Nimet historiallisessa romaanissa

Lucian isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta. Katoliset pyhimystennimet säilyivät pitkään, monet ovat säilyneet nykyaikaan.

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.

Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.
http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html

Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.

Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä Erasmus – Erasmus Rotterdamilaisen mukaan – ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö – elettiin kahden maailman välillä.
Kommentti Grafomaniassa 6/2011

Kommentti: nimet kirjojen henkilöille

Grafomaniassa keskustellaan siitä, miten kirjojen henkilöt saavat nimensä. Kuvassa Vilppu Talvi. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Pako Tallinnaan (Lasten Keskus 2006)

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.

Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.
http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html

Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.

Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä  Erasmus - Erasmus Rotterdamilaisen mukaan - ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö - elettiin kahden maailman välillä.

Katariinan huolet

Tällä tytöllä on samanlaisia huolia kuin Pako Tallinnaan kirjan Margaretalla: hänet aiotaan naittaa rikkaalle vanhalle miehelle. Tytön nimi on Katariina, nimi joka oli hyvin suosittu keskiajalla myös Suomessa. Kirja Catherine called Birdy kertoo 1200-luvusta. Carol Hurst kertoo muistakin historiallisista lastenkirjoista kirjallisuussivuillaan. Kirjoista on laadittu tehtäviä, joita voi käsitellä koulussa.

Vanhan kuninkaan teini-ikäinen vaimo

(1535-1621) Kuva nuoresta Katariinasta
Vaasojen aika (etälukio)

Kerrotaan, että teini-ikäinen Katariina Stenbock juoksi piiloon puutarhaan pensaiden taakse, kun hänen tätinsä leski kuningas Kustaa Vaasa tuli kosimaan häntä. Mutta kuninkaalle ei voinut sanoa ei, ja isälle, marsalkalle tyttären avioliitto kuninkaan kanssa oli suuri kunnia.

16-vuotias Katariina Kustaantytär vihittiin avioliittoon 62-vuotiaan Kustaa Vaasan kanssa ja kruunattiin kuningattareksi vuonna 1552. Samaan aikaan riehui valtakunnassa rutto, ja Turussa raivosi tulipalo. Kansa näki taivaalla pahoja enteitä. Kun kruunajaisseurue lähti Vadstenasta, kaupunki paloi poroksi suuressa tulipalossa.

1500-luvulla oli varsinkin kuninkaallisten keskuudessa tavallista naittaa nuori tyttö, jopa lapsi, vanhalle miehelle. Kustaan ja Katariinan avioliitto oli onneton, ja Katariina kaipasi menetettyä sulhastaan Kustaa Sturenpoika Roosia - siihen aikaan oli paljon kaimoja, sillä nimiä oli vähän käytössä.

Kustaa Vaasan avioliitto Katariinan tädin kanssa oli ollut hyvin onnellinen. Hän suunnitteli laativansa lain, jonka mukaan kielletään nuoren ja vanhan ihmisen välinen avioliitto. Katariina hoiti seuraavat kahdeksan vuotta vanhaa ja sairasta kuningasta ja eli sen jälkeen 61 vuotta leskikuningattarena.

Katariina olisi halunnut mennä naimisiin tytärpuolensa, prinsessa Sofian, langon kanssa, mutta Sofian mies esti sen. Katariina oli poikapuolensa Erik XIV:n ja tämän suomalaisen vaimon kuningatar Katariina Maununtyttären pojan kummi.

Järjestetty avioliitto oli tuohon aikaan tavallista myös muissa yhteiskuntaluokissa. Pieni poika saatettiin naittaa aikuiselle naiselle, jotta maatilojen maat voitaisiin liittää yhteen. Varakkaat porvarit naittoivat nuoret tyttärensä jopa lapsina rikkaille miehille.

Kirjassani ”Pako Tallinnaan” Hebla Heikintytär kaipaa nuoruudenrakkauttaan Hans van Sandenia ja miehensä kuoltua haluaa raivata 13-vuotiaan tytärpuolensa Margaretan tieltä voidakseen saada vihdoinkin Hansin omakseen.

Kuva Katariinasta on myös Helsingin Sanomain tämänpäiväisessä artikkelissa joka kertoo Katarina Stenbockista.
"Katarina Stenbock". HS/Kenen kadulla asut. 19.10.2008

Historiaa paperinukkein avulla

Robert ja Anne elävät 1500-luvun puolivälissä. Heillä on Elisabet I:n hoviväen vaatteet. Olen jo aikaisemmin kertonut Katariina ja Juhana -paperinukeista ja virtuaalipaperinukke Cecilystä, jonka löydät myös samasta kirjoituksesta linkistä kohdasta Dressing Cecily.

Hauskaa olisi myös piirtää historialliset paperinuket. Siinä olisi hyvä lahja historiaa harrastavalle tytölle.

Katariina ja Juhana paperinuket

Olin käymässä Turussa 1500-lukua etsimässä. Sieltä se löytyi. Museon kaupasta löytyivät myös Katariina Jagellonica ja Juhana Herttua -paperinuket. Heillä on päällään tyypilliset 1500-luvun asut. Löytyi myös melkein oikea sulkakynä sekä piparkakkumuotti, jolla voi tehdä Turun Linna -piparkakkuja.

Lisää Turusta myöhemmin.

Täältä löydät puettavan virtuaalisen paperinuken:   Dressing Cecily.  (Huom! Uusi linkki)

Lucia II: Pako Tallinnaan

Lucia Olavintyttären toinen seikkailu vie hänet 1500-luvun Helsinkiin
ja Tallinnaan.

Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär kutsutaan Helsinkiin opettamaan luutunsoittoa 13-vuotiaalle Margaretalle. Lucialla on myös toinen, salaisempi syy matkaan.

Tyttöjen elämä muuttuu painajaiseksi, kun Margaretan isä Martti Lyypekkiläinen kuolee Helsingissä raivoavaan kulkutautiin ja kaunis Margareta aiotaan naittaa rikkaalle ulkomaalaiselle kauppiaalle. Margareta täytyy pelastaa.

Lucia pakenee Margaretan ja tämän serkun teini Vilppu Talven kanssa talvisen meren yli Tallinnaan sukulaisten luo. Tarinassa ovat mukana myös hollantilainen Hans van Sanden sekä Suomen herttua Juhana ja hänen vaimonsa Katariina Jagellonica, jotka ovat juuri saapumassa Suomeen. On vuosi 1562.

Anna Amnell: Pako Tallinnaan. Lasten keskus 2006. Kannen kuva ja kuvitus Matti Amnell.

Kyynärän mittainen tyttö (2004)
Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika (2013)

Kysy kirjastostasi Lucian seikkailuja.

Lucian maailma

Suomalaisia 1500-luvulla. Espoon 1500-luku -näyttelystä.

Keksittyjä ja todellisia nimiä 1500-luvulla


Lucia-kirjoista: Lucia Olavintytär, Olavi-herra = Olavi , Valpuri-imettäjä, Vehnäpää, Erasmus Helsinkiläinen, Ebba-rouva, Margareta Martintytär, Helka-rouva = Helka Knutintytär, Vilppu Talvi = Filippus Winter, Martti Lyypekkiläinen = Martti-kauppias, Hebla Heikintytär, Hans van Sanden [Suola Santtu on Lucia-kirjoihin keksitty nimi], Mikki Monineuvoinen, Metsä-Mari, Lieto, Läpsä, Juhana-herttua, Katarina Jagellonica, kauppias Humbertus, Wilhelm Lyypekkiläinen ja hänen vaimonsa Ursula, Erik-kuningas, Pietu-renki, kirkkoherra Henrikki Tuomaanpoika,

Muita

Naisten etunimiä mm:

Anna, Katariina, Birgitta, Pirkko, Elsa, Johanna,Maisa, Metta, Marietta, Saara, Cecilia, Sisilia, Ursa, Agata. Nimet Anna, Katariina ja Birgitta olivat suosituimmat.

Oli paljon kaimoja.

Miesten etunimiä m:

Pekka, Mikko, Matti, Mikael, Antti, Remi, Nikolaus, Nikki, Vilppu, Kristoffer, Ahti, Vitikka, Heikka, Pelle, Kyösti, Tenttu, Lasse, Mikki, Kolkka, Kaspar, Jaakko, Kauppi, Hakuli, Hartikka, Lieto, Janus, Dionysius, Nisius, Ilari, Toikka, Vilkki, Jeppe, Pelle, Aslak

etunimi + isännimi = Lucia Olavintytär
etunimi + äidinimi = Mikko Cecilianpoika
mistä kotoisin = Erasmus Rotterdamilainen
Henrik Karjalainen tms
vain yksi nimi= Vehnäpää
jokin ominaisuus= Donatius Viisas, Mikki Hyväneuvoinen, Pietari Paksujalka, Matti Karvalakki,
Mikael Agricola (=talonpoika) 1560-luvulla Suomessa oli kahdeksan kaupunkia:Keskiajalla perustetut Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma sekä 1500-luvulla perustetut Tammisaari (1546), Helsinki (1550) ja Pori (1558). Porin perustamisen yhteydessä keskiaikainen Ulvila menetti kaupunkioikeutensa.

Anna-Maria Vilkuna: Kruunun taloudenpito Hämeen linnassa 1500-luvun puolivälissä
.