Kyynärän mittainen tyttö syntyi vähitellen

On aiheellista toistaa tämän kirjan mielenkiintoinen syntyhistoria Englannin osalta. Maaliskuussa 1995 oli The Times -lehdessä kuva, jossa soudetaan Ouse-joella kohti Cambridgen kaupunkia. Oikealla näkyy Elyn katedraali. Suunnittelin jo siihen aikaan kirjaa, josta syntyi vuonna 2004 Kyynärän mittainen tyttö. Tämä kuva oli hyvin ratkaiseva.

Tarkoitukseni oli käydä Englannissa katsomassa näitä paikkoja, mutta sairastuin ja mieheni meni yksin, kävi mm tuossa Elyn katedraalissa ja Lontoon kaupunginmuseossa, josta hän löysi erinomaisen 1500-luvun Lontoon karttakirjan.

Kun kirja oli jo melkein valmis, kävi Elyn katedraalin kaniikki Helsingissä ja kun hän kertoi meillä vieraillessaan purjehtivansa Ouse-joella, kyselin häneltä kaikkea siihen jokeen liittyvää.

Merkillisintä oli se, että sisarenpoikani oli ostanut jo joitakin vuosia aikaisemmin Cambridgestä opaskirjan, jossa selostettiin myös Ouse-joen uoman vaihteluja ja sain siitä täsmällisen tiedon, että se ohitti vuonna 1559 Elyn katedraalin.

Englannin Suomaalla -kuvitusta kirjastani.  Matti Amnell (Jr)

Miten sinusta tuli kirjailija?

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.

Lucia Olavintyttären hurjia seikkailuja

Uskon, että poikani Matti Amnellin jännittävä kuvitus on antanut "hurjuutta" Lucian seikkailuihin. Kuva on kirjasta Kyynärän mittainen tyttö (2004)

 "Amnell, Anna: Kyynärän mittainen tyttö, Lucia ja Luka ja Pako Tallinnaan
Sarja Lucia Olavintyttären hurjista seikkailuista 1500-luvun Suomessa, Gotlannissa, Englannissa ja Virossa." Kirjasampo, Historiallisia romaaneja nuorille

Kyynärän mittaisen tytön maailma 1: Turku ja Moskova

 Kirjojeni kyynäränmittainen Lucia Olavintytär on täysin fiktiivien henkilö, mutta kirjani perustuvat tutkimuksiin 1500-luvun elämästä - ja mm. lyhytkasvuisuudesta.

Siihen aikaan, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä osaa Lucia Olavintytär -trilogiaan kävin usein lyhyillä matkoilla Turussa. Ehdin nähdä osan Turun linnan keskiaika -näyttelyä. Useat Kyynärän mittaisen tytön ja Lucia ja Luka -kirjan tapahtumista on sijoitettu näyttelyssä kuvatulle keskiaikaiselle torille.

Aboa Vetus teki myös Turkua tutuksi ja sieltä löytyi tämä keskiaikainen koti, pienoismalli, josta minulle oli hyötyä kirjoittaessani kirjaa Lucia ja Luka, jossa Lucian perhe muuttaa asumaan Turkuun äidin perintötaloon.

Lucia joutuu yöpymään myös talonpojan tuvassa.
Ks Kaponieerin blogista Turun linnan vanhan perusnäyttelyn nostalgiaa (2)

Olen  suunnattoman kiitollinen kaikille niille, joilta sain apua. Näitä ovat varsinkin museot Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Niihin kuuluu myös Venäjä, sillä tsaari Iivana Julma oli taustavaikuttajana kirjoissa Pako Tallinnaan ja Lucia ja Luka. Olen viettänyt 2010-luvulla  (2012- 2015) yhteensä yli puolitoista kuukautta Pietarissa ja Moskovassa ja kiertänyt museoissa. Tämä on ollut mahdollista, kun lähisukulaiseni on työssä Venäjällä.

Keskiaikaisen Moskovan eli Kremlin [= 'linnoitus'] keskiaikaisetr kirkot ovat todellinen aikamatka keskiaikaan. Välillä tuntuu, että suorastaan katoaa seinä- ja kattomosaiikkeihin ja kirkkojen loukkoihin. Moskova on suuri elämys historian ystävälle, myös minun kaltaiselleni kielitaidottomalle henkilölle, jolle Venäjä on ollut uusi maailma, kun en käynyt koskaan edellisessä valtiossa.



Romanov-pajarien talo (katso kaikki kuvani) oli ainutlaatuinen kokemus.

Tietoa 1500-luvusta antoivat Helsingin yliopiston ja Helsingin seudun kansalais- ja työväenopisojen luentosarjat, joita kuuntelin runsaasti (esim Päivi Setälä, Anto Leikola, tuohikirjoitusseminaari slaavilaisella laitoksella) eurooppalaiset tutkijat ja kirjailijat. Kirjoissani on lopussa lyhyet luettelot tärkeimmistä lähteistä.

Keskiajan Turku löytyi tavallaan myös Tukholmasta, jossa vietin kokonaisen päivän Pohjoismaisessa museossa.  Tukholmassahan Lucian perhe asui ennen Lucian syntymää, ja isä vieraili siellä kerrran kirjassa Kyynärän mittainen tyttö. Katso kuvia.




Pohjoismaisen museon aulaa hallitsee mahtava Kustaa Vaasan patsas. Lucia Olavintytär-kirjat kertovat Kustaan ja hänen poikiensa kuningas Eerikin ja toisen pojan Suomen herttua Juhanan ajasta, Vaasojen ajasta.

Tämä blogi on Blogit.fi luettelossa

Kyynärän mittainen tyttö Juhana -herttuan hovissa

Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen 13-vuotias veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi. Turkuun saapuu ulkomaalaisten musikanttien seurueessa myös Luka Dalmatialainen, venetsialaisen kauppiaan lyhytkasvuinen poika, opiskelija ja muusikko.

 Lucia oli haaveillut pääsevänsä heti soittamaan Juhanan ja Katariinan hovissa. Mutta toisin käy.
Otteita uusimmasta kirjastani, joka ilmestyy myöhemmin ilmoitettuna aikana:

"Lucia istui rouvainhuoneen ikkunasyvennyksessä paksulla tyynyllä, joka peitti kivipenkin. Hän naposteli manteleita ja rusinoita ja joi kanelille ja inkiväärille tuoksuvaa makeaa juomaa. Muki lämmitti käsiä.


Ulkona oli kova pakkanen. Seinillä ja katoissa olevat lautapaneelit ja villalangasta kudotut seinävaatteet eivät pystyneet estämään vetoa ja kiviseinistä uhoavaa kylmyyttä. Avotakassa poltettiin päiväkaudet paksuja koivuhalkoja ja takasta siirrettiin hehkuvia hiiliä umpinaiseen kaakeliuuniin. Huoneeseen oli kannettu lisäksi hiilipannu tuomaan lisälämpöä.

Piti varoa hovimekkoa. Siihen kuului leveä hame paksua kukikasta samettia, topatut irtohihat ja silkkinen esiliina, pitkä ja kapea kangassuikale niin kuin käsipyyhe Turun kodissa.

Kukkasin kirjaillut samettitossut ja jäniksennahalla vuorattu mekkokaan eivät riittäneet pitämään Luciaa lämpimänä. Hän hytisi kylmästä ja käpertyi vanhan viittansa sisälle. Yöksi saattoi onneksi laittaa kankaaseen käärittyjä kuumia tiiliskiviä tuomaan lämpöä vuoteeseen.



Herttuattaren kotiintulojuhlat jatkuivat, ja yhä uusia rekiä ajoi linnanpihaan. Linna oli täynnä musiikkia, tanssia ja naurua, mutta Lucia ei päässyt mukaan, ei soittamaan eikä edes aterialle muiden kanssa.

Vehnäpää haki ruuan alakerrasta linnan keittiöstä, ja se ehti yleensä jäähtyä, vaikka Vehnäpää toi sen juosten rouvainhuoneeseen. Ruoka lämpeni uudestaan vasta sitten, kun Vehnäpää laittoi saviastiat takan reunustalle lämpenemään.
---
Miksi häntä ei kutsuttu juhliin? Olivatko Katariinan pienet hovinaiset tulleet kateellisiksi ja pyytäneet, että Katariina ei ota Luciaa hoviin heidän kilpailijakseen? Ja kauhein mahdollisuus: Entä jos äiti ja isä häpesivät kyynärän mittaista tytärtään? Lucia kääntyi seinää vasten ja itki.

 Vanhan ajan viisaat sanoivat, että ihminen oli ollut alkujaan pallonmuotoinen. Hänet oli halkaistu, sillä jumalat olivat tulleet kateellisiksi ihmisen viisaudesta. Ehkäpä jossakin on joku, jonka kanssa kuulun yhteen. En kuulu tänne, vaan jonnekin muualle, missä minun kaltaisiani ihmisiä ei kummastella.

 Lucia pyyhki kyyneleensä ja päätti, että kun tulee vähän lämpimämpää, hän karkaa, lähtee tutkimaan linnaa ja sen ympäristöä. Ehkä kaupunkiakin, jos saa kyydin sinne. Hän ei halua olla niin kuin vanha rukkanen, joka on heitetty nurkkaan.

 Kun portaikon ikkunalaudalla alkoi olla liian kylmää, Lucia palasi rouvainhuoneeseen. Hän hieroi käsiään yhteen, jotta ne tulivat lämpimiksi, otti esiin luuttunsa, viritti sen huolellisesti ja alkoi soittaa ja laulaa. Hän oli nähnyt jo kahtena yönä unta pojasta, joka oli ohittanut hänet reessä uuden majatalon lähellä."

Lucia on tavannut Juhanan jo ensimmäisessä kirjassa Englannissa ja toisessa kirjassa Katariinankin. Lucia oli haaveillut pääsevänsä heti soittamaan Juhanan ja Katariinan hovissa. Mutta Lucia, Luka ja Hannu olivat joutuneet mukaan aikuisten valtataisteluun ja juonitteluun. Taustalla ovat Juhanan vihamiehet eli veli Eerik XIV ja Venäjän mahtava tsaari Iivana Julma.

Renessanssihuone (Eerikin)
  Keskiaikainen juhla-ateria

Valokuvat: Anna Amnell. Ylin valokuva on nukketalosta, joka liittyy kirjaan Kyynärän mittainen tyttö (2004, Lasten Keskus)

Nimet historiallisessa romaanissa

Lucian isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta. Katoliset pyhimystennimet säilyivät pitkään, monet ovat säilyneet nykyaikaan.

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.

Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.
http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html

Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.

Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä Erasmus – Erasmus Rotterdamilaisen mukaan – ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö – elettiin kahden maailman välillä.
Kommentti Grafomaniassa 6/2011

Keskiajan puutarhat. Kirjoja

Medieval-garden-Amnell, a photo by Anna A

John Gerard oli Elisabetin ajan lääkäri, joka yhdisti rakkautensa kasveihin ja kukkiin omaan alaansa lääketieteeseen ja filosofiaan. Hän oli tosi renessanssimies.

Hän valvoi Lordi Burghleyn puutarhoja ja julkaisi vuonna 1597 tämän kaikkien aikojen kuuluisimman herbaalin. Renessanssin tyyliin hän pyrkii yhdistämään tähän kaiken tiedon kukista ja kasveista.

"Onnellisen elämän ohjekirja" (suom. Marja-Liisa Koivulehto) kertoo elämästä 600 vuotta sitten. Kirja pohjautuu 1300-luvun Italiasta peräisin olevaan käsikirjoitukseen. Keskiajan ihminen arvosti luontoa ja sen antimia ja osasi käyttää niitä.

Candace Bahouthin kirjassa on käsityöohjeita, joilla voi luoda itselleen keskiajan maailmaa mallina muun muassa keskiajan gobeliinit, käsikirjoitukset ja kuvanveistokset. Se on ollut minulle toistaiseksi vain ihana katselukirja.

Ellis Peters (oik. Edith Pargeter, 1913-1995) historialliset salapoliisiromaanit, joissa on ongelmien ratkaisijana Veli Cadfael, 1100-luvun ajan entinen seikkailija ja ristiretkeilijä, joka ryhtyy luostarin puutarhuriksi. Veli Cadfael -kirjat (sivut englanniksi) kuvaavat sitä maailmaa, josta piispa Henrik tuli Suomeen.
Kaksikymmentä Veli Cadfael -kirjaa. (sivut suomeksi) Niistä ainakin suurin osa on suomennettu.

Talbotin ja Whitemanin hienosti kuvitettu teos luo Veli Cadfaelin puutarhan uudelleen Shrewsburyn luostarin maisemiin ja kuvaa keskiaikaista puutarhaa vuodenaikojen mukaan. Oppinut ja kiehtova kirja. Samaa voi sanoa kaikista näistä puutarhakirjoista.

Kesäluettavaa

Kotiin, junaan, kesämökille suositellaan Lucian seikkailuja. Sivupiiri: Kyynärän mittainen tyttö. Sivupiiriltä löydät lisää kirjoja ja kavereita.

Jatko-osa on Pako Tallinnaan (kirja-arvostelu)

Hauskaa kesälomaa!

Hilary Mantel: Wolf Hall eli Susipalatsi

Nyt suomeksi Hilary Mantel: Susipalatsi. Romaani Thomas Cromwellista.

Historia ja minä

Kirjailijan työhuone, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lue Kirjailijan työhuone

Keskiajan York

Tutkija Kari Hintsala kertoo blogissaan Kaponieeri keskiajan Yorkista. Täällä uusi linkki virtuaalimatkasta.

Tämä kaupunki on tullut minulle tutuksi Candace Robbin historiallisista romaaneista, Owen Archer -salapoliisiromaaneista. Ensimmäinen Robbin kirja, jonka luin oli The Apothecary Rose. Sen päähenkilö oli keskiaikaisen apteekkarin vaimo, joka sai apteekkarinoikeudet miehensä kuoltua. Candace Robbin haastattelu.

Kommentti: nimet kirjojen henkilöille

Grafomaniassa keskustellaan siitä, miten kirjojen henkilöt saavat nimensä. Kuvassa Vilppu Talvi. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Pako Tallinnaan (Lasten Keskus 2006)

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.

Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.
http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html

Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.

Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä  Erasmus - Erasmus Rotterdamilaisen mukaan - ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö - elettiin kahden maailman välillä.

Keskiaikaromaanit- ja dekkarit

historialliset dekkarit, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Candace Robben, Ellis Petersin, Peter Ackroydin ja muuutamien muiden kirjoittamat historialliset romaanit ja dekkarit saivat ikioman hyllyn eteiseen. Kahteen DVD- kaappiin mahtui kokoelmani, joka kertoo keskiajasta ja varsinkin 1500-luvusta. Kun tungen kaapin oikein ahtaalle, sinne mahtuu noin sata kirjaa.
Sitten ovat historiateokset erikseen. ne ovat paksuja kalliita kirjoja , joita pitää kohdella hellävaroen.

Reetta ja linnan vangit

Nuortenkirjailija Kirsti Ellilä on kirjoittanut seikkailukirjan Turun linnasta: Reetta ja linnan vangit. Lue, mitä kirjailija itse kertoo tästä kirjasta eli mitä tapahtuu Kreetalle. Tiedäthän, että voit pyytää paikkakuntasi kirjastoa tilaamaan sen, jolloin saat lukea sen ja samoin saavat lukea ystäväsi ja muut paikkakuntasi koululaiset.

Katariinan huolet

Tällä tytöllä on samanlaisia huolia kuin Pako Tallinnaan kirjan Margaretalla: hänet aiotaan naittaa rikkaalle vanhalle miehelle. Tytön nimi on Katariina, nimi joka oli hyvin suosittu keskiajalla myös Suomessa. Kirja Catherine called Birdy kertoo 1200-luvusta. Carol Hurst kertoo muistakin historiallisista lastenkirjoista kirjallisuussivuillaan. Kirjoista on laadittu tehtäviä, joita voi käsitellä koulussa.

Historiallisia romaaneja nuorille

1500-luku (engl)

Sota historiallisissa romaaneissa

Ellis Petersin Veli Cadfael -kirjoissa, historiallisissa dekkareissa kerrotaan usein keskiajan sotien seurauksista ihmisten elämässä. Vanhojen soturien haavat aukeavat sekä ruumiissa että mielessä. Naisia annetaan ryöstösaaliiksi voittajille, niin kuin oli käynyt toisen kirjailijan, Candace Robbin kirjojen päähenkilön, yorkilaisen naisapteekkarin Lucien ranskalaiselle äidille. Lucien mies Owen Archer on nimensä mukaisesti entinen jousiammunnan opettaja ja sotilas. Sodan tuhovoima jatkuu kauas sukupolvien yli. Mutta ihmiset tuntevat sodat välttämättömiksi siinä elämänsä tilanteessa ja historian aikakaudessa. Ne on kestettävä.