Meripihkan väriset hiukset

Lucialla on meripihkan väriset pitkät hiukset, hän osaa laulaa ja soittaa luuttua. Hänen kaltaisensa lyhytkasvuinen ihminen oli 1500-luvulla painonsa arvoinen kultaa. Heitä etsittiin, ostettiin ja myytiin kuninkaallisiin hoveihin.
(Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö, sivu 89.  Lasten Keskus 2004)

Kuvasin nämä kauniit hiukset Helsingissä Hietalahden torilla. Nuoren naisen hiukset  ulottuivat harteille. Hän antoi minulle luvan ottaa valokuvan.

Uudet värikollaasit Amber

Makro 124: ’koru’. Meripihka

amber, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tyttäreni meripihkakorvakoru

Meripihka on kymmeniä, jopa satoja miljoonia vuosia sitten kivettynyttä puuta. Sitä on käytetty muinaisista ajoista asti koriste-esineinä ja suojana sairauksia ja vaivoja vastaan. Niin opetti myös lääketieteen isä Hippocrates. 1500-luvun oppinut Martti Luther kuljetti taskussaan meripihkan palaa suojaamassa munuaiskiviltä.

Eri puolilta maailmaa on löydetty jopa dinosaurusten aikoina eli 65-220 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä meripihkaa. Se on on kuin tietopankki. Dominikaanisen tasavallan vesiltä löytyi vuonna 2007 meripihkaa, jossa oli jäännös 15-20 miljoonaa vuotta sitten kasvaneesta orkideasta.




Keskiajalla olivat suosituimpia koruja meripihkahelmistä tehdyt rukousnauhat, joita näkee muotokuvissakin ja uskonnolista symboliikkaa sisältävät "mitalit" (sacramental medals), joissa oli yleensä suojeluspyhimyksen, Marian tai Marian ja Jeesus-lapsen kuva. Näitä valmistettiin erilaisista metalleista, ja niihin oli kaikilla varaa.

Eräässä keskiaika-aiheisessa salapoliisiromaanissa tyttö kadottaa mitalinsa, ja se on tärkeä osa juonesta.



Olen saanut nämä nykyajan katoliset mitalit lahjaksi.

Perinnekoruja

2011-04-08 koruja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Meripihkaa ja Kalevalakoruja.