Lucia ja Luka: Luka lumen ja jään maassa

Luka lumen ja jään maassa

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta.

Mökki tien varrella

Kaikkialta Suomen herttuakunnasta oli kutsuttu vieraita Juhana-herttuan vastavihityn vaimon Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhliin. Harvoin oli nähty Turun tiellä niin paljon väkeä.

–  Mitä kummaa täällä on tapahtunut? sanoi Vilkku pikkuveljelleen Kolkalle. Tien varteen oli lennellyt nyyttejä, matkakirstuja ja säkkejä. –  Tässä on tuoreet reen jäljet.

–  Tuolla on vielä yksi nyytti, Kolkka sanoi.

–  Se on lapsi!  Se kuolee tänne hankeen, jos ei ole jo kuollut. Viedään se kotiin, sanoi Vilkku.

Vilkun ja Kolkan koti oli harmaa mökki Turun tien varrella. Mökki oli puoliksi lumen peitossa. Vain kapea polku johti ovelle.

Vilkku laski pökertyneen Lukan ovensuupenkille uunin eteen, ja koko perhe kerääntyi ihmettelemään häntä. Mökin emäntä otti uunista tulta päreeseen ja tarkkaili muukalaista sen valossa. Pojalla oli päällään turkiksella vuorattu samettinuttu, topatut nahkahousut ja nahkasaappaat jalassa.

–  En ole nähnyt ennen noin pientä ihmistä! huudahti mökin emäntä ja otti huivin harteiltaan. Hän polvistui penkin vierelle ja peitteli pojan huivillaan.  –  Tämä nuori herra on varmaankin herttuan hovinarri, arveli emäntä, joka oli ollut Turussa rikkaan kauppiaan palvelijana ja nähnyt monenlaista väkeä.

–  Taisitte poimia kultakimpaleen lumihangesta, sanoi mökin isäntä. – Herttua antaa varmaankin löytöpalkkion. Mutta mitä tehdä tälle yllätysvieraalle? Meillä ei ole hevosta, jolla veisimme hänet Turkuun. Pitääkö minun panna poika pulkkaan ja hiihtää Mustan karhun majatalolle? Sinne on meiltä aikamoinen matka, ja pakkanen vain kiristyy.

Anna Amnell; Lucia ja Luka (2013),  7-8.

Kevät Turussa vuonna 1563

Kevät 1563 Turussa
(klikkaa kuva suureksi)

Pitkä pimeä talvi oli ohi. Luka oli selviytynyt ankarasta ilmastosta.  Ensimmäiset leskenlehdet ilmestyivät aurinkoisille seinävierustoille ja ojien reunoille. Siellä täällä maa viheriöi. Puihin tuli silmuja. Päivä piteni. Sammakonpoikaset kasvoivat vallihaudoissa. Pohjolan kevät valloitti Lukan valollaan.  Parasta oli se, että hän ja Lucia olivat sydänystävät, vaikka eivät saaneetkaan tavata toisiaan.

Luka pohti, miksi Olavi-herra ei ollut suopea hänelle, vaikka hän oli osallistunut Lucian pelastamiseen. Juhana oli antanut Lukalle kultasormuksen ja luvannut, että Luka olisi aina hänen suosiossaan. Sekään ei auttanut.

 Hovin ilmapiiri oli muuttunut yhä jännittyneemmäksi. Monet turkulaiset olivat jo paenneet maaseudulle ja jopa ulkomaille. Kaupungin koiratkin vaistosivat vaaran lähestymisen ja haukkuivat hermostuneina. Naakat lentelivät levottomina Tuomiokirkon tornin ympärillä. Kissat purivat häntäänsä.

Juhana pelkäsi Eerikiä ja Iivanaa. Juoruttiin, että Juhana-herttuan hermot olivat riekaleina. Hän huusi ja raivosi. Näistä asioista ei voinut kertoa kirjeissä. Siksi oli parasta olla kirjoittamatta Venetsiaan, päätteli Luka.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. 2013. ISBN 978-952-498-842-1
Historiallinen romaani nuorille ja historian harrastajiulle Juhana-herttuan ajasta

Itsenäinen jatko-osa kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö 2004 Lasten Keskus ja Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus.

Katso kuvat Turun linna keväällä

Reellä kohti Turkua vuonna 1562

Suomen talvi voi olla karu yllätys ulkomaalaiselle turistille tai maahanmuuttajalle. Näin kokee Luka Dalmatialainen vuonna 1562 : 

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta. 
(Lucia ja Luka  -kirjan alku)
Tällaiselta näytti Turun linna talvella 1562-1563. Pyöreää tornia ei vielä ollut. Kuva:  Matti Amnell (Jr)

Keskiajan syksy: Lokakuu

Lokakuu 2007 Kroatiassa

Matkustan usein vasta syksyllä kirjamessujen jälkeen. Syksy ei merkitse Etelä-Euroopassa kuolemaa, vaan kypsää kukoistusta, jollainen oli 1500-luku ja renessanssi. Ensimmäinen matkani Kroatialle.




lokakuun 14 Istrialla, Kroatiassa. Oleanderi kukassa. Äitini lauloi laulua oleanderista: Kuulin kerran laulun soman lehvistä oleanderin...




Sininen maisema Krk-saarella Kroatiassa lokakuun 12, 2007
Lucia ja Luka -kirjani fiktiivinen henkilö Luka Dalmatialainen on Venetsiasta, mutta hänen sukunsa on Dalmatiasta, jonka Venetsia oli valloittanut. Lukan suvun kotisaari on Krk, jonka lyhytkasvuiset ovat nykyajan genetiikan kannalta merkittäviä. Heidän lyhytkasvuisuutensa johtui kasvuhormonin häiriöstä, jota ei osattu hoitaa vanhoina aikoina. He olivat hyvin pitkäikäisiä, mikä kiinnostaa nykyajan geenitutkijoita. Juuri lääketieteellisestä kongressista lukiessani keksin Lukan, ystävän ja tulevan rakastetun Lucia Olavintyttärelle. (Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013)




Krk-kaupunki, Krk-saari




Pyhän Lucian patsas Krk-saarella Pyhän Lucian kirkossa Opatijessa. Tämä ei ole sama pyhimys kuin Pohjolassakin juhlittu Lucia.



Ikivihreät puut Adrianmeren rannalla



Adrianmeri valloittaa. Kun sukulaiseni oli työssä Kroatiassa, kävin siellä kahdesti, olin siellä monta viikkoa.

Makrokuvat Lokakuu

Krk-saari ja kaupunki katso koko kansio

Lucia on tyttö, joka joutuu seikkailuihin

Kuva: Matti Amnell

Lucia on harjoittanut luutun soittamista ja laulamista lapsesta asti. Kun hän on 17-vuotias, tapahtuu jännittävä asia: Suomen herttua Juhana saa vaimokseen rikkaan puolalaisen prinsessan Katariinan. Nyt alkaa onnen aika, sanoo Lucian isä. Hän uskoo, että nyt Lucia pääsee luutunsoittajaksi Turun linnaan. Koko perhe muuttaa Turkuun innoissaan. Miten käy Lucialle ja hänen perheelleen?

Lucia ja Luka kertoo sitä,  mitä Turussa tapahtuu, kun Juhana ja Katariina perustavat hovin linnaan. Miten käy Lucian ja hänen veljensä? Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013. Lisätietoja tästä blogista. Katso kaunista kansikuvaa.

Kyynärän mittainen tyttö kertoo siitä, kuinka Lucia ryöstetään ja viedään Lontooseen. Jännittävä seikkailu. Lucia on vain 80 cm pitkä, muttta reipas ja viisas. Maasta se pienikin ponnistaa!

Kirjassa Pako Tallinnaan Lucian ystävä Margareta joutuu pulaan: isän kuoltua hänet aiotaan naittaa vaimoksi vanhalle ulkomaalaiselle kauuppiaalle. Siinä ei auta muu kuin pako Tallinnaan sukulaisten luo.
Kysy näitä kirjoja paikkakuntasi kirjastoista. Lucia ja Luka voi myös ostaa kirjakaupoista nettikaupoista. Nykyään useimmat kirjat täytyy tilata kirjakapasta, niin myös Lucia ja Luka. Tilaa lahjaksi hyvissä ajoin!
Hauskaa kesää. Historia on jännittävää!

Hannu on 1500-luvun poika

Matti Amnellin luonnos kirjaan "Lucia ja Luka"
Tänään on Hannun nimipäivä, ja on aika esitellä Lucian 13-vuotias pikkuveli Hannu, joka ei ole kooltaan pieni kuten Lucia:

Nauru ja iloiset huudot kohosivat järven jäältä. Hannu Olavinpoika juoksi ympyrää ja työnsi kaksin käsin vinoittain olevaa seivästä, joka oli kiinnitetty jäähän upotettuun pylvääseen. Seipään toisessa päässä oli kelkka, jossa istuivat Hannun sisar Lucia ja palvelustyttö Vehnäpää. Hoijakka pyöri huimaa vauhtia. Tyttöjen nauru ja kiljuminen innostivat Hannun juoksemaan yhä kovempaa.

 Järven rannalla mäellä oli Hannun ja Lucian koti Kuusela, hirsitalo, jossa oli korkea harmaakivijalka ja jyhkeät nurkkakivet. Mäeltä kuului torven törähdys. Valpuri-imettäjä siellä puhalsi tuohitorveen kartanon päädyssä.

Hannu hidasti napakelkkaa, ja Vehnäpää hyppäsi ensimmäisenä pois kyydistä.

---

 Valpuri-imettäjä seisoi talon edessä viitta harteillaan. –  Piti puhaltaa tähän torveen. Ette kuulleet, kun huusin.

–  Meillä onkin jo kova nälkä, Hannu sanoi.

–  En minä teitä syömään huutanut, Valpuri sanoi.

– Miksi meidän piti sitten tulla jo sisälle? Lucia kysyi ja kopisteli lunta lapasistaan ja viitastaan.

–  Pian se selviää, sanoi Valpuri.

 - -

Lucian ja Hannun isä, Kuuselan Olavi-herra heilutti kädessään pergamenttikääröä, josta riippui sinetti pitkän nauhan varassa. – Meidätkin on kutsuttu linnan joulujuhliin. Saamme nähdä Juhana-herttuan uuden vaimon, oikean prinsessan.

 – Eläköön! Päästään syömään herkkuruokia, Hannu sanoi.

–  Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhlat ovat aikuisten pidot, sanoi äiti. – Mutta tekin ehditte käydä linnassa vaikka kuinka monta kertaa, sillä me muutamme Turkuun.

–  Ihanko asumaan? Lucia kysyi hämmästyneenä.

–  Asumaan, asumaan, sanoi Helka-rouva. –  Muutamme minun perintötalooni Aurajoen rannalle.

–  Suuri maailma tulee nyt tänne pohjolaan, sanoi Olavi-herra innoissaan. –  Oppineita, hovimiehiä ja musikantteja saapuu hoviin kaukaisista maista. Herttuakunnassa alkaa uusi aikakausi, oikea kukoistus,  renessanssi. Saamme olla siinä mukana, kun muutamme Turkuun.

Otteita luvusta "Hoijakka" kirjasta Anna Amnell "Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika" 2013.

Lucian ja Hannun elämä muuttuu täydellisesti. Ensin muutto suuren kuusimetsän laidassa Hämeen linnnan ja Hattulan takana olevasta kotitalosta Turkuun. Hannu joutuu kokemaan talvisen Turun ankeuden ja Juhana-herttuan hovielämän jännityksen. Hän joutuu keskelle 1500-luvun suurvaltapolitiikan juonitteluja, kun sekä kuningas Eeri XIV että Venäjän tsaari Iivana tekevät kaikkensa pilatakseen Juhanan hyvin alkaneen renessanssihovin. Hannu saa uuden ystävän, Venetsiasta tulleen Lukan, joka on lyhytkasvuinen kuten Luciakin. Yhdessä pojat keksivät, miten selvitä.