Pyhän Johanneksen katedraalin katolla hollantilaisessa s-Hertogenboschissa on keskiaikaisen katedraalin katolla enkeli, jolla on farkut ja joka puhuu kännykkään.(Kuva Wikipediasta ks linkkki) Keskiaikaisten veistosten joukossa oleva enkeli on moderni luomus, eräs kuvanveistäjä Ton Mooyn veistoksia. Kännykässä on vain yksi nappula: suoraan Jumalalle.
Tämä veistos on keskiajan henkeen tehty. Katedraalien korkeuksissa on monenlaista nähtävää, joka oli laitettu sinne monista syistä. Yksi syy oli varmaankin katedraalinrakentajien viihdyttäminen, sillä rakentaminen kesti usein kymmeniä, joskus jopa sata vuotta. Kattokourukoristeissa on myyttisiä otuksia ja outoja eläimiä ja ihmisiä, joiden suista sadevesi ryöppyää kauas, jotta se ei vahingoita katedraalin rakenteita.
Katedraali näkyi kauas, siksi osa patsaista oli hyvin suuria. Ylhäällä olevat patsaat saatettiin antaa aloittelijoiden tehtäväksi, sillä yksityiskohtia ei entisaikoina nähty kauaksi. Patsaissa saatettiin ikuistaa sukulainen, ystävä tai vihamies. Samaa perinnettä on käytetty esimerkiksi Toronton uusgoottilaistyylisen University Collegen koristelussa: rakentaja on laittanut sinne muotokuvansa.
Photo: Matti Amnell
Patsaat kertoivat myös pyhimysten hierarkiasta. Ne asetettiin samanhenkisten seuraan, sopivaksi seuralaiseksi aterialle tai keskusteluun. Keskiajan ihmeelllinen maailma raottuu hiukan katedraalien koristeluista.
Mutta miksi jotkut kauneimmista enkeli- ja pyhimyspatsaista on asetettu katedraalin huipulle? Enkelten iloksi.
