Miten sinusta tuli kirjailija?

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.

Kyynärän mittainen tyttö oli Luku-Varkaus-palkintoehdokas

Lapset valitsevat palkinnon saajan finalisteista. Warkauden lehti 24.2.2005

Pengon arkistojani löytääkseni vanhan kouluaineeni, joka kertoo kuusta.

Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu

Kiitos Kaisalle! 
 Kaisa Laaksonen. Suuri lukuseikkailu 2007 Avain 191 sivua.

Ystävän vihjeestä löytyi tämä hauska tietokirja lapsille ja lastenkirjallisuuden ystäville. Kirjasta on varmaankin iloa vuosikausiksi lapsiperheille ja kouluille. Siinä on kivoja tehtäviä. Lastenkirjat avaavat rikkaan maailman ja ovet menneisyyteen ja tulevaisuuteen.

Sieltä löytyi myös kirjani Kyynärän mittainen tyttö [2004 Lasten keskus) sivuilta 64-65 luvusta Ympäri maailman. Kirjassa mainitaan Ruotsin Gotlanti ja nykyisen Saksan Rostock. 

Sivulla 64: "Kyynärän mittainen Lucia tyttö ryöstetään kotoaan. Hänet kuljetetaan laivalla ulkomaille. Ensin Lucia näkee Gotlannin. Lucian tarina sijoittuu 1500-luvulle."
Sivulla 65  on kuvaus Rostockista:
"Rostock oli näkemisen arvoinen. Raatihuoneen torni, korkeat kivimuurit, kaupunginportti ja punaiset tiilikatot. Kaikki talot samaa ruusunväristä kiveä. Satamassa viirit ja liput liehuivat laivojen mastometsän yllä." (kirjassani sivulla 74)

[Lucia joutui myös Englannin vanhalle Suomaalle ja Elisabet I: n ajan Lontooseen samassa kirjassani. Mutta sitä Lontoota ei ole enää muualla kuin museossa.
Muissa kirjoissani: Pako Tallinnaan -kirjassa (2006 Lasten keskus) ollaan 1550-luvun Vanhassa Helsingissä ja 1500-luvun Tallinnassa; Lucia ja Luka [2013 BoD] -kirjassa koetaan seikkailut talvimatkalla Hattulasta Juhana-herttuan hoviin Turkuun ja Lucian veljen opiskelukaupunkiin Wittenbergiin sekä Lukan muistoissa Venetsiaan; Aurora ja Molly (1999 Kirjapaja) kertoo 1900-luvun alun Torontosta 13-vuotiaan orpotytön näkökulmasta.
Lucia soittaa luuttua ja piirtää. Kirjoissa on kissoja, yksisarvisia ja lohikäärmeitä (Lucian värittämissä kuvissa ja ajatuksissa. Matkustetaan purjelaivalla, ratsain ja kävellen. ]

Leonardo da Vincin pylvässänky

Viimeisinä elinvuosinaan Leonardo da Vinci asui Ranskassa.
 Leonardo da Vinci's bed
Clos Lucé, Leonardo's last home
Photo: Joonas Heiskanen

Leonardon kuuluisin maalaus "Viimeinen ehtollinen" 1495–1498

Hyvää pääsiäistä!


Tämä Leonardon maalaus vaikutti hyvin tärkeältä osalta siihen, että aloin lukea renessanssista ja kirjoitin lopulta kolme kirjaa 1500-luvun Euroopasta. Kuten Firenzen maalaus se oli täydellisen kaunis, ihme.
Lue kirjoitukseni Firenzestä Turkuun

Kyynärän mittaisen tytön maailma 1: Turku ja Moskova

 Kirjojeni kyynäränmittainen Lucia Olavintytär on täysin fiktiivien henkilö, mutta kirjani perustuvat tutkimuksiin 1500-luvun elämästä - ja mm. lyhytkasvuisuudesta.

Siihen aikaan, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä osaa Lucia Olavintytär -trilogiaan kävin usein lyhyillä matkoilla Turussa. Ehdin nähdä osan Turun linnan keskiaika -näyttelyä. Useat Kyynärän mittaisen tytön ja Lucia ja Luka -kirjan tapahtumista on sijoitettu näyttelyssä kuvatulle keskiaikaiselle torille.

Aboa Vetus teki myös Turkua tutuksi ja sieltä löytyi tämä keskiaikainen koti, pienoismalli, josta minulle oli hyötyä kirjoittaessani kirjaa Lucia ja Luka, jossa Lucian perhe muuttaa asumaan Turkuun äidin perintötaloon.

Lucia joutuu yöpymään myös talonpojan tuvassa.
Ks Kaponieerin blogista Turun linnan vanhan perusnäyttelyn nostalgiaa (2)

Olen  suunnattoman kiitollinen kaikille niille, joilta sain apua. Näitä ovat varsinkin museot Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Niihin kuuluu myös Venäjä, sillä tsaari Iivana Julma oli taustavaikuttajana kirjoissa Pako Tallinnaan ja Lucia ja Luka. Olen viettänyt 2010-luvulla  (2012- 2015) yhteensä yli puolitoista kuukautta Pietarissa ja Moskovassa ja kiertänyt museoissa. Tämä on ollut mahdollista, kun lähisukulaiseni on työssä Venäjällä.

Keskiaikaisen Moskovan eli Kremlin [= 'linnoitus'] keskiaikaisetr kirkot ovat todellinen aikamatka keskiaikaan. Välillä tuntuu, että suorastaan katoaa seinä- ja kattomosaiikkeihin ja kirkkojen loukkoihin. Moskova on suuri elämys historian ystävälle, myös minun kaltaiselleni kielitaidottomalle henkilölle, jolle Venäjä on ollut uusi maailma, kun en käynyt koskaan edellisessä valtiossa.



Romanov-pajarien talo (katso kaikki kuvani) oli ainutlaatuinen kokemus.

Tietoa 1500-luvusta antoivat Helsingin yliopiston ja Helsingin seudun kansalais- ja työväenopisojen luentosarjat, joita kuuntelin runsaasti (esim Päivi Setälä, Anto Leikola, tuohikirjoitusseminaari slaavilaisella laitoksella) eurooppalaiset tutkijat ja kirjailijat. Kirjoissani on lopussa lyhyet luettelot tärkeimmistä lähteistä.

Keskiajan Turku löytyi tavallaan myös Tukholmasta, jossa vietin kokonaisen päivän Pohjoismaisessa museossa.  Tukholmassahan Lucian perhe asui ennen Lucian syntymää, ja isä vieraili siellä kerrran kirjassa Kyynärän mittainen tyttö. Katso kuvia.




Pohjoismaisen museon aulaa hallitsee mahtava Kustaa Vaasan patsas. Lucia Olavintytär-kirjat kertovat Kustaan ja hänen poikiensa kuningas Eerikin ja toisen pojan Suomen herttua Juhanan ajasta, Vaasojen ajasta.

Tämä blogi on Blogit.fi luettelossa

Lucia ja Luka: Luka lumen ja jään maassa

Luka lumen ja jään maassa

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta.

Mökki tien varrella

Kaikkialta Suomen herttuakunnasta oli kutsuttu vieraita Juhana-herttuan vastavihityn vaimon Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhliin. Harvoin oli nähty Turun tiellä niin paljon väkeä.

–  Mitä kummaa täällä on tapahtunut? sanoi Vilkku pikkuveljelleen Kolkalle. Tien varteen oli lennellyt nyyttejä, matkakirstuja ja säkkejä. –  Tässä on tuoreet reen jäljet.

–  Tuolla on vielä yksi nyytti, Kolkka sanoi.

–  Se on lapsi!  Se kuolee tänne hankeen, jos ei ole jo kuollut. Viedään se kotiin, sanoi Vilkku.

Vilkun ja Kolkan koti oli harmaa mökki Turun tien varrella. Mökki oli puoliksi lumen peitossa. Vain kapea polku johti ovelle.

Vilkku laski pökertyneen Lukan ovensuupenkille uunin eteen, ja koko perhe kerääntyi ihmettelemään häntä. Mökin emäntä otti uunista tulta päreeseen ja tarkkaili muukalaista sen valossa. Pojalla oli päällään turkiksella vuorattu samettinuttu, topatut nahkahousut ja nahkasaappaat jalassa.

–  En ole nähnyt ennen noin pientä ihmistä! huudahti mökin emäntä ja otti huivin harteiltaan. Hän polvistui penkin vierelle ja peitteli pojan huivillaan.  –  Tämä nuori herra on varmaankin herttuan hovinarri, arveli emäntä, joka oli ollut Turussa rikkaan kauppiaan palvelijana ja nähnyt monenlaista väkeä.

–  Taisitte poimia kultakimpaleen lumihangesta, sanoi mökin isäntä. – Herttua antaa varmaankin löytöpalkkion. Mutta mitä tehdä tälle yllätysvieraalle? Meillä ei ole hevosta, jolla veisimme hänet Turkuun. Pitääkö minun panna poika pulkkaan ja hiihtää Mustan karhun majatalolle? Sinne on meiltä aikamoinen matka, ja pakkanen vain kiristyy.

Anna Amnell; Lucia ja Luka (2013),  7-8.

Keskiajan Turku elää Lucia ja Luka -kirjassa

On vuosi 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi. Hannu saa selville hovia ja sisartaan uhkaavan salajuonen, ja koko perhe kutsutaan asumaan linnaan. Hannusta tulee herttuan suosikki ja hovipoika, mutta Lucia joutuu elämään muista erillään linnan tornihuoneessa.

Juhanan veli Ruotsin kuningas Eerik XIV  haluaa riistää Juhanalta herttuakunnan ja Venäjän tsaari Iivana Julma Katariina Jagellonican. Hannu ystävystyy Venetsiasta saapuneeseen musikanttiin Luka Dalmatialaiseen, joka on myös lyhytkasvuinen. Pojat kehittävät uhkarohkean suunnitelman Katariinan ja Lucian auttamiseksi. Mutta kun Eerikin joukot hyökkäävät Turkuun, Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan Wittenbergiin veljensä Erasmuksen luo.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013. ISBN 978-952-286-355-3

"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.
- -
Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."
Päivi Heikkilä-Halttunen

Lisää kirja-arvosteluja

Tilaa nettikaupoista: Books on Demand

Kirjani Pako Tallinnaan lopussa vähän ennen joulua 1562 Juhana-herttua ja Katariina Jagellonica saapuvat Suomeen. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär tapaa heidät ja saa esittää heille lalua ja luutunsoittoa. Pääsekö Lucia hovisoittajaksi Turkuun?

Lucian kuva: Matti Amnell

Kesä-Heikin markkinat kesällä 1563

Kesä saapui Aurajoen laaksoon. Nuoret hoviherrat viettivät turnajaisia Ruissalon saarella ja Kupittaan kentällä. Juhana ja Katariina kävelivät linnan puutarhassa ja yrttitarhassa. He ratsastivat Ruissalon tammimetsissä ja merenrannoilla ja yrittivät unohtaa edes hetkeksi Eerikin uhkaavat kirjeet ja huhut, joita he kuulivat Tukholmasta. Pahinta oli, että Iivana Julma vaati yhä Katariinaa itselleen, nyt Eerikin avulla.

Helka-rouva viihtyi perintötalossaan Aurajoen rannalla. Hän oli laittanut Valpurin ja Vehnäpään kanssa alulle keittiöpuutarhan ja sen viereen Lucian kanssa suurella huolella yrttimaan. Lucia suunnitteli hevosensa Kuisman tuomista Turkuun. Valpuri halusi tuoda vuohensa kaupunkiin, kun näki naapurin vuohen syövän heinää ja kukkia ruohoturvekatolla.

Vehnäpää juoksi joka päivä laulellen torille, sillä hän sai nähdä matkan varrella Mikko Mikinpojan, joka oli työssä sukulaisensa kivijalkapuodissa. Juhana-herttua oli lähettänyt Hannun kotiin, ja Hannu oli naapurin poikien kanssa usein onkimassa joen rannalla kissoille kaloja.

Katariina Jagellonica ja Juhana-herttua

Kesäkuun Heikin päivää vietettiin sen muistoksi, että piispa Henrikin pyhät luut oli tuotu Turun Tuomiokirkkoon. Turkulaiset laittoivat pihoilleen nuoria koivuja molemmin puolin sisäänkäyntiä, ripustivat katajanoksia porttien päälle ja koristivat seinät ja lattiat kukkasilla. Lähiseuduilta saapui paljon väkeä Kesä-Heikin markkinoille. Torilla tavattiin ystäviä ja sukulaisia. Käsityöläiset möivät tuotteitaan, kiertelevät temppujentekijät ja ilveilijät esiintyivät kansalle.

Juhana-herttua ratsasti juhlapäivänä torille valkoisella hevosella mustassa samettiasussa kullankeltaiset hiukset auringonvalossa säteillen. Juhana oli ollut vain 18-vuotias nuorukainen tullessaan Suomen herttuaksi. Hän oli oppinut pitämään huolta Turun linnasta ja herttuakunnasta. Kaikki olisi sujunut hyvin, jos kuningas Eerik ja tsaari Iivana olisivat antaneet Katariinan ja hänen olla rauhassa.--

–  Juhana on julistettu Tukholmassa maanpetturiksi, kuiskasi Kuuselan naapuri Mikki Olavi-herralle torilla. – On vain ajan kysymys, milloin Eerik-kuningas  lähettää Turun linnaan sotajoukkonsa. Juhana ei pysty voittamaan Eerikin joukkoja. Monet suomalaiset ovat jo siirtyneet Eerikin puolelle ja jopa lähteneet Tukholmaan Eerikin hoviin. Kaikkien täytyy viimeistään nyt valita puolensa.

– Lienee turvallisinta mennä meille kotiin neuvottelemaan, [Lucian isä ] Olavi kuiskasi.