Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan
äänikirjoina näkövammaisten kirjastosta
Tämä kirjoitus on ollut Blogisisko-blogissa, mutta on tarpeen tallentaa se tännekin. Blogeihin saatetaan kirjoittaa mitä hyvänsä ajattelematta, että kirjoitukset säilyvät netissä, niitä luetaan ja niihin reagoidaan.
On aina hauskaa, kun kirjasta tehdään äänikirja, mutta siihen saattaa liittyä yllättäviä ongelmia. Tämä lukija ainakin yllätti. Hän kertoo blogissaan, että ei voi sietää kirjaani. Miltähän tekstini kuulostaa hänen lukemanaan? Välittyykö lukijan kielteinen asenne kuulijalle?
Makua on aina monenlaista, mutta blogin kirjoittaja esitti niin asiattomia väitteitä, että kirjoitin kommentin. Sanottakoon, että olen saanut näistä 1500-luvun elämää kuvaavista kirjoistani tähän asti tunnustusta. Se on tuntunut hyvältä, sillä historiallisen romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Mikäli ei aio ottaa postmodernia mikä-hyvänsä-sopii -asennetta, on aikakausi ja aikakauden henki esitettävä mahdollisimman oikein. On luettava, käytävä museoissa, tutkittava tauluja jne. Pyrin antamaan mahdollisimman realistisen kuvan myös todellisista henkilöistä, jotka ovat yleensä taustalla kirjoissani. Fiktiivisissä henkilöissä on vapaus -sen aikakauden rajoissa.
Täällä kirjoitus
Narratiiveja-blogissa (Äänikirjan lukija kirjoittanut myöhemmin anteeksipyynnön kommentiksi omaan blogiinsa ja tämän blogin kommenttiosastolle.)
Täällä kommenttini tallessa:
Vuonna 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun, polttivat kaupungin ja Kuusiston [!] piispankartanon, jonka oletat olevan Lucian kodin. Vuonna 1528 se purettiin lopullisesti uskonpuhdistuksen aikana Kustaa Vaasan määräyksestä.
1500-luvulla eläneen Lucia Olavintyttären koti Kuuselan [!] kartano on Hämeen linnan ja Hattulan kirkon lähellä sijaitseva talo, fiktiivinen kuten kirjan päähenkilökin.
Kirjojeni tausta on kuitenkin tarkoin tutkittu, ja nimilläkin on aina jokin tarkoitus. Talon nimellä on yhteys Lucian pieneen kokoon viittaavaan lastenrunoon "Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa--". Alussa Kuusela tarjoaa turvan lyhytkasvuiselle Lucialle, mutta myöhemmin aikakauden levottomuudet tuhoavat Kuuselan kuten runon oravanpoikien pesäpuunkin. Kirjani on tarkoitettu 8-12 -vuotiaille lapsille.
1500-luku on nykyajan ihmisille usein käsittämätön, kuin fantasiamaailma. Ihmiset olivat toisaalta lapsellisempia ja hurskaampia kuin nykyajan ihmiset, toisaalta paljon julmempia ja rajumpia.
Olen laittanut sekä Kyynärän mittainen tyttö että Pako Tallinnaan kirjan loppuun kirjallisuusluettelon, jossa on mainittu pieni osa kirjoista, joita olen tutkinut kirjaa varten.
Olen lukenut 1500-luvusta jo kymmenen vuoden ajan. Se aikakausi kiehtoo minua. Olen osallistunut lukuisiin renessanssia koskeviin luentoihin Helsingin yliopistolla ja esim Espoon Työväenopistolla, jossa oli muutama vuosi sitten pitkä 1500-luku aiheinen luentosarja. Olen käynyt monissa museoissa.
Kaikki kirjani ovat historian asiantuntijoiden tarkastamia, niin myös Pako Tallinnaan. Kirjassa Pako Tallinnaan olin kirjoittanut, että joku läksi "Saksaan", palaisi "Suomeen", kun oikeammin on " Wittenbergiin", "kotiin" - Saksaa ja Suomea ei ollut olemassakaan. Muita virheitä ei löytynyt. Jos löytyy lisää, olen kiitollinen korjauksista.
Kirjallinen maku vaihtelee, mutta arviosi kirjastani "Pako Tallinnaan" on ehdottomasti asiaton ja asenteellinen. On ikävää, että satuit sen lukijaksi.
LÄHETTÄNYT ANNA AMNELL KLO PERJANTAI, JOULUKUU 19, 2008
TUNNISTEET: 1500-LUKU, KOMMENTTEJA, PAKO TALLINNAAN, ÄÄNIKIRJAT
Toinen kommenttini:
Hyvä äänikirjan lukija,
on ymmärrettävää, että pidämme toisista kirjoista ja toisista emme.
Tunteemme ovat usein hyvin voimakkaita kirjoja kohtaan.
On varmaankin kiusallista, jos joutuu lukemaan ääneen kirjaa, jota inhoaa.
Tavallinen lukijahan vain heittää kirjan menemään ja unohtaa sen. On paljon valinnanvaraa. Kriitikkokin lukee työkseen, mutta hänen on perusteltava väitteensä.
1500-luvusta ja yleensäkin keskiajasta on tullut paljon uutta tietoa, mm lapsen asemasta ja aviopuolisoiden välisistä suhteista. Olen nojautunut uusimpaan tutkimukseen.
Kirjoitan yleensäkin vain sellaista, mikä on mahdollista sen ajan puitteissa. (Samoin kuvitus nojautuu sen ajan lähteisiin.) Lisäksi nykyajan aatteita ei saa salakuljettaa menneeseen aikaan. Se olisi samaa kuin jos laittaisi kännykän 1500-luvun ihmisen kouraan. (Fantasia tai postmoderni kokeilu ovat eri juttu.)
Historiallinen romaani käsittelee usein kirjoittajan oman ajan ongelmia, mutta sen tulisi tapahtua kuvatun ajan ehdoilla.
Lucian 13-vuotiaan ystävän Margaretan elämä on kuin meidän ajastamme: kaunis lapsi ei saa olla rauhassa lapsi. Hänen avullaan halutaan saada rahaa, hänestä tehdään seksiobjekti jne. Lapsiavioliitotkin ovat tavallisia suuressa osassa maailmaa.
8-13 -vuotiaalle lukijalle kirjoitetaan todellakin eri tavalla kuin aikuiselle. Kirjoittajalla on suurempi vastuu. Lapsella on koko elämä edessään, hän tarvitsee optimismia, rohkaisua.
Se ei tarkoita sitä, etteikö vaikeista asioista voisi kirjoittaa. Näkökulma ja asenne ratkaisevat.
Kommenteissa on
linkki erääseen kirja-arvosteluun. (PDF)
