Takaisin keskiaikaan

Kirjan lukemista keskiajalla päivänvalossa tai lieden/kynttilän/päreen valossa. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani "Kyynärän mittainen tyttö". Sodan aikana ja sen jälkeisinä köyhinä aikoina siirryttiin ajassa taaksepäin, jotta selvittäisiin:
Kommentti Kemppisen blogiin, jossa bloggaaja kirjoittaa: 
"Yleisen puutteen takia kelloja käännettiin, säästäväisyyssyistä, noin 50 vuotta taaksepäin."

Kommenttini: Jotkut siirsivät kellojaan vielä kauemmaksi. 1875 syntynyt isoisäni poltti tuvassa iltaisin pärettä säästäkseen lamppuöljyä, jota hän sai tavallista enemmän erikoisluvalla, koska oli suksimestari ja teki työtä kotonaan. Lisäksi oli vielä iltaisin liedenvalo, joten elettiin kuin keskiajalla.

Nuotion ja takkatulen loisteessa

Takka Turun linnassa. Kuvittele ympärille paneloidut seinät, seinäkudonnaiset, lattialle eläinten taljat, itämaiset matot ja tuoleihin ja penkkeihin pehmeät koruommellut tyynyt. Oli kaunista ja kodikasta, mutta vaatetta täytyi sittenkin pitää paljon päällä.

Miten erilaista olikaan ennen kaasuvalojen ja sähkövalojen keksimistä.

Ei ihme, että silloin sulkeuduttiin pimeän tultua koteihin, laitettiin ikkunaluukut kiinni ja ovi lukkoon. Puuhailtiin takkatulen valossa, kun kynttilätkin olivat kalliita ja työläitä valmistaa itse.

Jos jouduttiin yöpymään ulkona, sytytettiin nuotio, joka karkotti petoeläimet. Tulta valvottiin huolella sekä sisällä että ulkona.

Turun linnassa oli joissakin huoneissa myös kaakeliuuneja, jotka auttoivat lämmön säilymään kauemmin.

Lisää kuvia Turun linnasta

P.S. Antti Hyry on saanut tänään Finlandia-palkinnon romaanistaan "Uuni". Se on tietenkin lämminhenkinen romaani. Mikäpä kodikkaampaa ja myönteisempää kuin uuni.

Valoa pimeyteen

Kun päivänvaloa tai kuunvaloa ei ollut, toivat keskiajan kotiin ja sen ympäristöön valoa kynttilät, avotakan tulenloimu, öljylamppu, soihdut ja tervapadat. Iltaisin oli yleensä hyvin pimeää. Ovet suljettiin ja pysyttiin kotoa.