Lucia Olavintytär -kirjat

Jos haluat tietää millaista oli 1500-luvulla, lue Luciasta, 80 cm pitkästä tytöstä, joka osasi soittaa luuttua ja laulaa. Lucia ryöstetään kotoaan Hattulasta Hämeen linnan läheltä ja viedään Englantiin. Lontoossa hän laulaa kuningatar Elisabetille.
Kirjojeni kannet kahteen ensimmäiseen kirjaan ja kuvituksen teki poikani Matti Amnell, joka oli siihen aikaan opiskelija.

Lucia Olavintytär -kirjoista sanottua

 

 

" kuvitus on Matti Amnellin, ja siitä kuvastuu historiallisen tiedon hyödyntäminen.-"
Volotinen, Teresia. 

  10-vuotias Matti Amnell (Jr) Roomassa Italian matkalla kesällä 1973.

Lucia ja Luka

"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.

Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan." Päivi Heikkilä-Halttunen

Pako Tallinaan

"Anna Amnell on historiallisen lasten- ja nuortenromaanin taitaja, joka tarjoaa lukijoilleen sekä autenttisuutta, romantiikkaa että jännitystä-- Hän nivoo faktatiedon luontevasti romaaniin. Kirjan kuvitus on Matti Amnellin, ja siitä kuvastuu historiallisen tiedon hyödyntäminen.-"
Volotinen, Teresia. Arvostelu kirjasta Pako Tallinnaan. Virikkeitä 4/2006, 45-46.

 

Kyynärän mittainen tyttö

"Kuinka yhdistää homeinen keskiaika ja jännittävät juonenkäänteet niin elävästi ja hauskasti, että myös nopeatempoiseen fiktioon tottunut nuoriso innostuu? Historiallinen nuortenkirja on haastava tekijälleen. Anna Amnellin viides historiallinen nuorisoromaani on oiva esimerkki siitä, kuinka tehtävä on suoritettu kunnolla.--" Meidän perhe kirjasta Kyynärän mittainen tyttö

 

"Amnellille ominaiseen tapaan tarinan myötä lukija saa kosketuksen kuvattuun aikakauteen useissa maantieteellisissä pisteissä, nyt liikutaan esim. Gotlannissa, Lontoossa ja Tukholmassa. Lukijalle syntyvä kuva aikakaudesta on sosiokulttuurisesti rikas: ollaan vuoroon hämäläiskartanossa, merimiesten joukossa laivalla, lontoolaisessa ruokatuvassa ja Englannin hovissa." Kaarina Kolu Virikkeitä: Suomen nuortenkirjaneuvoston julkaisu 2004: 4, s.66-67.

 Lucia rtyöstetään, ja hänet viedään kauas Englanninvanhalle Suomaalle ja nuoren Elisabet -kuningattaren hoviin Lontooseen.

 Lucia -kirjojen sankaritar iloinen 13-vuotias Lucia, joka on 80 cm pitkä.

Miten selviydyttiin kylmällä säällä?

1600-luvun englantilainen inglenook. Olen istunut -kesällä - englantilaisessa pubissa inglenookissa, joka on kuin pieni huone isommassa huomneessa, ja takka on avoin. Sisällä on penkit. Photo public domain Wikipedia Inglenook
Tulevat mieleen vanhat ajat, kun pakkanen tulee tupaan helsinkiläisessä kerrostalossa. Kommenttini FB-keskustelussa:

Tuollasina päivinä puen päälleni pitkän harmaan toppatakin, jota sanon siperialaisen mummon takiksi. Ostin sen ensimmäisellä Venäjän matkallani lokakuussa 2010, kun sää muuttui hyytävän kylmäksi Pietarissa. Kun sen laittaa päälleen, on kuin istuisi inglenook-takan sisällä tai suomalaisittain uuninpankolla. (kommentejani 2019)

1500-luvulla uunit, varsinkin kaakeliuunit olivat kuin isoja kuutioita, joiden päälle sai kiivetä kylmällä ilmalla lämmittelemään. 



uuni slovenialaisessa Ptuij'n kaupungissa olevassa linnassa. Kuva: Anna Amnell 

Lucia Olavintyttären veli opiskelee Wittenbergissä ja asuu alivuokralaisena. Seuraava kuvaus perustuu käyntiini wittenbergiläisessä talossa, jossa asui 1500-luvulla taiteilija Granach:

Huone oli talvellakin lämmin, sillä viereisessä huoneessa oli havumetsänvihreä kaakeliuuni, jonka yksi seinä oli Erasmuksen huoneessa, ja sitä lämmitettiin Erasmuksen huoneen puolelta. Oikein kylminä öinä Erasmus sai mennä ateljeen uunin päälle kissan viereen nukkumaan, jollei joku taiteilijan oppipojista ollut varannut sitä paikkaa jo itselleen.  (Anna Amnell: Lucia ja Luka.)

AURORA. AURORA-blogi: Aurora-kirjat Celian äänikirjoina

Myös Aurora-kirjat ovat Celian äänikirjoina. [kirjoitin ne nimellä Pirkko Pekkarinen, mutta yhteisnide Vaahteralaakson Aurora on nimellä Anna Amnell. Se on myös E-kirjana]
Pekkarinen, Pirkko : Aurora-kirjat
AURORA. AURORA-blogi: Aurora-kirjat Celian äänikirjoina: Myös   Aurora-kirjani ovat Celian äänikirjoina . Celia on valtion maksuton erikoiskirjasto. Kirjani ovat olleet siellä jo kauan. Ne ovat...

Vastauksia haastatteluun kirjoittamisesta

Anna Amnell: vastaukset Rovinssi-lehdelle Lucia ja Luka -kirjan ilmestymisen jälkeen

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua. ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian Nähdään pian! vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen. (Lue Anna Amnell: Firenzestä Turkuun Tyyris Tyllerö 4/2013 ja
 Anna Amnell: Lucia ja Luka    Kirja-arvosteluja )

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Toistaiseksi vain olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Lisäys vuonna 2018 helmikuussa:
Uusi kirja on kirjoitettu. Se on aikuisille suunnattu rikos- ja vakoiluromaani. On siinä rakkauttakin. Eihän se olisi muuten elämää.

Lukudiplomit: Matilda:Aikamatka

Löydät Netlibris Matildan aikamatkalta

kirjani Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika sekä Pako Tallinnaan

Wittenberg oli opiskelijakaupunki 1500-luvulla

Olin marraskuussa 2010 kaksi viikkoa Berliinin kirjailijaresidenssissä ja hankin aineistoa kirjaan Lucia ja Luka myös Wittenbergistä, jonne Lucia Olavintyttären perhe pakenee kirjan lopussa, kun kuningas Eerik XIV:nnen joukot hyökkäävät Turkuun kesällä 1563. 

  

Prince John of Finland

Juhana-herttua, prinssi, suuriruhtinas.
Kuvitus: Matti Amnell
Anna Amnell: Pako Tallinnaan 2006, Lasten Keskus

Nuori Suomen herttua Juhana perusti suomalaisille suuriruhtinaskunnan. Hän osasi suomea ja piti hovia Turun linnassa vuosina 1556-1563.
 Anna Amnell: Lucia ja Luka. 2013 BoD
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2016/07/tapahtumapaikkana-turun-linna.html
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2009/11/turun-linna-1562-1563.

  Prince John/Duke of Finland.
http://wikivisually.com/wiki/John_III_of_Sweden

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö (2004 Lasten Keskus) kertoo Juhanan isän kuningas Kustaan ajasta,

Lucia ja Luka -kirjani kansikuva

Kun kolmas Lucia Olavintytär -kirjani Lucia ja Luka julkaistiin, poikani oli niin kiireinen työssään, ettei ehtinyt tehdä kansikuvaa. Hän oli viime vuosina piirtänyt kuvituksia kirjoihini vapaa-aikoinaan, usein varhain aamulla.
Apu tuli 1500-luvulta. Olin käynyt Berliinissä kirjailijaresidenssissä oleskellessani useissa Berliinin ja Wittenbergin museoissa 1500-lukua etsimässä. Kansikuvan Lucia on kotoisin Gemäldegalerie-museosta, josta olin ottanut hyvin paljon kuvia.
Gemäldegalerie-kuviani

Olin ottanut itsekin kuvan tästä 1500-luvun tytöstä. Pieni maalaus oli korkealla, olen lyhyt ja kamerani oli pieni taskukamera. Ostin taidemuseosta oikeuden käyttää museon kuvaa kansikuvana.
Taiteilija on käyttänyt todennäköisesti muotokuvan mallina omaa tytärtään, josta tuli myös taiteilija. Jan Anders van Hamessen (1500-1579). Hemessen koulutti tyttärensä taidemaalariksi. Maalaus vuodelta 1548. "Jan Sanders van Hemessen trained his daughter Catharina van Hemessen who became a successful portrait painter." https://en.wikipedia.org/wiki/Catharina_van_Hemessen1500
Maalauksen tyttö on Lucia Olavintyttären aikalainen, maalaus on 1500-luvun puolivälistä.
Lisäys: Maalauksessa on vuoden 2009 väitöskirjan mukaan Margareta Parmalainen. Mutta olisiko taitelijan tytär istunut kuninkaallisen mallin sijaisena? Se ajatus lohduttaa. Katharina on samannäköinen, ja taiteilija on käyttänyt samaa mekkoa muotokuvassa lukeva tyttö!

Krk-saari on Luka Dalmatialaisen suvun kotisaari

Salaperäinen Krk [äännetään 'körk'] on saari ja kaupunki Adrianmeressä

 Olin vuosina 2007 ja 2010 pitkiä aikoja Kroatiassa, sillä sukulaiseni oli siellä töissä. Ihastuin varsinkin Istriaan, Dalmatiaan ja Adrianmeressä oleviin saariin. Ne kuuluvat nykyiseen Kroatiaan (ja osa Istriaa Italiaan].



Kaikki nämä seudut kuuluivat pitkään Venetsialle. Kaikki lähiseutujen metsät kaadettiin, jotta saatiin rakennusainetta suolle tukkien päälle rakennettavan kaupunkivaltion ja sen laivaston rakentamiseen. Siksi niiden seutujen vuoret ja saaret ovat hyvin karuja.



Pyhän Lucian patsas Krk:llä Pyhän Lucian kirkossa. Tämä ei ole sama Lucia, jonka juhlapäivää vietetään esimerkiksi Suomessa,

Luka Dalmatialainen (fiktiivinen henkilö) on hyvin lyhytkasvuinen. Hänen juurensa ovat Krk:n saarella, jossa oli vanhoina aikoina paljon Lucian ja Lukan kaltaisia sopusuhtaisia lyhytkasvuisia henkilöitä.  Heille on ollut - ja on - ominaista pitkäikäisyys. Nykyään kasvuhormonin häiriötä hoidetaan lääkkeillä, ja näiden lasten kasvu ei pysähdy. Löysin tiedot Krk:n pitkäikäisistä ihmisistä nimenomaan erääseen lääketieteelliseen konferenssiin liittyvästä tieteellisestä artikkelista. Se kiinnosti, sillä Lasten Keskus oli julkaissut jo kaksi kirjaa kyynärän mittaisesta Luciasta. (Kyynärän mittainen tyttö 224 ja Pako Tallinnaan 2006)

Lukan perhe asui Venetsiassa, jossa on dalmatialaisille oli nimetty oma rantakatu ja oma kokouspaikka (Scuola).  Heistä käytettiin rasistista nimeä Schiavoni [ =slaavit, orjat], mikä sisuunnutti heidät. Scuolassa on Carpaccion seinämaalaukset. Carpaccio oli itse  dalmatialainen, ja kroatialaiset pitävät häntä edelleen omana taiteilijanaan kuten venetsialaisetkin.

Luka on hyvin varakkaasta kauppiasperheestä, on lähtenyt uskollisen ystävänsä ja palvelijansa Leonardon kanssa seikkailemaan ulkomailla ja tulee musikanttiseurueessa Turun linnaan Juhanan hoviin. Siellä hän tapaa lyhytkasvuisen luutunsoittajaneitosen Lucia Olavintyttären. Onnekas kohtaaminen, jossa riittää vastoinkäymisiä. Lopussa Lucia on poliittisena pakolaisena Wittenbergissä.

Lucia Olavintytär. Maalaus: Matti Amnell Jr. Tämä kuva on ensimmäisen kirjan kannessa tummasävyisempänä
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 BoD

Kirjoitin kirjalle jatkoa, joka tapahtuu Venetsiassa ja Krk-saarella, mutta jätin sen kesken, kun sanottiin, että historiallisilla nuortenkirjoilla ei ole enää kysyntää.
Onneksi Kroatia kiinnostaa suomalaisiakin turistikohteena.

Uusin pitkä kirja-arvostelu Turun Sanomissa

Tämä Turun Sanomien pääkirjoitussivun alakerta-artikkelissa eli aliossa ollut arvio kirjastani ilahdutti.:

 Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016. Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku. 

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin.

Tämä Turun Sanomien pääkirjoituksen alakerta-artikkelissa ollut arvio kirjastani ilahdutti. Facebookin kautta sen voi ainakin lukea kokonaan.

Jouko Grönholm: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa

Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?

Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin. Cygnaeus oli kiinnostunut erityisesti niistä puolalaisista, jotka aikoinaan tavalla tai toisella vaikuttivat Turussa. Eino Leino puolestaan sepitti kuuluisan runoelman Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja (1919).

Uudempiin Juhana-aiheisiin romaaneihin lukeutuvat muiden muassa Ursula Pohjolan-Pirhosen Suomen herttua Juhana (1964) ja Ilona Meretojan Juhana oli kohtaloni (1967).

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin.

Suomen kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoiden jäsenellä Anna Amnellilla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus, koska hän asui ja työskenteli aikoinaan kymmenisen vuotta Kanadassa.

Lucia ja Luka päättää trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006). Keskushenkilö on renessanssiaikaa elävä lyhytkasvuinen Lucia. Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista.Lucia ja Luka -teoksessa eletään vuotta 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi.

Hiukan toisin kuitenkin käy. Hannu saa selville hovia ja sisartaan uhkaavan salajuonen; tässä vaiheessa koko perhe kutsutaan asumaan Turun linnaan. Hannusta tulee herttuan suosikki ja hovipoika, mutta Lucia joutuu elämään muista erillään linnan tornihuoneessa.

Juhanan veli, Ruotsin kuningas Eerik XIV haluaa riistää Juhanalta herttuakunnan. Venäjän tsaari Iivana Julma taas havittelee Juhanan puolisoa, puolalaista Katariina Jagellonicaa. Ratkaisevaa on, että Hannu ystävystyy Venetsiasta saapuneen musikantin Luka Dalmatialaisen kanssa. Luka on myös lyhytkasvuinen niin kuin Lucia.

Mikael Agricolan saksalaisen opiskelukaupungin Wittenbergin kautta Amnellin romaanilla on vielä yksi kytkös turkulaisille tuttuun hengenhistoriaan. Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan juuri Wittenbergiin, missä asuu heidän veljensä Erasmus.

On mielenkiintoista, että Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --

Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot.

Arvostetussa lastenkulttuurijulkaisussa, Tyyris Tyllerö -lehdessä (numerossa 4/2013) Anna Amnell on kertonut matkastaan renessanssin kehdosta Firenzestä Aurajoen rannoille Turkuun. Tuo matka kesti 20 vuotta ja sisälsi kaiken aikaa huolellista paneutumista historiallisiin lähteisiin.

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

Lucia Olavintytär -kirjat äänikirjoina

En tiennyt, että myös Lucia -kirjoja on Celia-äänikirjoina.
Lue täältä uusin tieto

 Blogiystävälle kiitos vihjeestä!

Millainen oli Turku talvella 1562-1563?

Varhain aamulla Luka ja Leonardo jatkoivat matkaa Turkuun. Oli vielä valoisaa, kun he saapuivat perille. Turku oli pieni kaupunki laakson pohjalla jäätyneen joen molemmin puolin. Kaupungin keskellä kohosi mahtava kirkko. Paksu lumi peitti talojen katot. Laakson reunoilla oli sadoittain tuulimyllyjä, joiden kolina kuului kauas. Luka ja Leonardo ajoivat reellä kohti Turun linnaa, joka oli mahtava harmaakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa.

Luka sulki silmänsä. Hän ei ollut tuntenut  itseään koskaan niin pieneksi ja heikoksi kuin lähestyessään tuota jättiläisten linnaa.
Lucia ja Luka, sivu 27, jossa Luka ja Leonardo ovat menossa Juhana-herttuan hoviin Katariina Jagellonikan tervetuliaisjuhliin esiintymään.

Lucia soittaa luuttua päiväkaudet ja haaveilee pääsevänsä esintymään linnaan, jossa isä ja äiti ovat päiväkaudet mukana hovin ylellisessä juhlinnassa. 13-vuotias Hannu juoksee kaupungilla äitinsä ja isänsä asioita toimittamassa. Sää on ankea: 

Lunta tuprutti, tuuli vinkui ja ulisi. Hannu vaelsi pitkin Turun lumisia katuja kelkka perässään. Hän oli viemässä äitinsä viittaa Perttu-turkkurille korjattavaksi. Hannu kompuroi mukulakivikaduilla ja  liukasteli hirsikaduilla kuluneilla saappaillaan, hikoili sarkavaatteissa, paikatussa lampaannahkavuorisessa viitassa, päässä villamyssy ja kädessä kahdet villakintaat päällekkäin, nenä pakkasesta ja tuulesta punaisena.  Hän eksyi välillä ja joutui kysymään neuvoa. Hän juoksi  kapeaa kujaa ohi sepänpajan, puusepän ja suutarin verstaan.

Hän oli vaatetukseltaan kuin mikä hyvänsä oppimaton renkipoika, mutta hänen päässään risteilivät monenlaiset ajatukset. 
Lucia ja Luka, sivu 41

Lucia ja Luka: Luka lumen ja jään maassa

Luka lumen ja jään maassa

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta.

Mökki tien varrella

Kaikkialta Suomen herttuakunnasta oli kutsuttu vieraita Juhana-herttuan vastavihityn vaimon Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhliin. Harvoin oli nähty Turun tiellä niin paljon väkeä.

–  Mitä kummaa täällä on tapahtunut? sanoi Vilkku pikkuveljelleen Kolkalle. Tien varteen oli lennellyt nyyttejä, matkakirstuja ja säkkejä. –  Tässä on tuoreet reen jäljet.

–  Tuolla on vielä yksi nyytti, Kolkka sanoi.

–  Se on lapsi!  Se kuolee tänne hankeen, jos ei ole jo kuollut. Viedään se kotiin, sanoi Vilkku.

Vilkun ja Kolkan koti oli harmaa mökki Turun tien varrella. Mökki oli puoliksi lumen peitossa. Vain kapea polku johti ovelle.

Vilkku laski pökertyneen Lukan ovensuupenkille uunin eteen, ja koko perhe kerääntyi ihmettelemään häntä. Mökin emäntä otti uunista tulta päreeseen ja tarkkaili muukalaista sen valossa. Pojalla oli päällään turkiksella vuorattu samettinuttu, topatut nahkahousut ja nahkasaappaat jalassa.

–  En ole nähnyt ennen noin pientä ihmistä! huudahti mökin emäntä ja otti huivin harteiltaan. Hän polvistui penkin vierelle ja peitteli pojan huivillaan.  –  Tämä nuori herra on varmaankin herttuan hovinarri, arveli emäntä, joka oli ollut Turussa rikkaan kauppiaan palvelijana ja nähnyt monenlaista väkeä.

–  Taisitte poimia kultakimpaleen lumihangesta, sanoi mökin isäntä. – Herttua antaa varmaankin löytöpalkkion. Mutta mitä tehdä tälle yllätysvieraalle? Meillä ei ole hevosta, jolla veisimme hänet Turkuun. Pitääkö minun panna poika pulkkaan ja hiihtää Mustan karhun majatalolle? Sinne on meiltä aikamoinen matka, ja pakkanen vain kiristyy.

Anna Amnell; Lucia ja Luka (2013),  7-8.