Sivut
- Etusivu
- Firenzestä Turkuun
- Kyynärän mittainen tyttö. Kirja-arvosteluja
- Anna Amnellin Lucia Olavintytär -kirjat Celia-äänikirjoina
- Pako Tallinnaan. Kirja-arvosteluja
- Lucia ja Luka 2013. Esittely. Kirja-arvosteluja
- Kotisivublogini
- Anna Amnell's historical novels
- Lastenkulttuurisivuni
- Nuorisokirjailijat/Anna Amnell UUSI!
- Historiska äventyrsromaner
- Matti Amnell kuvittaja
- Lucia Olavintytär -kirjat. Kirja-arvostelut
- Haastattelut
- Tornitalo/My Gate House
- Photos
- Blogisisko-blogi
- Aurora-kirjat
- Aurora-blogi
- Aurora-kirjat
- Lucia-books (info)
sunnuntai 4. maaliskuuta 2007
Matkustaminen 1500-luvulla
Hienot vaunut 1500-luvulla
Piirros: Matti Amnell, kuvitusta kirjaan Anna Amnell: Pako Tallinnaan. 2006
1500-luvulla pääsi liikkumaan jalkaisin, ratsain, kesällä veneellä, talvella reellä. Hienoja naisia kannettiin kantotuolissa. Oli kahden hevosen kuljettamia lavoja, jollaisessa muun muassa nuori Elizabet I näyttäytyi kansalleen. Oli myös muulien ja hevosten vetämiä rattaita tai jopa laatikkomaisia vaunuja, vähän samanlaisia kuin on edelleen Amerikan Amisheilla ja mennoniitoilla. Ainakin Kanadassa näin sellaisia, ja ihmeekseni näin samanlaiset "vaunut" eräässä 1500-luvun piirroksessa.
Suurin osa ihmisistä kulki jalkaisin. Tämä apostolinkyyti oli aivan tavallista Suomessakin vielä 1900-luvulla. Vuonna 1875 syntynyt, 94-vuotiaaksi elänyt isoisäni kävi jalkaisin ja talvella hiihtäen 25 kilometrin päässä olevassa kaupungissa, vielä sittenkin kun oli linja-autoliikenne. Hän lopetti itselleen mieluisan kävelyn kaupunkiin vasta 80-vuotiaana. Naapurit paheksuivat, kun "vanhusta kohdeltiin" sillä tavalla, ei annettu rahaa linja-autoon. Isoisä oli paljon maailmaa nähnyt, nuorena pelimannina Pietarissa seikkaillut ja aikuisena Helsingissä suksiaan kauppaamassa käynyt mies.
Minun on helppoa ymmärtää 1500-luvun ihmisiä juuri isoisäni ja yleensäkin maalaislapsuuden vuoksi. Tavallisen 1500-luvun ihmisen reviiri oli yleensä pieni, ei käyty missään kotikaupungin ulkopuolella. Ympäristö koettiin pelottavana ja turvattomana. Jotkut kuitenkin kiersivät maailmaa silloinkin, kävelivät jopa Roomaan asti kuten esimerkiksi Luther. Emmanuel Le Roy Ladurien kirjassa "The Beggar and the Professor. A Sixteenth Century Family Saga" kerrotaan myös ihmisistä, jotka kävelivät pitkiä matkoja.
Kyynärän mittainen tyttö Lucia, kuvitteellinen kirjani henkilö on vain noin 80 cm pitkä. Hän pääsi liikkumaan ympäristössään ja jopa menemään lähikaupunkiin Helsinkin, sillä hänellä oli hevonen. Mutta voiko noin pieni ihminen ratsastaa?
Englannissa eli mies, joka oli yhtä lyhyt kuin Lucia. Hän oli kuitenkin mukana sodassa ratsuineen, hänet aateloitiin, hän oli kaksintaistelussa, saraseenit ryöstivät hänet, hän oli 10 vuotta heidän vankinaan - ja palasi Englantiin kaksi kertaa pitempänä. Maailmassa tapahtuu ihmeellisiä asioita. Todellisuus voi olla tarua ihmeellisempi, kuten sanotaan.
Tunnisteet:
lyhytkasvuisuus,
matkustaminen 1500-luvulla,
Pako Tallinnaan