Hauras

Vanhat kirjat ovat hauraita. Onnneksi niitä on säilynyt, sekä kirjapainossa painettuja että käsin kirjoitettuja ja kopioituja. Niistä saamme tietää, miten menneisyyden ihmiset elivät. Keskiaikainen kirja museossa. Dubrovnik.
Makroviikon 'Hauras' on tiistaina 17.2. 2015



käsinkirjoittettua




Kivikin on haurasta. Mahtavat rakennukset sortuvat, ja niistä jää jäljelle vain osia. Split, Diokletianuksen palatsin raunioita.




Palatsin raunioita on käytetty rakentamiseen. Hotelli raunioituneen palatsin seinässä kiinni.

Kun saavuimme Splitiin, saimme kuulla, että hotellihuoneemme ei ollutkaan vapaa sairastapauksen vuoksi. Hotellinjohtaja oli järjestänyt meille huoneen toisesta, kalliimmasta hotellistaan samaan hintaan. "Tulette hämmästymään", hän lupasi. Me hämmästyimme tosissaan: hotelli oli rakennettu keisari Diokletianuksen palatsin raunioiden keskelle, meidänkin huoneemme seinään oli jätetty näytteeksi 1700 vuotta vanhaa kiviseinää. Neljännen kerroksen ikkunasta näkyi osa palatsin raunioita ja suurta aukiota. Splitin vanha kaupunki on nimittäin rakennettu Diokletianuksen massiivisen palatsin sisälle. 



Haurauteen, särkyneisyyteen liittyy traagisuuden lisäksi usein myös kauneutta. Pula, Kroatia  , roomalaisen amfiteatterin ja kaupungin raunioita Pulassa, Kroatiassa.




Krk:n saarelle johtava karu niemi (Klikkaa kuva suureksi)

Luonto on haurasta. Dalmatin rannikko ja Adrianmeren saaret ovat karuja ja puuttomia, sillä Venetsian tasavalta kaatoi siellä satoja vuosia puita rakentaakseen rikkaan kaupungin ja loistavan laivaston:

"Venetsialaisten esi-isien oli pakko paeta hunneja.  Hunnien kuningas Attila oli hirvittävä, hän ei edes puhunut ihmisäänellä, vaan haukkui niin kuin koira. Attila ja hänen miehensä hävittivät kaiken, mikä tuli heidän eteensä. Ruohokaan ei kasvanut siellä, missä hänen miehensä ratsastivat.  Venetsialaisten esi-isät pakenivat suurelle suoalueelle, jossa oli lukemattomia pieniä saaria ja särkkiä. Siellä oli runsaasti kaloja ja muita mereneläviä. Ilma oli mustanaan vesilinnuista.

He kantoivat kotikaupungeistaan patsaita ja katukiviä selässään. He kaatoivat puita ja rakensivat paalukylän. Kun aikaa kului, he kaatoivat kokonaisia metsiä  kaukaisista maista ja kuljettivat puut lautoilla uudelle kotiseudulleen. He iskivät maahan yhä paksumpia paaluja ja rakensivat niiden varaan entistä hienomman kaupungin.

Heidän ei tarvinnut kyntää eikä kylvää, mutta he kokosivat satoa, sillä he toivat mausteita idästä ja möivät niitä pohjoisten maiden asukkaille ja saivat siten kaiken, mitä halusivat. Missään ei ole sellaisia rikkauksia kuin Venetsiassa."

Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013, sivut 70-71.

Keskiajan syksy: Lokakuu

Lokakuu 2007 Kroatiassa

Matkustan usein vasta syksyllä kirjamessujen jälkeen. Syksy ei merkitse Etelä-Euroopassa kuolemaa, vaan kypsää kukoistusta, jollainen oli 1500-luku ja renessanssi. Ensimmäinen matkani Kroatialle.




lokakuun 14 Istrialla, Kroatiassa. Oleanderi kukassa. Äitini lauloi laulua oleanderista: Kuulin kerran laulun soman lehvistä oleanderin...




Sininen maisema Krk-saarella Kroatiassa lokakuun 12, 2007
Lucia ja Luka -kirjani fiktiivinen henkilö Luka Dalmatialainen on Venetsiasta, mutta hänen sukunsa on Dalmatiasta, jonka Venetsia oli valloittanut. Lukan suvun kotisaari on Krk, jonka lyhytkasvuiset ovat nykyajan genetiikan kannalta merkittäviä. Heidän lyhytkasvuisuutensa johtui kasvuhormonin häiriöstä, jota ei osattu hoitaa vanhoina aikoina. He olivat hyvin pitkäikäisiä, mikä kiinnostaa nykyajan geenitutkijoita. Juuri lääketieteellisestä kongressista lukiessani keksin Lukan, ystävän ja tulevan rakastetun Lucia Olavintyttärelle. (Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013)




Krk-kaupunki, Krk-saari




Pyhän Lucian patsas Krk-saarella Pyhän Lucian kirkossa Opatijessa. Tämä ei ole sama pyhimys kuin Pohjolassakin juhlittu Lucia.



Ikivihreät puut Adrianmeren rannalla



Adrianmeri valloittaa. Kun sukulaiseni oli työssä Kroatiassa, kävin siellä kahdesti, olin siellä monta viikkoa.

Makrokuvat Lokakuu

Krk-saari ja kaupunki katso koko kansio

Makro 114: 'Puhdas

Lucas Cranachin kaivo, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Taiteilija Lucas Cranachin kaivo vuodelta 1556 tuottaa edelleen puhdasta vettä Wittenbergissä.
Kaivo on Cranachin talon pihalla. Klikkaa kuva suuremmmaksi.

Makro 114: 'Puhdas'

Olin käymässä Wittenbergissä marraskuussa 2010. Tässä talossa asui alivuokralaisena kuvitteellinen opiskelija Erasmus Olavinpoika monta vuotta opiskellessaan Wittenbergin yliopistossa. Uusimmassa, lokakuussa ilmestyvässä kirjassani "Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika" Lucia Olavintytär pääsee veljensä luo Wittenbergiin.

Makro 111: Taika. Solmut

Solmut, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Keskiajalta asti eli käsitys, että suomalaiset osasivat taikoa myrskyn tai sopivan tuulen tekemällä solmuja. (laiva: Matti Amnell)

Vaahtopäiset aallot kohosivat laivaa korkeammiksi.
- Myrsky on tämän tytön syytä, sanoi merimies ja osoitti Luciaa.
- Tyttö teki taiat, laittoi solmuja viittansa nyöreihin, sanoi merimies, jolta puuttui toinen korva.
Samaa väittivät muutkin merimiehet.
- Se nostatti myrskyn kostoksi siitä, kun se on tuotu tänne väkisin. Olettehan te kuulleet suomalaisista noidista, tuulenmyyjistä ja myrskynnostattajista?
- Kenellä muulla kuin noidalla on tämmöinen tukka? Onko kukaan nähnyt moista? Noin paljon hiusta näin pienessä päässä ja vielä punaista.

- Noita mereen tai lopettakoon myrskyn! huusivat merimiehet.

Silloin juoksi kannelle kookas mies pitkä musta viitta tuulessa liehuen. Hän veti miekkansa esille viitan alta ja huusi: - Jättäkää se tyttö rauhaan! Hän on minun omaisuuttani.

Merimiehet perääntyivät nähdessään miekanterän välähtävän lyhtyjen valossa. Mies työnsi miekan tuppeen, käänsi kasvonsa kohti myrskyävää taivasta ja huusi jotakin. Hänen sanansa hukkuivat myrskyn pauhuun.
(Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. Lasten Keskus, 2004, sivut 43-46.

Tuulenkauppias myy kauppiaalle narun, jossa on kolme solmua. Jos siitä kadottaa yhden solmun tulee leutoja tuulia, kaksi kovempaa tuulta ja kolme myrskyn. Olaus Magnus (1490-1557): Pohjoisten kansojen historia 1555.
Katso myös toinen Taika-kuvani (astiat)
Makrohaaste 111: Taika

Makro 110: 'Vesi', 'Water'

Water, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Makro 110 : 'vesi', 'water'

Vesiallas Wittenbergissä
Yhteinen maailma keskiajan ihmisen kanssa.
Olin kolme vuotta sitten marraskuussa Berliinissä, jossa on hyviä museoita ja Wittenbergissä, jonka keskusta on kuin 1500-luvun "Seurasaari". Kävin tutustumassa kaupunkiin, jossa suomalaiset pojat - muiden muassa Mikael Agricola - opiskelivat.

Lucia Olavintyttären veli Erasmus opiskeli siellä.
Kirjassa Kyynärän mittainen tyttö hän lähtee sinne opiskelemaan, ja hänen lähtönsä saa liikkeelle kirjan tapahtumat. Kirjassa Pako Tallinnaan hän on salakirjeenvaihdossa helsinkiläisen tytön kanssa, ja uusimmassa kirjassani hän tarjoaa turvapaikan pakolaisiksi tulleille sukulaisilleen.
Ennen olivat monet muutkin asiat niin kuin nyt - muutkin kuin vesi ja syksyn lehdet.

Makroviikko 85: Joulukoriste. Keskiaika

Kuvassa on piikkipaatsama ja jouluruusu, kaksi keskiajan keskeistä joulun symbolia. Koti koristeltiin ulkoa löytyvillä vihreillä oksilla ja marjoilla.
Makroviikon 85 aihe on joulukoriste

Jo 1500-luvulla pidettiin Keski-Euroopassa joulumarkkinoita, joilta sai ostaa jouluruokia ja joulukoristeita.



Lattialle, joka saattoi olla pelkkä tasaiseksi poljettu maalattia,  laitettiin puhtaat oljet.




Ruokapöytää valaisivat kynttilä ja avotakassa palava tuli. Monissa maissa laitettiin takkaan pitkä ja paksu joulupölkky, jota siirrettiin sitä mukaa kuin se paloi.

Avotakassa hautui ruoka hiilloksella tai rautakoukusta riippumassa. Kuvassa oleva avotakka on krakowalaisessa ravintolassa kuvattu.

"Talo oli tavallista siistimpi, sillä joulusiivoukset oli tehty. Maalattialla oli puhtaita olkia. Tuoksui puhtaalle. 

Uuni oli tuvan etunurkassa, suu oveen päin, päre paloi pihdissä uuninreunalla. Ohrapuuro porisi kolmijalkaisessa punasaviastiassa hiilloksella. Nauriit hautuivat saviruukussa hiilien alla. Lintupaisti kypsyi rautapadassa, joka riippui hiilloksen yläpuolella. Ruokien tuoksut toivat veden kielelle ja saivat vatsat murisemaan nälästä." (ote uusimmasta kirjastani, joka ei ole vielä ilmestynyt)

Kerrotaan, että Martti Luther aloitti joulukuusitradition, mutta saksalaiset kristityt olivat käyttäneet kuusta jo varhain keskiajalla pyhänä, kristillisenä puuna. Luther koristeli pöytäkuusen kynttilöillä näyttääkseen lapsilleen, kuinka tähdet loistavat yöllä metsässä.


Yöllä mentiin messuun tai aamulla joulukirkkoon. Kirkon vierellä tai kaupungin keskustorilla oli Keski-Euroopassa joulukuusi jo keskiajalla. Eräs englantilainen munkki oli havainnollistanut jo 600-luvulla Thuringenissä kolminaisuutta kuusen kolmiomaisen muodon avulla.

Klikkaa alla olevia hakusanoja ja lue lisää.

Hyvää joulua! Merry Christmas!