Millainen oli Turku talvella 1562-1563?

Varhain aamulla Luka ja Leonardo jatkoivat matkaa Turkuun. Oli vielä valoisaa, kun he saapuivat perille. Turku oli pieni kaupunki laakson pohjalla jäätyneen joen molemmin puolin. Kaupungin keskellä kohosi mahtava kirkko. Paksu lumi peitti talojen katot. Laakson reunoilla oli sadoittain tuulimyllyjä, joiden kolina kuului kauas. Luka ja Leonardo ajoivat reellä kohti Turun linnaa, joka oli mahtava harmaakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa.

Luka sulki silmänsä. Hän ei ollut tuntenut  itseään koskaan niin pieneksi ja heikoksi kuin lähestyessään tuota jättiläisten linnaa.
Lucia ja Luka, sivu 27, jossa Luka ja Leonardo ovat menossa Juhana-herttuan hoviin Katariina Jagellonikan tervetuliaisjuhliin esiintymään.

Lucia soittaa luuttua päiväkaudet ja haaveilee pääsevänsä esintymään linnaan, jossa isä ja äiti ovat päiväkaudet mukana hovin ylellisessä juhlinnassa. 13-vuotias Hannu juoksee kaupungilla äitinsä ja isänsä asioita toimittamassa. Sää on ankea: 

Lunta tuprutti, tuuli vinkui ja ulisi. Hannu vaelsi pitkin Turun lumisia katuja kelkka perässään. Hän oli viemässä äitinsä viittaa Perttu-turkkurille korjattavaksi. Hannu kompuroi mukulakivikaduilla ja  liukasteli hirsikaduilla kuluneilla saappaillaan, hikoili sarkavaatteissa, paikatussa lampaannahkavuorisessa viitassa, päässä villamyssy ja kädessä kahdet villakintaat päällekkäin, nenä pakkasesta ja tuulesta punaisena.  Hän eksyi välillä ja joutui kysymään neuvoa. Hän juoksi  kapeaa kujaa ohi sepänpajan, puusepän ja suutarin verstaan.

Hän oli vaatetukseltaan kuin mikä hyvänsä oppimaton renkipoika, mutta hänen päässään risteilivät monenlaiset ajatukset. 
Lucia ja Luka, sivu 41

Makro 128: 'Miniatyyri'

A new life for the doll., a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo: Anna Amnell
Tilasin Englannista luutun portinvartijantalo nukkekotiini, sillä Lucia Olavintytär on hyvä luutunsoittaja. Kirjassa Kyyärän mittainen tyttö hänet ryöstetään ja hän on vangittuna Vanhan Suomaan laidassa olevassa talossa Englannissa.
Alemmassa kuvassa sama luuttu näkyy paremmin, ja se kuvaa ennemminkin Juhana-herttuan hovielämää. Alemman kuvan on ottanut poikani. Osallistun ylemmällä kuvalla, joka on omani. Olen tehnyt ylempää puseroa vaille kaikki nukenvaatteet ja sisustanut 1:12 nukkekodin. Alempi hovipuku on tehty lahjanauhasta ja mieheni silkkisestä taskuliinasta.:)


Photo: Matti Amnell (Jr)

Lisää omia nukkekotikuviani on täällä

Lucia haaveilee pääsevänsä soittajaksi Juhana-herttuan hoviin:

Kun Lucia oli saanut väritystyön loppuun, hän jätti arkin pöydälle, jotta värit kuivuisivat. Hän otti esiin luuttunsa, viritti sen huolellisesti ja alkoi soittaa. Vasen käsi oli luutun kaulalla, oikea käsi näppäili luutun kieliä. Hän osasi tehdä sen vaikka unissaan. Hän lauloi:

”On lunta maassa,

vaikka ei talvi vielä lie.

En pääse kullan luokse;

Kun ummessa on tie”. *

Juhana-herttua oli kutsunut vain äidin ja isän Turun linnaan joulujuhliin. Ehkä hän kutsuu joskus minutkin, haaveili Lucia. Ehkä pääsen sinne myöhemmin soittamaan luuttua ja laulamaan. Lucia oli harjoitellut ahkerasti soittamista lapsesta asti.

Ote kirjasta Anna Amnell: Lucia ja Luka. 2014 

Osallistun ylemmällä kuvalla Makro 128:aan

Luutunsoittajanukke

Kuva: Matti Amnell

Olen valmistanut luutunsoittajanuken asun itse. Nukke (1:12) on mielestäni hyvin kaunis, ja sillä on sirot kasvot. En ole löytänyt uutta samanlaista. Luutun tilasin nettikaupasta Englannista. Ihmeen kaupalla nukke ja varsinkin luuttu ovat säilyneet ehjinä, vaikka olen vienyt niitä messuille ja kouluvierailulle. Salaisuus on siinä, että kuljetan sitä pystysuorassa keksirasiassa pumpulissa. Luutulle on ihan oikea luuttukotelo, kokoa 1:12 sekin.

Musikantti kaapin ovessa

Helsinkiläisen antiikkikaupan ikkunassa on mahtava lipasto, jonka keskioveen on maalattu tällainen nuori soittaja.