Historiska äventyrsromaner för barn

Anna Amnell info nu på svenska Kirjasampo.fi/Anna Amnell
http://annaamnell.weebly.com/
http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k&k=28


"Anna Amnell har arbetat som hemmamamma, journalist och lärare i engelsk (suggestopedi). Highschool graduation, Billings, Montana. Student från Iisalmen tyttölyseo. Filosofie magister, har studerat engelska, litteratur, sociologi och religionsvetenskap vid Helsingfors universitet. Specialerfarenheter: AFS-utbyteselevår i Amerika, revolution och krig på Cypern och nio års emigrantliv i Kanada."

2014





Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.  2014. BoD. Info Kirjasampo.fi/Anna Amnell
  Tre Aurora-böcker i en bok.
ISBN 978-952-286-355-3 


Lucia:


Lucia-böcker (lukunäytteet, Suomen Nuorisokirjailijat sivu)

Lucia och Luka. (Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika.) 2013

Kortvuxen, Lucia, Luka, 1500-talet, Åbo, renässans, hertig Johan, Katarina Jagellonica, tsaren Ivan den försräcklige, Erik XIV, Wittenberg, äventyrsroman för barn,

Illustrerad av Matti Amnell

Lucia, en arm lång [Kyynärän mittainen tyttö] 2004. Lasten Keskus. 1500-talet, flickböcker, Finland, Gotland, England, äventyrsroman för barn. Illustrerad av Matti Amnell.
Lasten LukuVarkaus 2005 -palkintoehdokas

"Året är 1559 och den 13-åriga Lucia Olavsdotter bor i sitt hem nära Tavastehus slott. Hon är kortvuxen och en arm lång. En dag då hon är ute och rider, blir hon rånad och hamnar långt bort hemifrån, ända till England. Hon återvänder dock lyckligt hem efter den över ett år långa resan."
Ett läsande Norden

Anna Amnell: Flykten till Tallinn. = Pako Tallinnaan 2006. Lasten Keskus
Illustr.: Matti Amnell
1500-talet, flickböcker, Helsingfors, Tallinn, äventyrsroman för barn.


Aurora-böcker:

Blinnikka, Vuokko: Pirkko Pekkarinen [= Anna Amnell]. – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Toim. Ismo Loivamaa. Hki 1999: BTJ Kirjastopalvelu, s. 197-199.
Blinnikka, Vuokko: Anna Amnell. – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Toim. Ismo Loivamaa. Hki 2001: BTJ Kirjastopalvelu, s. 10-13.

Aurora-böcker, historiska ungdomsromaner (Ord i tiden för barn finns bara på finska.)
Aurora-blogi
Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet?





Anna Amnell in her garden in Toronto


All Aurora-books are sold out. Copyright for all Aurora-books: Anna Amnell & Matti Amnell
Illustr.: Matti Amnell
Ämnesord: emigration, föräldrarlösa barn, Kanada, flickböcker

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig
historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen -- många dagsaktuella problem.
Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström -
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996



1. Aurora, Vaahteralaakson tyttö. 1991 (1992). Kirjapaja. ISBN 951-625-089-4
Debytverk, året 1903, emigration, Kanada, flickböcker. Aurora flyttar till Toronto.

2. Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Kirjapaja. ISBN 951-625-158-7
Året 1905 i Helsingfors. Fristående forts.
flickböcker, Helsingfors, 1905, skolan

3. Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995. Kirjapaja. ISBN 951-625-350-4
Ämnesord: Kanada, spöket, flickböcker,
Den tredje och fristående delen i serien om Aurora Koivu.

4. Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999. Kirjapaja ISBN 951-625-580-
För yngre läsare, flickböcker, Kanada
Illustrerad av Matti Amnell.

Eino Leinon päivä

Eino Leino (1878–1926): Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. 1919 Lue täältä.

William Shakespeare

William Shakespeare (1564-1616). Näytelmä Hamlet 1600-1601.

Ylioppilasteatteri, Mustikkamaan kesäteatteri, Helsinki
William Shakespeare: Hamlet
Ohjaus: Salla Taskinen
Ensi-ilta: la 28.6., esityskausi 28.6.-9.8.
Tied. www.ylioppilasteatteri.fi

Sota historiallisissa romaaneissa

Ellis Petersin Veli Cadfael -kirjoissa, historiallisissa dekkareissa kerrotaan usein keskiajan sotien seurauksista ihmisten elämässä. Vanhojen soturien haavat aukeavat sekä ruumiissa että mielessä. Naisia annetaan ryöstösaaliiksi voittajille, niin kuin oli käynyt toisen kirjailijan, Candace Robbin kirjojen päähenkilön, yorkilaisen naisapteekkarin Lucien ranskalaiselle äidille. Lucien mies Owen Archer on nimensä mukaisesti entinen jousiammunnan opettaja ja sotilas. Sodan tuhovoima jatkuu kauas sukupolvien yli. Mutta ihmiset tuntevat sodat välttämättömiksi siinä elämänsä tilanteessa ja historian aikakaudessa. Ne on kestettävä.

Peter Ackroyd: Thomas More

Eräs kiinnostavimmista kirjoista, joita olen lukenut 1500-luvusta on Peter Ackroydin vuonna 1999 ilmestynyt kirja "The Life of Thomas More". Ackroyd on ensinnäkin loistava Lontoon kuvaaja. Hän kuvaa Lontoon kaikille aisteille. Pieni Thomas kokee koulutiellään kauniin keskiaikaisen Lontoon, joka on kadonnut melkein kokonaan. Ensin sitä tuhosivat villiintyneet kansanjoukot ja Henrik WIII uskonpuhdistuksen nimissä, kuningas lähinnä ahneuksissaan. Lopullisen tuhon aiheutti vuoden 1666 Lontoon tulipalo. Ackroyd kuvaa Sir Thomas Moren elämän kautta ennen kaikkea sen, kuinka ihmisten henkinen elämä muuttui 1500-luvulla.
Lontoon vanha silta 1500-luvulla Ackroydin Lontoo-kirjan kannessa.

Tämä on Lontoon silta, alkujaan roomalaisten rakentama, moneen kertaan tuhoutunut. Se kesti 1800-luvulle asti, jolloin se purettiin. Sillalle rakennetut talot olivat 1500-luvulla erittäin suosittuja asuntoja.

Paula Moilanen: Herttuan hovissa

Huomenna 29.11.2007 julkistetaan tämän vuoden Finlandia Junior-palkinnon saaja. Ehdolla on kuusi lasten- tai nuortenkirjaa. Suosikkini on Paula Moilasen kirjoittama "Herttuan hovissa - Elämää 1500-luvun Turussa". Paula Moilanen on kokenut ja palkittu oppikirjojen tekijä. Kirjassa on kaunis ja yksityiskohtiaan myöten tarkasti 1500-luvusta kertova värikuvitus, jonka on tehnyt Kirsi Haapamäki.

"Herttuan hovissa" -kirjan alkuosa kertoo romaanimuodossa teini-ikäisen Britan kokemuksista Juhana-herttuan hovin palvelustyttönä ja herttuan lasten hoitajana sekä Britan vaatimattomasta kotielämästä. Kirja on samalla kuvaus suomalaisesta kansanperinteestä ja elämäntavasta vuodenaikojen vaihtelun mukaan kuvattuna. Kertomusten välillä on tietoiskuja saman ajan historiallisista tapahtumista. Loppuosa antaa tiivistettyä tietoa 1500-luvusta ja elämästä Turussa tuohon aikaan eli vuosina 1559-1562.

Vaasojen aika oli Suomelle siirtomaana olon aikaa, ja käsitettä Suomihan ei silloin tietenkään tunnettu. Tämän päivän Hesarissa kerrotaan, ettei tunnettu edes käsitettä "Ruotsi-Suomi". Mutta Suomen herttua Juhana halusi kehittää Turkua ja koko herttuakuntaansa. Millainen olisikaan Suomesta tullut, jos Juhana olisi saanut jatkaa työtään pitempään? Juhanan ja hänen veljensä kuningas Erikin valtataistelu lopetti lyhyeen Turun renessanssihovin elämän. Siitä on jäänyt vain häikäisevä muisto. Paula Moilanen vie meidät elämysmatkalle tuohon lyhyeen kukoistusaikaan.

Mielestäni "Herttuan hovissa" on klassikko syntyessään lasten- ja nuortentietokirjallisuuden alalla. Se on kuin moderni TV-dokumentti, jossa on vuoroin faktaa ja vuoroin todellisten tai kuviteltujen ihmisten elämän kuvausta. Suomessa on aivan liian vähän lapsille tarkoitettuja tietokirjoja historiasta. Tämä kirja sopii erinomaisesti luettavaksi yhdessä lasten kanssa, ja siinä riittää aikuisillekin tutkimista. Roolipelejä ja historiaa harrastaville nuorille se on erinomainen lähdeteos. Kirjan lopussa oleva sanasto ja lähdeluettelo antavat lisätietoa.

Taloa etsimässä Tallinnassa

Vanaturg 6 Raatihuoneen lähellä
Kuvat: Anna Amnell
(Huom! Tämä blogi on siirretty Vuodatuksesta. Tämä tapahtui ehkä vuonna 2005, sillä kirjani Pako Tallinnaan ilmestyi vuonna 2006!

Olin mieheni kanssa toista kertaa käymässä Tallinnassa. Odotellessamme laivan lähtöä takaisin Helsinkiin, kävimme syömässä tässä entisessä kauppiaan talossa. Tarkkailimme taloa sillä silmällä, että sopisiko se 1500-luvulla eläneen kauppiaan taloksi. Minulla oli nimittäin tekeillä jatko-osa kirjaan "Kyynärän mittainen tyttö". Kun meillä oli mittanauhakin mukana, otimme mitat alakerran suuresta huoneesta ja piirsin siitä pohjapiirroksen. Sain edes jonkinlaisen käsityksen keskiajan Tallinnan kodeista. En tiennyt silloin vielä paljoa Tallinnasta.

Seuraavilla kerroilla kiersimme katsomassa taas vanhoja taloja. Kesällä 2005 meillä oli enemmän aikaa, sillä yövyimme Tallinnassa, satamassa olevassa hotellissa, josta saattoi nähdä kaikki Tallinnan tornit yhtäaikaa, sellaisina joilta ne näyttivät 1500-luvulla mereltä katsottuina.



Lai 29 oli seuraava ihastukseni. Se oli ollut hyvin rikkaan kauppiaan talo, ja siinä toimi nyt restaurointifirma, joka entisti Tallinnan vanhoja rakennuksia. Mieheni ja minä saimme kiertää rauhassa talossa ja kiipeillä kapeita portaita yläkerran mataliin keskiaikaisiin varastohuoneisiinkin, joissa arkkitehdit istuivat nyt työpöytiensä ääressä. 1500-luvun talon rakenne tuli tutuksi portaita ylös ja alas ravatessa.




Lai 23 [talo kirjassani Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus] on teatterina ja siellä on alakerrassa myös kahvila. Emme kuitenkaan joutaneet teetä juomaan, sillä otin innoissani valokuvia tästä talosta, joka tuntui juuri sopivan kokoiselta. En ollut ainoa innokas valokuvaaja. Englantilainen mies otti kuvia vielä innokkaammin kuin minä ja monella hienolla kameralla. Hän oli puhelias ja kertoi olevansa Cambridgen yliopiston keskiajan arkkitehtuurin professori. Hän oli risteilyllä Pietarissa ja Tallinnassa ja oli käynyt Tallinnassa jo kerran, ihastunut suunnattomasti tähän uskomattomaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja palannut ottamaan kuvia. Kun kerroin kirjoittavani nuortenkirjaa 1500-luvusta ja nimenomaan Tallinnasta, hänen silmänsä säteilivät.

- Nyt minä näytän teille jotakin hienoa, hän sanoi miehelleni ja minulle. Hän vei meidät huoneeseen, jonka perällä oli iso vankka ovi. - Tuolla on huone, joka teidän täytyy nähdä.

Pöydän takana istui "vanhan vallan" tyyliin käyttäytyvä virkailija, joka sanoi, ettei sinne pääse kukaan.
- Pääsin aikaisemminkin, sanoi professori, pyyhälsi huoneen perälle, avasi oven ja pyysi meidät mukaansa.

Siellä oli huone, joka oli ollut 1500-luvun kauppiasperheen asuinhuoneena. Todennäköisesti siellä oli ollut useitakin pieniä huoneita, jotka oli erotettu väliseinillä toisistaan.

Ihmeellisintä oli, että siinä 1500-luvun huoneessa oli korkeat pikkuruutuiset ikkunat niin kuin esimerkiksi englantilaisissa samalta ajalta olevissa taloissa. Täällä kylmässä Pohjolassa. Ikkunasta näkyi sisäpihaan, jossa oli vielä kaivonrengas jäljellä.

Huvittavinta oli se, että tämän huoneen leveässä ikkunalaudassa oli vessanistuimet, oikea ulkohuussi, johon voi pistäytyä poistumatta huoneen lämmöstä. (Huom! Kävin samassa talossa muutama vuosi myöhemmin, ja takahuone oli remontoitu ja muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi!)

Näissä huoneissa oli nimittäin kuumailmalämmitys, sillä kellarikerroksessa oli uuni, jota lämmitettiin ja josta lämmitetty ilma kohosi yläkertaan. Sitä uunia saatoimme ihailla myöhemmin kellarissa sijaitsevassa kahvilassa.

Keskiajan arkkitehtuurin professori neuvoi meille myös erinomaisen kirjan, jota myytiin teatterin aulassa. Se osoittautui todelliseksi aarteeksi.

Olen miettinyt, milloin ilmestyy tämän Cambridgen yliopiston professorin oma kirja Tallinnasta. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa miehelle, jonka nimi haihtui mielestäni siinä tuoksinassa. Eniten olen kuitenkin kiitollinen siitä, että naapurissani, pienen merimatkan päässä on suuri keskiaikainen kaupunki Tallinna.




T. Böckler & J. Maiste: IX Quarter. Old Town Tallinn. 2001.
Tästä kirjasta löytyi paljon tietoa Tallinnan IX korttelin taloista. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat syventävää tietoa Tallinnan kiehtovista vanhoista taloista.

Kiersimme katsomassa vielä monia taloja ja otimme paljon valokuvia, mutta Lai 23 tuli taloksi, johon Lucia ja Margareta pakenivat. Hyvin tärkeä syy oli se, että se on julkinen rakennus, joka on avoinna kaikille, myös perheille jotka haluavat käydä katsomassa lastensa kanssa taloa, joka liittyy ratkaisevasti kirjan "Pako Tallinnaan" tapahtumiin.

Huom! Kun  kävin talossa myöhemmin, tämä ihmeelline huone oli täysin pilattu! Takahuone oli muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi.

1500-luvun ihmisiä

Kuningatar Margot nainen 1500-luvulta. (Isabelle Adjani)

38-vuotias Michel de Montaigne vetäytyi vuonna 1571 maatilalleen omistautuakseeen lukemiseen, mietiskelyyn ja kirjoittamiseen. Hän oli väsynyt levottomaan aikaansa. Hänen ystäväpiiriinsä ja sukulaisiinsa kuului sekä protestantteja että katolisena. Hän säilyi itse sydämessään katolisena, vaikka vaikuttaa kirjoissaan kovasti modernilta ja kyyniseltä protestantilta. Hänen vetäytymiseensä julkisesta elämästä vaikutti saman vuoden murhenäytelmä, Pärttylin yö. Tuon aikakauden loistoa ja levottomuutta kuvaa elävänä filmi Kuningatar Margot (La Reine Margot, 1994). Sen loistava näyttelijäpari Isabelle Adjani ja Daniel Auteuil tekevät elokuvasta unohtumattoman, ainakin meille historian ja rakkauden ystäville.

Miksi kirjoitan 1500-luvusta?

Kuva: Anna Amnell
Klikkaa kuvaa, niin näet tämän kauniin maiseman suurempana.
Lisäys vuonna 2013, pynnöstä kirjoitettu artikkelini Tyyris Tyllerö 4/2013 Turku-teemalehdessä "Firenzestä Turkuun"

Jokainen, joka on katsonut tätä Firenzen maisemaa Uffizin taidemuseon ikkunasta, tietää että se näyttää paljon paremmalta kuin tässä pienellä kameralla otetussa kuvassa.

Olimme vuonna 1991 kahden viikon matkalla Italiassa. Riccionesta käsin teimme junamatkoja Ravennaan, Firenzeehen, Venetsiaan ja kerran puolivahingossa Lorettoon, kun myöhästyimme toisesta junasta. Roomassa olimme pitemmän aikaa.

Niin kuin miljoonat ennen minua jouduin Italian lumoihin. Luonnon kauneus, ihmisten ystävällisyys ja välittömyys sekä vanhan kulttuurin läsnäolo kaikkialla oli jotain, jota en ollut arvannut odottaa. Ennen kaikkea kauneus valloitti, nimenomaan Firenzen täydellisyys ja Italian taidemuseoiden ylenpalttinen ylivoimaisuus verrattuna kaikkeen, mitä olimme ennen nähneet.

Ketä olivat ihmiset, jotka olivat luoneet noin täydellisen kauneuden? Innostuin tutkimaan renessanssia. Vuosikaudet luin kirjoja, kävin museoissa ja kuuntelin luentoja.

Jotkut kirjoittavat tutkimuksistaan väitöskirjoja. Joskus aikaisemmin sellainen olisi kiinnostanut minuakin, mutta kirjoitin 1500-luvustakin lapsille. Ehkä olen kirjoittanut lapsille kiitollisuudesta kaikkia niitä kirjoja kohtaan, joita sain itse lukea lapsena ja nuorena ja jotka ovat tehneet minusta sen ihmisen, joka olen nyt. Toivon, että voin kirjoittaa 1500-luvusta vielä monta kirjaa.