1500-luvun koti

Koulujen opetustauluja. Olen ostanut tämän Helsingistä antiikkikaupasta.

"Turussa kaivetaan esiin kadonnutta kaupunkia"

Tukholmalaisen keskiaikaisen talon sisäosaa

Tätä olen odottanut ja toivonut, konkreettista todistusta sille päättelylleni, että Turkukin oli keskiajalla tyypillinen eurooppalainen kaupunki.
"--pääsimme kaivamaan 1300-luvun kerrostumia esiin. Sieltä löysimme esimerkiksi palasia tuontikeramiikasta. Arvokkaat astiat kertovat siitä, että tällä paikalla asui jo 1300-luvulla varakasta väkeä.--
Aurajokiranta on ollut Turun arvoaluetta koko kaupungin historian ajan. Kaivauksien yläpuolisissa rakennuksissa asui satojen vuosien ajan kaupungin kermaa, rikkaita kauppiassukuja ja apteekkareita."

Tallinnalainen koti 1500-luvulla. Oliko Turussakin samanlaista? Matti Amnell (Jr) kuvitusta kirjaani Pako Tallinnaan (2006).

"TURUSSA tehtiin viime vuonna löytö, joka huomattiin ulkomaita myöden."
Turussa kaivetaan esiin kadonnutta kaupunkia: torin uumenista löytyi leveä valtaväylä, koulun alta rikkaiden koteja.Toni Lehtinen HS 25.5.2018.

" --Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --

Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot."

Jouko Grönholm, Turun Sanomat

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016. (Jorma Grönholm on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

Wittenberg: Lutherin koti

Kuva: Kirjailija Jaana Lehtiö (Facebook)

Jos olet Facebookissa, käy katsomassa kuvia kulttuurimatkalta uskonpuhdistuksen eli reformaation pääpaikoille.

Värikollaasi 161: keskiajan maailman värit

medieval-woman, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Yläkuva: Nordiska Museet,talonpoikaiskoti (1600-luku), keskellä virolainen keskiaika-asu, tulppaani ja vuorikristallisormus (Prahan keskiaika).
En ole varma siitä, oliko keskiajalla tuon värisiä tulppaaneja, mutta vuorikristalli on samaa väriä vaaleampana..
Värikollaasi 161
värimalli

:

Adventtikalenteri: Lutherin perhe

1500-luvun kuuluisin perhe. Matkamuisto Wittenbergistä parin vuoden takaa. Ensimmäisestä luukusta löytyi joululeivonnainen. Hyvää adventtia! (1800-luvulla tehty maalaus)

Olen nähnyt Lutherin perheen "olohuoneen" Wittenbergissä. Se on säilytetty alkuperäisenä: Lutherin kirjoituspöytä, korkea kaakeliuuni nurkassa, kattomaalaukset, seiniä peittävät koristemaalatut panelit ja seinävieruspenkit, joissa yhdessä ryhmässä on käsinoja. Tuoleja oli siihen aikaan vähän.

Nykyään tiedämme, että joulukuusia oli jo aikaisin keski-Euroopassa. (mm Tallinnassa 1441, ks kommentit) Niitä saattoi olla kaupungin torilla tai kirkon vieressä. Sitä en tiedä, oliko niitä kodeissa. Tuon tyylin pitää joulukuusi pöydällä vei prinssi Albert Englantiin mennessään naimisiin kuningatar Viktorian kanssa. Koristeina näyttää olevan rinkeleitä. Samantyyppisen kuusen olen nähnyt Yhdysvalloissa museossa, jossa kerrotaan saksalaisten siirtolaisten elämästä Amerikassa 1800-luvulla.

Kuvan henkilöillä on tyypilliset 1500-luvun alkupuolen asut. Muotihan vaihteli paikkakunnittainkin tuohon aikaan. Lutherilla on oppineen asu, jollaista käyttivät vanhemmat miehet vielä paljon myöhemminkin ja jota näkee vielä nykyäänkin pappien Luther-talarit, mustat leveät kaavut.

Pienellä pojalla on leikkihevonen ja rattaat. Nykyään tiedämme, että sen ajan lapsilla oli leluja. Luther oli lapsirakas perheenisä, joka kertoi lapsilleen tarinoita ja lauloi heille.
(Hienoja kattomaalauksia myös Lucas Cranachin talossa)



Ensimmäisestä luukusta löytyi joululeivonnainen.

Makro 119: Keskiajan talonpoikaistalo

Keskiajan koti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lähikuva pienoismallista. Nordiska Museet, Tukholma: Talonpoikaistalo noin 1600-luvulla. Kuva: Anna Amnell
Makro 119: ruskea
Klikkaa kuva suuremmaksi

Talonpojan tupa oli rakennettu piilukirveellä veistetyistä hirsistä. Kesäisin söivät vuohet heinää ja kukkasia tuollaisen talon ruohoturvekatolla. Näin talvella paksu lumikerros peitti notkolla olevan katon. Näytti siltä, kuin talovanhus romahtaisi kasaan lumen paljouden alla.
- -
Tuvan kynnys oli korkea, jotta villieläimet eivät päässeet sisään eivätkä pikkulapset ja pienet kotieläimet, kuten possut ja lampaanvuonat, voineet karata ulos. Vieraat astuivat tervan ja savun hajuiseen tupaan. Lucia nosti isoäidiltä perimänsä tuoksurasian nenänsä eteen ja antoi yrttikimpun Vehnäpäälle.
Talo oli tavallista siistimpi, sillä joulusiivoukset oli tehty. Maalattialla oli puhtaita olkia. Tuoksui raikkaalle.
--
Uuni oli tuvan etunurkassa, suu oveen päin, päre paloi pihdissä uuninreunalla. Ohrapuuro porisi kolmijalkaisessa punasaviastiassa hiilloksella. Nauriit hautuivat saviruukussa hiilien alla. Lintupaisti kypsyi rautapadassa, joka riippui hiilloksen yläpuolella. Ruokien tuoksut toivat veden kielelle ja saivat vatsat murisemaan nälästä. --



Talonväki söi puuroa yhteisestä savipadasta kukin omalla puulusikallaan. He noukkivat puukkojensa kärjillä lintupaistia suoraan padasta, joka oli nostettu pöydälle laakean kiven päälle, pilkkoivat lihan puukolla pöydän päällä, imeksivät luita ja nuolivat sormensakin.
Talonpojan tuvassa käytiin yöpuulle heti aterian jälkeen, sillä kynttilöitä piti säästää.

Lucia ja Luka 2013, katkelmia luvuista ”Nahkalakanat ja höyhenpeitteet ”ja ”Yö talonpojan tuvassa”

Kodikas näkymä keskiajalta

Nainen laittaa ruokaa seuranaan iso kissa. Huoneen katto ja seinät on peitetty ja koristettu kaakeleilla, penkki ja jakkarakin ovat koristeellisia. Taccuino

1500-luvun tutkijan työhuone

Taiteilijan käsitys Lutherin työhuoneesta. (kuva museosta Lutherin talossa)

Joulu keskiajan kodissa

Keskiajan koti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mustavalkoiseksi muutettu kuvani Tukholman Pohjoismaisen museon pienoismallista. Talossa on olkikatto, luultavasti maalattia, jolla on puhtaita olkia joulun kunniaksi. Pöydässä palaa kotitekoinen kynttilä. Nautitaan yhdessä jouluateriaa. Mustavalkomaanantai : Joulu (143)
Sama kuva värillisenä

Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2012!

Photo taken by Anna Amnell

Kuvasin tämän kauniin näkymän Tukholmassa Nordiska Museet -museossa. Laitan kuvan tänne uudestaan, sillä siinä on jotain sellaista tunnelmaa, jota saattoi olla keskiajan kodissa jouluna.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'joulu' ja lue aikaisemmat  joulukirjoitukseni.

Keskiajan koti

Photo: Anna Amnell
Tämä voisi olla joulu tai muu rauhallinen ilta Ruotsi-Suomessa 1500-1600-luvulla. Nordiska Museet, Tukholma

Keskiaikainen koti. Se saattoi näyttää tältäkin.

Tynnyrissä kasvatettu

IMG_2828, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Millaista olisi ollut asua tynnyrissä? Keskiajalla tammitynnyrit olivat hyvin suuria. Kylllä niistä olisi saanut mökin itselleen.

1500-luvun kodissa

Italiassa kuvatut majolica-lautaset esittävät talon isäntää ja emäntää. Nämä lautaset on ehkä valmistettu häiden kunniaksi. Morsian on teini-ikäinen ja mies paljon vanhempi, mikä oli tavallista.

Koulujen opetustaulu, jonka olen ostanut antiikkikaupasta.

Porvarissperheen eli kauppiaan tai käsityöläisen koti saattoi näyttää tältä. Taustalla ikkunasyvennys, jota kiertävät penkit. Oikealla näkyy komea kaakeliuuni, johon laitettiin avotakasta kuumia hiiliä seinän takana olevasssa avotakasta käsin. Samaa menetelmää käytettiin myös Turun linnassa, jossa oli rakentajia Lyypekistä tai Wittenbergistä. Ikkunoissa on lasit, alaruuduissa jo aika suuret, yläpuolella tyypilliset pyöreät pullonpohjaa muistuttavat ikkunalasit, jotka kiinnitettiin lyijyjuotteilla. Ikkunoissa on myös puiset luukut, jotka voitiin sulkea yöksi tai kylmällä ja tuulisella säällä.

Ikkunan alla on mahtava kirstu, jossa säilytettiin perheen kalleuksia, juhlavaatteita ja liinavaatteita.  Paksu kirja on varmaankin raamattu, jonka Luther oli kääntänyt saksaksi. Muita arvoesineitä on nostettu hyllyille. Siellä on muun muassa tiimalasi. Pöytää peittää pitkä hapsutettu liina. Pöytää kattaa nainen, jolla on vanhanmallinen asu. Samanlainen on uunin vieressä istuvalla vanhuksella, joka kehrää värttimellä. Hänen lyhyt vuoteensa on uunin toisella puolen. Hän nukkui varmaankin puolittain istuvassa asennossa. Myös kissan lautanen on lämpimässä paikassa uunin vieressä.

Oikealla oleva "vesihana" askarruttaa minua. Tuliko säiliöön vettä viereisestä huoneesta? Katosta riippuu lamppu, jota olen käyttänyt kirjassani Pako Tallinnaan.

Pöydän ääressä istuu parrakas mies, joka juttelee lapsensa kanssa. Pyytääkö tytär isää tuomaan lisää leluja kauppamatkoiltaan? Avoimessa kirstussa ja lattialla on jo hevosvankkurit, hyrrä ja puunukke. Keskiajan ja renessanssin maalauksissa voi nähdä monenlaisia leluja lapsilla. Tieto keskiajan lapsuudesta on lisääntynyt, ja tiedämme nyt, että lapset olivat rakastettuja ja arvostettuja, ja heillä oli lapsuus - päinvastaistahan väitettiin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Vielä eräs yksityiskohta - portaiden yläpuolella oleva ikku

na. Kun kävin viime syksynä Wittenbergissä taiteilija
Lucas Cranachin (vanhempi ja nuorempi) talossa, kiinnitin huomiota siihen, että huoneiden välillä oli ikkunoita. Näin saattoi valo näkyä talon läp huoneesta toiseen.

Wittenbergissä on yliopiston alueella Luther-talo, jossa on säilytetty alkuperäinen Lutherin perheen huone. Siellä sain nähdä omin silmin aidon 1500-luvun kodin (katso linkissä näkyvää isoa kuvaa). Kaakeliuuni oli vielä suurempi kuin opetustaulun huoneessa. Seiniä peittivät kauniit punertavanruskeat panelit, joihin oli maalattu koristeita. Seinän vierustoilla oli penkit. Ne olivat hauskalla tavalla pykälaitaiset. Penkeille levitettiin tyynyjä istuimiksi ja selkänojiksi. Lutherin huoneen keskellä on massiivinen pöytä, jonka kannen voi avata. Ikkuna oli iso. Lutherin lapset möivät talon yliopistolle vuonna 1564. Talo remontoitiin, mutta Lutherin huone jätettiin sellaiseksi kuin se oli ollut 30 vuotta aikaisemmin, jolloin Lutherilla oli varaa laitattaa mm panelointi seiniin.

Koti se on linnakin.Hienomman version saksalaistyylisestä renessanssihuoneesta voi nähdä Kalmarin linnassa. Ihaile onnettoman Erik XIV-kuninkaan huonetta.  Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurena. Linkistä löydät myös kuvan suurena.
Ruokapöytä Kalmarin linnassa
Seinillä oli varsinkin kylmissä kivitaloissa ja linnoissa paneloinnin lisäksi myös kuvakudonnaisia, "tapetteja", joissa oli mitä kiehtovimpia aiheita. Valtavia keskiajan ja renessanssin gobeliineja (nykyajan sana) voi nähdä esimerkiksi Lontoon Viktoria ja Albert -museossa ja monissa ranskalaisissa museoissa.
Medieval tapestries

Aboa Vetus: keskiajan koti

Aboa Vetus
Originally uploaded by Anna Amnell
Nukkekoti, jolla saa leikkiä. Ks. www.aboavetusarsnova.fi

1500-luvun koti

Tämä pieni kuva on otettu viime keväänä. Bannerissa jokin aika sitten ollut kuva on otettu päivänvalolampun valossa toisella kameralla.




Sävy sopi paremmin blogin väreihin.
Opetustaulun alla on teksti: Schulbild von H. Heubner: Bürgerliches Wohnzimmer XVI. Jahrhundert. Ad. Lehmann's Kulturgeschichtliche Bilder. Leipziger Schulbilderverlag von F.E. Wachsmuth, Leipzig. Kuvan on tehnyt Josef Klemmer vuonna 1905 todennäköisesti hyvin tarkkojen tietojen mukaan.

Näin tämän taulun alkujaan kirpputorilla. Minulla ei ollut kuitenkaan mukana tarpeeksi rahaa. Arvasin, että tuollainen taulu menee nopeasti kaupaksi. Ei ollut vielä edes digikameraa. Opettelin ulkoa kuvan sisällön ja piirsin ja kirjoitin kaiken muistiin heti kun menin kotiin.

Tämän kuvataulun ostin Bulevardin varrella olevasta antiikkikaupasta, ja se maksoi kymmenen kertaa enemmän kuin kirpputorilla ollut, joka oli mielestäni paremmassa kunnossa kuin tämä. Mutta nyt en enää päästänyt sitä käsistäni. Alussa otin tosin siitä vain valokuvan ystävällisen kauppiaan suostumuksella, mutta palasimme pian kauppaan ja ostimme opetustalun omaksenmme.

Kirjassani Pako Tallinnaan on Helsingissä asuvan saksalaisen kauppiaan talon nurkassa vihreä kaakeliuuni, seinänvierustoilla selkänojalliset penkit, ja katosta riippuu outo lamppu, jossa on runsaudensarvessa nainen ja harppu, ja nainen pitää käsissään kynttilöitä. On täysin mahdollista, että taulu, jonka näin aikaisemmin, oli hiukan erilainen tai sitten muutin mielikuvituksessani huoneen erilaiseksi. Tietenkin helsinkiläiseen hirsitaloon sisustettu koti ei voinut olla näin ylellinen. Poljetun multalattian päälle piti laittaa irtolankkuja, taljoja ja ryijyjä. Tämä lamppu ei ole runsaudensarvi eikä siinä ole harppua. Mutta kaikki tuollaiset outoudet olivat siihen aikaan mahdollisia.

Pyydän kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin:
Huoneeseen tulee lämmin vesi seinän takana olevan keittiön kuumavesisäiliöstä.
Uunin vieressä kehrää värttinää isoäiti, vanha palvelijatar tai imettäjä. Hänen sänkynsä on hyvin lyhyt. Hän varmaankin nukkui melkein istuma-asennossa yskän tai vaikkapa närästyksen vuoksi.Lattialla on lapsen leluja, mm nukke ja vankkurit.

Elämä oli aika mukavaa keskiluokalla ja varakkailla ihmisillä ja niillä, jotka olivat onnistuneet pääsenään palvelijoiksi varakkaaseen taloon. Ruokaa riitti, huoneet olivat kauniita.

Eniten onnettomuutta toivat sairaudet ja kuolema. Synnytys oli siihen aikaan hengenvaarallista. Siitä huolimatta muutamat naiset synnyttivät paljon yli 10
lasta. Näistä saattoi jäädä vain pari eloon. Monet sairaudet ja tulehtuneet haavat ja hampaantyngät heikensivät. Ihmeellistä kyllä hyvin vanhojen ihmisten osuus oli siihen aikaan melkein yhtä suuri kuin esimerkiksi viime vuosisadalla.

Aikaisempi kirjoitukseni samasta kuvataulusta.

Kudonnaiset lämmittivät ja kaunistivat kotia

Kuin keskiajalla. Tämä keskiaikaistyylinen kuvakudos kaunistaa hotellia, jossa olen asunut aina käydessäni Turussa joko kirjamessuilla tai etsimässä aineistoa Lucia Olavintyttärestä kertovan kirjani kolmanteen osaan. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana. Näet, että naisten vaatteet ovat 1500-luvun tyyliä.

Linnojen kiviseinät uhkuivat talvella kylmää, vaikka olisikin ollut tuli avotakassa tai lämmittävä kaakeliuuni - uutuus - nurkassa. Penkeillä oli koruommeltuja tyynyjä ja pöydällä pitkä liina, ehkä useita päällekkäin, matto alimmaisena. Lattialla saattoi olla eläintentaljoja ja itämaisia mattoja. Myös oljet, heinät ja kukat pehmensivät kivilattiaa, jopa kuningatar Elisabet I:n linnassa, kuten ulkomaiden lähettiläät ovat kertoneet.

Villa värjättiin kasviväreillä. Vertaa kasvivärjäystä Turun keskiaikamarkkinoilla vuonna 2009 kesällä.

Elämää 1500-luvulla

Vanha koulun opetustaulu, jonka ostin itselleni ja ripustin kotona työpöydän yläpuolelle.

Muissa maailmoissa

Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa. Porvareita olivat keskiajan kaupungeissa kauppiaat ja käsityöläiset.

Tämä talo kuvaa saksalaisen perheen kotia, mutta uskon, että Suomessakin oli samanlaisia koteja ainakin ulkomailta tulleilla varakkailla kauppiailla. Useimmilla 1500-luvun kaupunkilaisillakin oli kuitenkin hirsitalot, joissa oli poljettu maalattia ja yksinkertainen kalustus, joka muistuttaa suomalaisen tuvan kalustusta: pöytä ja penkit seinustoilla. Asunnot saattoivat sisäänlämpiviä.

Pikuruudulliset korkeat ikkunat on ainakin yhdessä tallinnalaisssakin kauppiaan talossa, nimittäin siinä, jota olen tutkinut lähemmin ja josta kerron kirjoituksessa Taloa etsimässä Tallinnassa.

Huoneessa on kaakeliuuni. Samanlaisia uunikaakeleita voi nähdä Turun Aboa Vetus -museossa. Kalustuksena on harvinaisen jykevä, rimpsureunaisen liinan peittämä pöytä ja taidokkaasti valmistettuja raheja. Ikkunan edessä on kookas kirstu, ja sen päällä on paksu kirja, todennäköisesti Raamattu, sekä punottu kori, jossa on villalankaa. Lattia on peitetty kaakeleilla ja laudoilla.

Katosta riippuu hyvin erikoinen kattokruunu, hyllyillä on tina-astioita ja rasia. Korkean kaapin päällä on kannu, jolla haettiin viiniä kaupasta vieraitten tultua ja isoja vateja. Jakkaralla on luuttu.

Erityisen kaunis on erkkeri, jollaisia voimme nähdä Suomessa esimerkiksi Turun linnassa ja Hämeen linnassa.

Perheen isä on pukeutunut tyypilliseen renessanssiasuun. Hänen hihoissaan ja nahkaisissa pönkkähousuissaan on leikekoristeita. Ihmettelen sitä, että taiteilija ei ole laittanut hänelle hattua päähän, sillä miehet istuivat 1500-luvulla ateriallakin hattu päässä.

Naisten päähineet vaikuttavat keskiaikaisilta, vaikka perheen äidin asu näyttää 1500-luvun asulta. Keskiajan tyylisiä vaatteita käytettiinkin vielä pitkään keskiajan loputtua. Palvelustyttö on avopäin, joten hän on naimaton. Naimisissa olevat naiset peittivät päänsä Euroopassakin noina aikoina. Pikkutytöllä on myssy. Ehkä häntä halutaan suojella vilustumiselta. Avoimessa kirstussa ja sen vieressä näkyy leluja, mm puinen nukke ja hevosvankkurit.

Palvelustyttö on tulossa alakertaan kannu kädessä. Hakeeko hän vettä lapsen pesemiseen? Huoneen oikeassa laidassa onkin erikoisuus, jota en ole muissa piirroksissa tai maalauksissa nähnyt: vesihana ja -allas. Siihen tulee nähtävästi lämmintä vettä keittiön eli arkituvan avotakan kylkeen tehdystä vesisäiliöstä. Sellaisia oli vielä minun kouluaikanani käytössä myös savolaisissa taloissa, esimerkiksi minun kotonani.

Kiinnostava yksityiskohta on isoäiti tai vanha imettäjä, joka kehrää uunin vieressä. Nukkuuko hän pienessä vuoteessa uunin kyljessä? Ainakin kissa on valinnut tuon lämpimän paikan asuinsijakseen, sillä sen lautanenkin on osittain uunin alla.

Koska tätä taulua on käytetty Saksassa ja muissakin maissa opetustauluna, uskon, että sen yksityiskohdat perustuvat faktoihin.

Viihtyisä koti. Näin tämän opetustaulun ensi kerran kirpputorilla monta vuotta sitten. Minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukana sen ostamiseen, ei ollut edes kynää ja paperia mukana, joten opettelin sen sisällön ulkoa ja piirsin sen kotona ja kirjoitin kuvauksen siitä. Tänä kesänä näin tämän taulun uudestaan, tällä kertaa antikvariaatin katosta riippumassa. Sen hinta oli noussut kymmenkertaiseksi, mutta nyt ostin sen. Toivon, että se innostaa minua kirjoittamaan.

Taloa etsimässä Tallinnassa

Vanaturg 6 Raatihuoneen lähellä
Kuvat: Anna Amnell
(Huom! Tämä blogi on siirretty Vuodatuksesta. Tämä tapahtui ehkä vuonna 2005, sillä kirjani Pako Tallinnaan ilmestyi vuonna 2006!

Olin mieheni kanssa toista kertaa käymässä Tallinnassa. Odotellessamme laivan lähtöä takaisin Helsinkiin, kävimme syömässä tässä entisessä kauppiaan talossa. Tarkkailimme taloa sillä silmällä, että sopisiko se 1500-luvulla eläneen kauppiaan taloksi. Minulla oli nimittäin tekeillä jatko-osa kirjaan "Kyynärän mittainen tyttö". Kun meillä oli mittanauhakin mukana, otimme mitat alakerran suuresta huoneesta ja piirsin siitä pohjapiirroksen. Sain edes jonkinlaisen käsityksen keskiajan Tallinnan kodeista. En tiennyt silloin vielä paljoa Tallinnasta.

Seuraavilla kerroilla kiersimme katsomassa taas vanhoja taloja. Kesällä 2005 meillä oli enemmän aikaa, sillä yövyimme Tallinnassa, satamassa olevassa hotellissa, josta saattoi nähdä kaikki Tallinnan tornit yhtäaikaa, sellaisina joilta ne näyttivät 1500-luvulla mereltä katsottuina.



Lai 29 oli seuraava ihastukseni. Se oli ollut hyvin rikkaan kauppiaan talo, ja siinä toimi nyt restaurointifirma, joka entisti Tallinnan vanhoja rakennuksia. Mieheni ja minä saimme kiertää rauhassa talossa ja kiipeillä kapeita portaita yläkerran mataliin keskiaikaisiin varastohuoneisiinkin, joissa arkkitehdit istuivat nyt työpöytiensä ääressä. 1500-luvun talon rakenne tuli tutuksi portaita ylös ja alas ravatessa.




Lai 23 [talo kirjassani Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus] on teatterina ja siellä on alakerrassa myös kahvila. Emme kuitenkaan joutaneet teetä juomaan, sillä otin innoissani valokuvia tästä talosta, joka tuntui juuri sopivan kokoiselta. En ollut ainoa innokas valokuvaaja. Englantilainen mies otti kuvia vielä innokkaammin kuin minä ja monella hienolla kameralla. Hän oli puhelias ja kertoi olevansa Cambridgen yliopiston keskiajan arkkitehtuurin professori. Hän oli risteilyllä Pietarissa ja Tallinnassa ja oli käynyt Tallinnassa jo kerran, ihastunut suunnattomasti tähän uskomattomaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja palannut ottamaan kuvia. Kun kerroin kirjoittavani nuortenkirjaa 1500-luvusta ja nimenomaan Tallinnasta, hänen silmänsä säteilivät.

- Nyt minä näytän teille jotakin hienoa, hän sanoi miehelleni ja minulle. Hän vei meidät huoneeseen, jonka perällä oli iso vankka ovi. - Tuolla on huone, joka teidän täytyy nähdä.

Pöydän takana istui "vanhan vallan" tyyliin käyttäytyvä virkailija, joka sanoi, ettei sinne pääse kukaan.
- Pääsin aikaisemminkin, sanoi professori, pyyhälsi huoneen perälle, avasi oven ja pyysi meidät mukaansa.

Siellä oli huone, joka oli ollut 1500-luvun kauppiasperheen asuinhuoneena. Todennäköisesti siellä oli ollut useitakin pieniä huoneita, jotka oli erotettu väliseinillä toisistaan.

Ihmeellisintä oli, että siinä 1500-luvun huoneessa oli korkeat pikkuruutuiset ikkunat niin kuin esimerkiksi englantilaisissa samalta ajalta olevissa taloissa. Täällä kylmässä Pohjolassa. Ikkunasta näkyi sisäpihaan, jossa oli vielä kaivonrengas jäljellä.

Huvittavinta oli se, että tämän huoneen leveässä ikkunalaudassa oli vessanistuimet, oikea ulkohuussi, johon voi pistäytyä poistumatta huoneen lämmöstä. (Huom! Kävin samassa talossa muutama vuosi myöhemmin, ja takahuone oli remontoitu ja muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi!)

Näissä huoneissa oli nimittäin kuumailmalämmitys, sillä kellarikerroksessa oli uuni, jota lämmitettiin ja josta lämmitetty ilma kohosi yläkertaan. Sitä uunia saatoimme ihailla myöhemmin kellarissa sijaitsevassa kahvilassa.

Keskiajan arkkitehtuurin professori neuvoi meille myös erinomaisen kirjan, jota myytiin teatterin aulassa. Se osoittautui todelliseksi aarteeksi.

Olen miettinyt, milloin ilmestyy tämän Cambridgen yliopiston professorin oma kirja Tallinnasta. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa miehelle, jonka nimi haihtui mielestäni siinä tuoksinassa. Eniten olen kuitenkin kiitollinen siitä, että naapurissani, pienen merimatkan päässä on suuri keskiaikainen kaupunki Tallinna.




T. Böckler & J. Maiste: IX Quarter. Old Town Tallinn. 2001.
Tästä kirjasta löytyi paljon tietoa Tallinnan IX korttelin taloista. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat syventävää tietoa Tallinnan kiehtovista vanhoista taloista.

Kiersimme katsomassa vielä monia taloja ja otimme paljon valokuvia, mutta Lai 23 tuli taloksi, johon Lucia ja Margareta pakenivat. Hyvin tärkeä syy oli se, että se on julkinen rakennus, joka on avoinna kaikille, myös perheille jotka haluavat käydä katsomassa lastensa kanssa taloa, joka liittyy ratkaisevasti kirjan "Pako Tallinnaan" tapahtumiin.

Huom! Kun  kävin talossa myöhemmin, tämä ihmeelline huone oli täysin pilattu! Takahuone oli muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi.