Värikollaasi 161: keskiajan maailman värit

medieval-woman, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Yläkuva: Nordiska Museet,talonpoikaiskoti (1600-luku), keskellä virolainen keskiaika-asu, tulppaani ja vuorikristallisormus (Prahan keskiaika).
En ole varma siitä, oliko keskiajalla tuon värisiä tulppaaneja, mutta vuorikristalli on samaa väriä vaaleampana..
Värikollaasi 161
värimalli

:

Tere tulemast!

Medieval meal in Old Tallinn in 2009
Originally uploaded by Anna Amnell

Medieval meal in Old Tallinn in 2009. Photo: Anna Amnell

Kävin ensi kerran Tallinnassa vuonna 1991 juuri siihen aikaan, kun Viro oli vapautumassa pitkästä miehityksestä. Ihastuin kerralla Tallinnaan. Valitettavasti minulla ei ollut siihen aikaan digikameraa, joten silloiset Tallinnan kuvani ovat tiukasti liimattuina paksuissa albumeissa, joita on vaikeaa skannata. Onneksi poikani Matti Amnell on ottanut sitäkin enmmän kuvia Tallinnasta.

Kävin ensimmäisen matkani aikoihin suggestopedisen viron alkeiskurssin, mutta siitä ei ole paljon jäljellä. Tallinnassa puhutaan myös suomea ja englantia, joten siellä tulee niillä toimeen turistina.

Pidän erityisesti Vanhasta Tallinnasta (lue: Keskiajan lumoissa Tallinnassa), jossa on tullut käytyä usein myös tutkimassa taustaa nuortenkirjoilleni, varsinkin kirjaan Pako Tallinnaan. Tutustuminen uudempaan Tallinnaan ja muuhun Viroon on jäänyt vähemmälle. Viljantissa kävin jo ensimmäisellä Viron matkallani, sillä miehelleni oli hänen lohjalainen äitinsä laulanut lastenlaulua "Uhti, uhki uhkeesti virsu marssii Viljantiin", ja hän osasi laulaa sen jo kaksivuotiaana. Mieheni halusi ehdottomasti käydä Viljantissa, jonne järjestyi pieni ryhmämatka. [viroksi: "Uhti, uhti, uhkesti"] (Lapset laulavat tämän nähtävästi suositun virolaisen lastenlaulun.)

Netistä löytyi lyhyt tietoisku viron kieleen. Sieltä löytyy lisää linkkejä.

A maid in medieval dress

palvelustytön keskiaikainen asu (Viro kutsuu kylään -messuilla)
a maid's dress made in Tallinn, An exhibition of Estonia in Helsinki.

See also late medieval 16th century gir's/woman' dress (I made them myself)
1500-luvun nuken/tytön ja naisen asu, jonka tein.

medieval woman

Keskiaikainen porvarisrouvan asu. Arkinen asu säilyi samanlaisena vielä 1500-luvullakin. (Virossa asuva suomalainen liikenainen Viro kutsuu kylään -messuilla Senaatintorilla)

Sokerimantelit Sugared almonds

Sulata fariinisokeri, lisää mantelit ja hämmennä. Maistuvat hyviltä. Ostin muutaman pussillisen Olde Hansan sokeroituja manteleita ensi joulua varten.

Medieval woman

Keskiaikainen naisen asu. Olde Hansa esittelee Viro kutsuu kylään -tapahtumassa keskiaikaista ruokakulttuuria. Punapukuinen nainen valmistaa ja myy sokerikuorrutettuja manteleita kojussaan.

Huomaa irtohihat, päähine joka muistuttaa tonttulakkia - samanlaisia voi nähdä renessanssin maalauksissa italialaisilla - miehillä.

Young woman in medieval dress.

Keskiajan lumoissa Tallinnassa

Photo: Matti T Amnell
Old Tallinn is one of my favourite towns. I visited it first time in 1990, when it was still under Soviet occupation. You'll find my other writings on Tallinn by clicking the labels in this post or in the sidebar.

Vanha Tallinna on eräs lempikaupunkejani. Tämä kuva on otettu silloin, kun olin ensi kerran Tallinnassa eli vuonna 1990, jolloin Tallinna oli jo vapautumassa pitkästä miehityksestä. Löydät muut kirjoitukseni Tallinnasta klikkaamalla joko alla olevia hakusanoja tai oikeanpuoleisessa sivupalkissa olevia hakussanoja.

https://amnellinlucia.blogspot.fi/2017/07/keskiajan-ateriza-tallinnassa.html
Mitä Lucia ja Margareta söivät Tallinnassa?

Mitä minä söin Tallinnassa? Tietysti saman keskiaikaisen reseptin mukaan valmistettua ruokaa.

Medieval food in Tallinn

Lopuksi joitakin linkkejä, jotka siirsin Kyynärän mittainen tyttö -blogista (An Ell-Sized Girl -blog), jonka jouduin lopettamaan aikoinaan Vuodatuksessa nettihäiriköiden vuoksi.

The Historic Centre of Old Town of Tallinn

Tallinna/Vanha kaupunki

Näin tutustuin Tallinnaan

Kuva: Matti T. Amnell

Oli kevät vuonna 1990 ja olin ensi kertaa käymässä Virossa. En ollut käynyt koskaan aikaisemmin yhdessäkään Neuvostoliiton miehittämässä maassa enkä myöskään Neuvostoliitossa. Seisoessani tuossa Toompean mäellä ja katsoessani Tallinnaa, tajusin millainen aarre oli ollut koko ajan vähän matkan päässä Helsingistä, aito keskiaikainen kaupunki. Minä rakastuin vanhaan Tallinnaan.

Olimme palanneet puolitoista vuotta aikaisemmin Suomeen oltuamme Kanadassa siirtolaisina yhdeksän vuotta. Torontossa tunsin monia Itä-Euroopasta paenneita ihmisiä. He olivat kertoneet, millaista siellä oli ollut. Mielestäni selkäni takana oleva samean likainen kiviseinä vaikuttaa symboliselta. Se oli kuin ne ankeat vuosikymmenet, jolloin Viro ei ollut vapaa. Mutta keväällä 1990 oli jännitystä ilmassa.

Oli ihmeellistä olla mukana historian muutoksessa. Se aivan väreili ilmassa. Heti satamassa näki, että oltiin vielä neuvostomaassa. Erään rakennuksen seinän peitti suunnaton Leninin kuva. Ryntäsin ottamaan siitä valokuvan, sillä tiesin, että se saattaisi kadota millä hetkellä hyvänsä. Viron oma lippu oli jo salossa eräässä hallintorakennuksessa.

Elämä oli ulkonaisesti suunnattoman köyhää. Kaupoissa oli vain leipää ja kuhmuisia säilykepurkkeja. Oli vaikeaa löytää ostettavaa sillä rahalla, jota olimme vaihtaneet vahingossa liikaa, Suomen rahassa erittäin vähän. Mutta oli jotakin, joka kertoi ihmisistä, jotka elivät henkisesti rikasta elämää. Kodeista kuului pianonsoittoa avoimista ikkunoista. Tehtaista kotiin palaavat miehet ostivat kukkia kadun varrelta. Käsityöliikkeessä oli tyylikkäitä villaisia polvisukkia, joita ostimme tuliaisiksi tyttärelle ja miniälle. Ne olivat taideteoksia. Noina muutamana päivänä heräsi kunnioitukseni virolaisia kohtaan. Enhän ollut tiennyt heistä mitään.

Olin Viron matkalla mieheni ja hänen kollegoittensa kanssa. Meillä oli erikoislupa käydä minibussilla myös muualla kuin Tallinnassa. Osa ryhmästä meni Tarttoon, mutta minä menin mieheni kanssa Viljantiin. Mieheni halusi nähdä, millainen oli paikka, josta oli kirjoitettu hänen äitinsä laulama lastenlaulu virsun ja oljenkorren matkasta.

1991 eli seuraavana vuonna ilmestyi ensimmäinen kirjani. Se kertoi sortovuosista, jolloin suomalaiset pojat pakenivat Amerikkaan säästyäkseen joutumasta Venäjän armeijaan. Vastaavaa oli tapahtunut Virossa 1990-luvulla. Sitten Viro vapautui. Mahdottomalta näyttänyt oli käynyt mahdolliseksi.

Lisäys keväällä 2008:

Haastattelin matkalla joitakin virolaisia opiskelijoita. Eräs heistä oli Erik Salumäe. Erik on nyt lakimies, kansanedustaja Viron parlamentissa ja monella tavalla aktiivinen Viron yhteiskunnassa. Erik Salumäe.


Pirkko Pekkarinen: Viron nuorten uusi kevät. – Askel. 1990: 6-7, s. 14-15.

Oma kirjani keskiajan Tallinnasta, Pako Tallinnaan, ilmestyi vuonna 2006 nimellä Anna Amnell, jota oli alkanut käyttää jo vuonna 1999.


Lisäys 2018 . Kirjoitin matkan innostamana lehtijutun Virosta. Siihen aikaan käytimme vielä sukunimeäPekkarinen

Keskiajan Tallinna

Tallinnan Lai-katu 40:n pienoismalli.


Keskiajan Tallinnasta löydät paljon tietoa Katajalan historiablogin keskiaikasivuilta.

Muita Vanhan Tallinnan taloja tässä blogissa.

Tallinna: kirjallisuutta

Kirjallisuutta Tallinnasta:

Taru Hurme ja Auli Heinävä: Mummo ja Viivi Vanhassa Tallinnassa. Lasten keskus

Böckler, T.J. ja Maiste, J.: IX Kvartel. Vanalinn Tallinna. IX Viertel Altstadt Tallinn. IX Quarter. Old Town Tallinn. 2001

Rannu, Elena: The Living Past of Tallinn. 3rd ed. 1993 (1983)

Kross, Jaan: Uppiniskaisuuden kronikka. Balthasar Russowin tarina. Suomentaneet Kaisu Lahikainen ja Jouko Vanhanen. WSOY 2003

Reko, Timo (suom. ja toim) : Balthasar Russow. Liivinmaan kronikka 1584. SKS 2004

Alenius, Kari: Viron, Latvian ja Liettuan historia. Atena 2000

Niitemaa & Hovi: Baltian historia. 1991 (1959)

Ojamaa & Varmas: Viron historia. 1944

Raun, Toivo U.: Viron historia. Suom. Heidi Järvenpää. 1989

Raun, Toivo U.: Estonia and Estonians. Hoover Institution Press. 1987

Amnell, Anna: Pako Tallinnaan. Historiallinen romaani nuorille. m/v -kuvitus: Matti Amnell. Lasten Keskus 2006.

Taloa etsimässä Tallinnassa

Vanaturg 6 Raatihuoneen lähellä
Kuvat: Anna Amnell
(Huom! Tämä blogi on siirretty Vuodatuksesta. Tämä tapahtui ehkä vuonna 2005, sillä kirjani Pako Tallinnaan ilmestyi vuonna 2006!

Olin mieheni kanssa toista kertaa käymässä Tallinnassa. Odotellessamme laivan lähtöä takaisin Helsinkiin, kävimme syömässä tässä entisessä kauppiaan talossa. Tarkkailimme taloa sillä silmällä, että sopisiko se 1500-luvulla eläneen kauppiaan taloksi. Minulla oli nimittäin tekeillä jatko-osa kirjaan "Kyynärän mittainen tyttö". Kun meillä oli mittanauhakin mukana, otimme mitat alakerran suuresta huoneesta ja piirsin siitä pohjapiirroksen. Sain edes jonkinlaisen käsityksen keskiajan Tallinnan kodeista. En tiennyt silloin vielä paljoa Tallinnasta.

Seuraavilla kerroilla kiersimme katsomassa taas vanhoja taloja. Kesällä 2005 meillä oli enemmän aikaa, sillä yövyimme Tallinnassa, satamassa olevassa hotellissa, josta saattoi nähdä kaikki Tallinnan tornit yhtäaikaa, sellaisina joilta ne näyttivät 1500-luvulla mereltä katsottuina.



Lai 29 oli seuraava ihastukseni. Se oli ollut hyvin rikkaan kauppiaan talo, ja siinä toimi nyt restaurointifirma, joka entisti Tallinnan vanhoja rakennuksia. Mieheni ja minä saimme kiertää rauhassa talossa ja kiipeillä kapeita portaita yläkerran mataliin keskiaikaisiin varastohuoneisiinkin, joissa arkkitehdit istuivat nyt työpöytiensä ääressä. 1500-luvun talon rakenne tuli tutuksi portaita ylös ja alas ravatessa.




Lai 23 [talo kirjassani Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus] on teatterina ja siellä on alakerrassa myös kahvila. Emme kuitenkaan joutaneet teetä juomaan, sillä otin innoissani valokuvia tästä talosta, joka tuntui juuri sopivan kokoiselta. En ollut ainoa innokas valokuvaaja. Englantilainen mies otti kuvia vielä innokkaammin kuin minä ja monella hienolla kameralla. Hän oli puhelias ja kertoi olevansa Cambridgen yliopiston keskiajan arkkitehtuurin professori. Hän oli risteilyllä Pietarissa ja Tallinnassa ja oli käynyt Tallinnassa jo kerran, ihastunut suunnattomasti tähän uskomattomaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja palannut ottamaan kuvia. Kun kerroin kirjoittavani nuortenkirjaa 1500-luvusta ja nimenomaan Tallinnasta, hänen silmänsä säteilivät.

- Nyt minä näytän teille jotakin hienoa, hän sanoi miehelleni ja minulle. Hän vei meidät huoneeseen, jonka perällä oli iso vankka ovi. - Tuolla on huone, joka teidän täytyy nähdä.

Pöydän takana istui "vanhan vallan" tyyliin käyttäytyvä virkailija, joka sanoi, ettei sinne pääse kukaan.
- Pääsin aikaisemminkin, sanoi professori, pyyhälsi huoneen perälle, avasi oven ja pyysi meidät mukaansa.

Siellä oli huone, joka oli ollut 1500-luvun kauppiasperheen asuinhuoneena. Todennäköisesti siellä oli ollut useitakin pieniä huoneita, jotka oli erotettu väliseinillä toisistaan.

Ihmeellisintä oli, että siinä 1500-luvun huoneessa oli korkeat pikkuruutuiset ikkunat niin kuin esimerkiksi englantilaisissa samalta ajalta olevissa taloissa. Täällä kylmässä Pohjolassa. Ikkunasta näkyi sisäpihaan, jossa oli vielä kaivonrengas jäljellä.

Huvittavinta oli se, että tämän huoneen leveässä ikkunalaudassa oli vessanistuimet, oikea ulkohuussi, johon voi pistäytyä poistumatta huoneen lämmöstä. (Huom! Kävin samassa talossa muutama vuosi myöhemmin, ja takahuone oli remontoitu ja muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi!)

Näissä huoneissa oli nimittäin kuumailmalämmitys, sillä kellarikerroksessa oli uuni, jota lämmitettiin ja josta lämmitetty ilma kohosi yläkertaan. Sitä uunia saatoimme ihailla myöhemmin kellarissa sijaitsevassa kahvilassa.

Keskiajan arkkitehtuurin professori neuvoi meille myös erinomaisen kirjan, jota myytiin teatterin aulassa. Se osoittautui todelliseksi aarteeksi.

Olen miettinyt, milloin ilmestyy tämän Cambridgen yliopiston professorin oma kirja Tallinnasta. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa miehelle, jonka nimi haihtui mielestäni siinä tuoksinassa. Eniten olen kuitenkin kiitollinen siitä, että naapurissani, pienen merimatkan päässä on suuri keskiaikainen kaupunki Tallinna.




T. Böckler & J. Maiste: IX Quarter. Old Town Tallinn. 2001.
Tästä kirjasta löytyi paljon tietoa Tallinnan IX korttelin taloista. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat syventävää tietoa Tallinnan kiehtovista vanhoista taloista.

Kiersimme katsomassa vielä monia taloja ja otimme paljon valokuvia, mutta Lai 23 tuli taloksi, johon Lucia ja Margareta pakenivat. Hyvin tärkeä syy oli se, että se on julkinen rakennus, joka on avoinna kaikille, myös perheille jotka haluavat käydä katsomassa lastensa kanssa taloa, joka liittyy ratkaisevasti kirjan "Pako Tallinnaan" tapahtumiin.

Huom! Kun  kävin talossa myöhemmin, tämä ihmeelline huone oli täysin pilattu! Takahuone oli muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi.

Lucia II: Pako Tallinnaan

Lucia Olavintyttären toinen seikkailu vie hänet 1500-luvun Helsinkiin
ja Tallinnaan.

Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär kutsutaan Helsinkiin opettamaan luutunsoittoa 13-vuotiaalle Margaretalle. Lucialla on myös toinen, salaisempi syy matkaan.

Tyttöjen elämä muuttuu painajaiseksi, kun Margaretan isä Martti Lyypekkiläinen kuolee Helsingissä raivoavaan kulkutautiin ja kaunis Margareta aiotaan naittaa rikkaalle ulkomaalaiselle kauppiaalle. Margareta täytyy pelastaa.

Lucia pakenee Margaretan ja tämän serkun teini Vilppu Talven kanssa talvisen meren yli Tallinnaan sukulaisten luo. Tarinassa ovat mukana myös hollantilainen Hans van Sanden sekä Suomen herttua Juhana ja hänen vaimonsa Katariina Jagellonica, jotka ovat juuri saapumassa Suomeen. On vuosi 1562.

Anna Amnell: Pako Tallinnaan. Lasten keskus 2006. Kannen kuva ja kuvitus Matti Amnell.

Kyynärän mittainen tyttö (2004)
Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika (2013)

Kysy kirjastostasi Lucian seikkailuja.