Tuli

Kommentti Susupetalin blogiin. Katso kuvaa, joka synnytti kommenttini.

Kiehtova! Jotain tällaista oli silloin, kun ihmiset oppivat tulen salaisuuden. Sen on täytynyt ihmetyttää esivanhempiamme enemmän kuin nykyajan keksinnöt ihmetyttävät meitä. Se oli varmaankin pelon, ihastuksen ja uteliaisuuden sekoitusta, jota olet tuonut esille.

Tuli muutti kaiken. Toi valoa, lämpöä, helposti nautittavaa ruokaa, ruokki mielikuvitusta luomalla varjoja ja silhuetteja. Keksivätkö ihmiset silloin varjoteatterin?

Samanlaisia kuin mekin

 

Menneisyyden ihmiset olivat samanlaisia kuin mekin: äitejä, isiä, lapsia, ystäviä.
Kuva: Dover

Vanhan kuninkaan teini-ikäinen vaimo

(1535-1621) Kuva nuoresta Katariinasta
Vaasojen aika (etälukio)

Kerrotaan, että teini-ikäinen Katariina Stenbock juoksi piiloon puutarhaan pensaiden taakse, kun hänen tätinsä leski kuningas Kustaa Vaasa tuli kosimaan häntä. Mutta kuninkaalle ei voinut sanoa ei, ja isälle, marsalkalle tyttären avioliitto kuninkaan kanssa oli suuri kunnia.

16-vuotias Katariina Kustaantytär vihittiin avioliittoon 62-vuotiaan Kustaa Vaasan kanssa ja kruunattiin kuningattareksi vuonna 1552. Samaan aikaan riehui valtakunnassa rutto, ja Turussa raivosi tulipalo. Kansa näki taivaalla pahoja enteitä. Kun kruunajaisseurue lähti Vadstenasta, kaupunki paloi poroksi suuressa tulipalossa.

1500-luvulla oli varsinkin kuninkaallisten keskuudessa tavallista naittaa nuori tyttö, jopa lapsi, vanhalle miehelle. Kustaan ja Katariinan avioliitto oli onneton, ja Katariina kaipasi menetettyä sulhastaan Kustaa Sturenpoika Roosia - siihen aikaan oli paljon kaimoja, sillä nimiä oli vähän käytössä.

Kustaa Vaasan avioliitto Katariinan tädin kanssa oli ollut hyvin onnellinen. Hän suunnitteli laativansa lain, jonka mukaan kielletään nuoren ja vanhan ihmisen välinen avioliitto. Katariina hoiti seuraavat kahdeksan vuotta vanhaa ja sairasta kuningasta ja eli sen jälkeen 61 vuotta leskikuningattarena.

Katariina olisi halunnut mennä naimisiin tytärpuolensa, prinsessa Sofian, langon kanssa, mutta Sofian mies esti sen. Katariina oli poikapuolensa Erik XIV:n ja tämän suomalaisen vaimon kuningatar Katariina Maununtyttären pojan kummi.

Järjestetty avioliitto oli tuohon aikaan tavallista myös muissa yhteiskuntaluokissa. Pieni poika saatettiin naittaa aikuiselle naiselle, jotta maatilojen maat voitaisiin liittää yhteen. Varakkaat porvarit naittoivat nuoret tyttärensä jopa lapsina rikkaille miehille.

Kirjassani ”Pako Tallinnaan” Hebla Heikintytär kaipaa nuoruudenrakkauttaan Hans van Sandenia ja miehensä kuoltua haluaa raivata 13-vuotiaan tytärpuolensa Margaretan tieltä voidakseen saada vihdoinkin Hansin omakseen.

Kuva Katariinasta on myös Helsingin Sanomain tämänpäiväisessä artikkelissa joka kertoo Katarina Stenbockista.
"Katarina Stenbock". HS/Kenen kadulla asut. 19.10.2008

Lucian hiukset

 

Renessanssihiukset

Olen nähnyt kahdesti samanlaiset hiukset, jollaiset ajattelen Lucialla olevan.
Monta vuotta ennen "Kyynärän mittainen tyttö" (2004) kirjan ilmestymistä tapasin Hietalahden kirpputorilla liettualaisen naisen, jolla oli pitkät punaiset hiukset, aidot, värjäämättömät. Hänen hiuksensa tulivat esikuvaksi Lucian hiuksille.

Muutama viikko sitten tapasin samalla kirpputorilla suomalaisen opiskelijan, jonka suku on kotoisin menetetyn Karjalan alueelta. Hänen hiuksensa ovat myös aidot ja värjäämättömät. Hänen hiuksensa näet yllä olevassa kuvassa.

William Shakespeare

William Shakespeare (1564-1616). Näytelmä Hamlet 1600-1601.

Ylioppilasteatteri, Mustikkamaan kesäteatteri, Helsinki
William Shakespeare: Hamlet
Ohjaus: Salla Taskinen
Ensi-ilta: la 28.6., esityskausi 28.6.-9.8.
Tied. www.ylioppilasteatteri.fi

1500-luvun ihmisiä: Correggio

Antonio Allegri (Correggio) Omakuva 1510

Antonio Allegri (noin v. 1489 - 1534) syntyi pienessä Correggion kaupungissa Italiassa monilapsiseen ja köyhään perheeseen. Hän meni taiteilijalle oppipojaksi ja oli tämän omakuvan maalatessaan 21-vuotias, mutta näyttää ainakin minun mielestäni paljon nuoremmalta. Hän muutti Parmaan kuusi vuotta tämän maalauksen syntymisen jälkeen ja meni naimisiin correggiolaisen Francesca di Braghetiksen kanssa, joka kuoli kymmenen vuotta myöhemmin. Yksi heidän pojistaan, Pomponio Allegri, oli myös tunnettu maalari, ja Antonion ja Francescan lastenkin lapset olivat taiteellisia. Köyhä lapsuus varjosti Antonion elämää, ja hänen kerrotaan olleen alakuloinen ihminen. Hän oli eräs italian renessanssin suuria maalareita.

Luostari ja kotiliesi

Charles Reade: Luostari ja kotiliesi. Suomentanut Väinö Jaakkola. 1923 (1861) 1141 sivua. Tämä kirja oli kirpputorilöytö.

Eräs kaikkien aikojen suosituimmista renessanssin ajasta kertovista romaaneista on kertomus Erasmus Rotterdamilaisen vanhemmista. Se on romanttinen rakkaustarina ja seikkailuromaani. Romaanin pohjana on Erasmuksen oma kertomus vanhemmistaan. Kirjan nimi viittaa siihen, kuinka nuori mies joutuu eroon morsiamestaan ja päätyy munkiksi.

Erasmuksen isän suku lähetti Erasmuksen luostariin, jotta tälle ei tarvitsisi antaa perintöä. Erasmus sai kuitenkin paavilta luvan elää luostarin ulkopuolella, mutta naimisiin hän ei voinut mennä. Renessanssin loistavan hahmon Erasmuksen taustalla on näin olleen kaksikertainen luostari ja kotiliesi -tragedia.

Luostari ja kotiliesi on ilmestynyt Suomessa myös lyhennettynä nuortenkirjana. Kannessa on väritetty kuva eräästä alkuperäisen kirjan kuvitukseen liittyvästä kuvasta. Via Lurker

Paula Moilanen: Herttuan hovissa

Huomenna 29.11.2007 julkistetaan tämän vuoden Finlandia Junior-palkinnon saaja. Ehdolla on kuusi lasten- tai nuortenkirjaa. Suosikkini on Paula Moilasen kirjoittama "Herttuan hovissa - Elämää 1500-luvun Turussa". Paula Moilanen on kokenut ja palkittu oppikirjojen tekijä. Kirjassa on kaunis ja yksityiskohtiaan myöten tarkasti 1500-luvusta kertova värikuvitus, jonka on tehnyt Kirsi Haapamäki.

"Herttuan hovissa" -kirjan alkuosa kertoo romaanimuodossa teini-ikäisen Britan kokemuksista Juhana-herttuan hovin palvelustyttönä ja herttuan lasten hoitajana sekä Britan vaatimattomasta kotielämästä. Kirja on samalla kuvaus suomalaisesta kansanperinteestä ja elämäntavasta vuodenaikojen vaihtelun mukaan kuvattuna. Kertomusten välillä on tietoiskuja saman ajan historiallisista tapahtumista. Loppuosa antaa tiivistettyä tietoa 1500-luvusta ja elämästä Turussa tuohon aikaan eli vuosina 1559-1562.

Vaasojen aika oli Suomelle siirtomaana olon aikaa, ja käsitettä Suomihan ei silloin tietenkään tunnettu. Tämän päivän Hesarissa kerrotaan, ettei tunnettu edes käsitettä "Ruotsi-Suomi". Mutta Suomen herttua Juhana halusi kehittää Turkua ja koko herttuakuntaansa. Millainen olisikaan Suomesta tullut, jos Juhana olisi saanut jatkaa työtään pitempään? Juhanan ja hänen veljensä kuningas Erikin valtataistelu lopetti lyhyeen Turun renessanssihovin elämän. Siitä on jäänyt vain häikäisevä muisto. Paula Moilanen vie meidät elämysmatkalle tuohon lyhyeen kukoistusaikaan.

Mielestäni "Herttuan hovissa" on klassikko syntyessään lasten- ja nuortentietokirjallisuuden alalla. Se on kuin moderni TV-dokumentti, jossa on vuoroin faktaa ja vuoroin todellisten tai kuviteltujen ihmisten elämän kuvausta. Suomessa on aivan liian vähän lapsille tarkoitettuja tietokirjoja historiasta. Tämä kirja sopii erinomaisesti luettavaksi yhdessä lasten kanssa, ja siinä riittää aikuisillekin tutkimista. Roolipelejä ja historiaa harrastaville nuorille se on erinomainen lähdeteos. Kirjan lopussa oleva sanasto ja lähdeluettelo antavat lisätietoa.

Elisabet: Kultainen aikakausi

Kapurin Elizabeth nuoresta Elisabetista nähtiin jo vuonna 1998. (kuva yllä)

Elisabet Kultainen aikakausi

Marraskuussa 2007 minua haastateltiin TV:ssä tästä Elisabet -elokuvasta. Katsoin sen ensin elokuvateatterissa yksin muutaman toimittajan tms kanssa, ja sitten minulta kysyttiin mielipidettä. Hassua on, että minulla ei ole tallessa, minä kanavan uutiset ne olivat, joissa se pätkä sitten esitettiin. Kävin kampaamossa ja pukeuduin hienosti.:) Näin sen TV:stä, ja nimeni alla oli "historian harrastaja".

Kapurin toinen Elisabet-elokuva Elisabet: Kultainen aikakausi" (Elizabeth: The Golden Age" ) aikuisesta Elisabetista uransa huipulla on tullut elokuvateattereihin vasta viime viikolla (2007). Kannattaa katsoa ensimmäinen osa ensin, jos voi.

Shehkar Kapurin "Elisabet: Kultainen aikakausi on historian elävöittämistä suuressa mittakaavassa. Elisabet ja hänen aikansa sopivatkin täydellisesti elokuvaan. Renessanssi oli pukuloiston, löytöretkien, väkivallan ja juonittelujen aikaa.

Kapurin elokuva on erinomaista viihdettä. Siinä on kauneutta, toimintaa ja hyviä näyttelijöitä, maalauksellinen meritaistelu. Pukuhistorian ystäville se on todellista herkkua (Puvut: Alexandra Byrne): kauniita tekstiilejä, hienoja yksityiskohtia, loistavat värit. On uljasta 1500-luvun arkkitehtuuria, hienoa sisustusta, upeita maisemia ja kauniita hevosia. Se on visuaalisesti erittäin ilahduttava elokuva. Kauniita kuvia

Kaipasin palatseista loistavia 1500-luvun seinägobeliineja, jollaisia näkee esimerkiksi Viktoria ja Albert -museossa. Entä heinät ja kukat Elisabetin vastaanottosalien lattioilla? Niitähän ulkomaiden lähettiläät ihmettelivät. Minua häiritsi se, että Elisabet peilaili jatkuvasti, kun todellisuudessa hovissa ei ollut peiliä vuosikausiin. Kun Elisabet sitten halusi nähdä itsensä peilissä, hän suuttui siitä, että häntä oli kehuttu kauniiksi! Elisabet oli sairastanut isorokon, joka oli runnellut hänen kasvojaan.


Elokuva on uskollinen ajan hengelle, vaikka tapahtumien järjestystä ja ajankohtaa on muuteltu, henkilöitä on yhdistelty. Mutta sitä on tehty ennenkin elokuvissa, jotta juoni saadaan tiivistetyksi ja tapahtumia nopeutetaan.

Tuon ajan Englannissa oli 5 miljoonaa asukasta, ja pelkästään Lontoossa 1560 noin 100 000 asukasta ja vuonna 1600 200 000. Kaupungin ympärillä olivat osittain rappeutuneet muurit, vain yksi silta (1200-1832) johti Thames-joen yli, muurissa oli 10 porttia, useimmat talot olivat puusta ja 3- ja 4 -kerroksisia. Hienommat talot olivat kiveä. Ennen uskonpuhdistusta Lontoossa oli 100 kirkkoa ja monia luostareita. Kun ne purettiin, niistä tehtiin tehtiin kuninkaan suosikeille kivitaloja.

Lukutaito oli jo melko yleistä

Lue lisää Elisabet-elokuvista Blogisisko 3 -blogistani

Katariina ja Juhana paperinuket

Olin käymässä Turussa 1500-lukua etsimässä. Sieltä se löytyi. Museon kaupasta löytyivät myös Katariina Jagellonica ja Juhana Herttua -paperinuket. Heillä on päällään tyypilliset 1500-luvun asut. Löytyi myös melkein oikea sulkakynä sekä piparkakkumuotti, jolla voi tehdä Turun Linna -piparkakkuja.

Lisää Turusta myöhemmin.

Täältä löydät puettavan virtuaalisen paperinuken:   Dressing Cecily.  (Huom! Uusi linkki)

1500-luvun ihmisiä

Kuningatar Margot nainen 1500-luvulta. (Isabelle Adjani)

38-vuotias Michel de Montaigne vetäytyi vuonna 1571 maatilalleen omistautuakseeen lukemiseen, mietiskelyyn ja kirjoittamiseen. Hän oli väsynyt levottomaan aikaansa. Hänen ystäväpiiriinsä ja sukulaisiinsa kuului sekä protestantteja että katolisena. Hän säilyi itse sydämessään katolisena, vaikka vaikuttaa kirjoissaan kovasti modernilta ja kyyniseltä protestantilta. Hänen vetäytymiseensä julkisesta elämästä vaikutti saman vuoden murhenäytelmä, Pärttylin yö. Tuon aikakauden loistoa ja levottomuutta kuvaa elävänä filmi Kuningatar Margot (La Reine Margot, 1994). Sen loistava näyttelijäpari Isabelle Adjani ja Daniel Auteuil tekevät elokuvasta unohtumattoman, ainakin meille historian ja rakkauden ystäville.

Kyynärän mittaisen tytön aikalainen Hesarissa

Lars-Olof Larssonin kirja "Arvet efter Gustav Vasa." ( 2005 )kertoo Vaasojen ajasta, joka oli ainutlaatuisen värikästä aikaa Ruotsin historiassa. Kansikuvassa ylinnä Kustaa Vaasan pojat Erik ja Juhana, jotka vaikuttivat 1500-luvun jälkipuolella.

Tämän päivän Hesarissa kerrotaan Hannu Laurinpojasta, joka eli 1500-luvun Suomessa tai oikeammin Ruotsissa, johon kuului vuosisadan loppupuolella Tallinnakin. Hannu Laurinpoika oli todellinen historiallinen henkilö, kun taas Lucia Olavintytär on minun mielikuvitukseni tuotetta, fiktiivinen henkilö.

"Hans Larsinpoika (noin 1520-1571) oli alhaista syntyperää. Se oli sääty-yhteiskunnan aikana usein voittamaton este menestymiselle. Hans Larsinpojasta tuli kuitenkin pätevä diplomaatti, hallintomies ja sotilas, joka palveli kolmea Ruotsin kuningasta", kertoo Hesari.
(Antti Manninen: Hans Larsinpoika Björnram palveli kolmea kuningasta 1500-luvulla. - Kenen kadulla asut? HS/Kaupunki 11.3.2007)

Hannu Laurinpoika ei ollut aatelinen, mutta hän ei ollut toki mikään kerjäläispoika, vaan Pohjanmaan voudin poika. Hän oli Helsingin perustamisen aikaan Kustaa Vaasan sihteeri ja toimi myös lähettiläänä Saksassa, Tanskassa ja Englannissa. Hän oli kuninkaan kartanon voutina 15oo-luvun puolivälis, aateloitiin nimellä Björnram ja lähetettiin Tallinnaan, joka haki turvaa Ruotsista Venäjän Iivana Julmaa vastaan. Nämä ovat kahden enimmäisen Lucia-kirjan aikaisia tapahtumia.

Sitten Hannu Laurinpoika olikin kuninkaallisena kaapparina eli suomeksi sanottuna merirosvona, jonka piti estää laivaliikenne Venäjälle kaappaamalla kauppalaivoja. Vuonna 1563 Hannu Laurinpoika laivoineen piiritti Turkua, kun kuninkaalliset veljekset kuningas Eerik XIV ja Suomen herttua Juhana olivat ilmiriidassa.

1500-luku oli jännittävää aikaa. Historoitsija Lars-Olof Larsson sanookin, että poliittisen historian, henkilöhistorian ja sotahistorian kannalta 1500-luvun jälkipuolisko oli ainutlaatuista aikaa Ruotsin historiassa. Sikisipä se on kiinnostanut minuakin niin paljon, että olen kirjoittamassa kolmatta kirjaa Lucian seikkailuista Vaasojen ajan Suomessa ja vähän muuallakin 1500-luvun maailmassa.



Helsingissä Viikissä on Tilanhoitajankaaren poikkikatuna lyhyt katu nimeltä Vouti Björnramin kuja.