Vastauksia haastatteluun kirjoittamisesta

Anna Amnell: vastaukset Rovinssi-lehdelle Lucia ja Luka -kirjan ilmestymisen jälkeen

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua. ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian Nähdään pian! vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen. (Lue Anna Amnell: Firenzestä Turkuun Tyyris Tyllerö 4/2013 ja
 Anna Amnell: Lucia ja Luka    Kirja-arvosteluja )

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Toistaiseksi vain olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Lisäys vuonna 2018 helmikuussa:
Uusi kirja on kirjoitettu. Se on aikuisille suunnattu rikos- ja vakoiluromaani. On siinä rakkauttakin. Eihän se olisi muuten elämää.

Lapsuus keskiajalla

Kuva: keskiaikaisia lapsia: nukkea pitelevä tyttö on puettu aikuisten tavoin. Jost Amman (1539-1591)  Kunstbüchlin

"Sikäli kun voimme arvostella, ei syynä lasten suureen kuolevaisuuteen ollut hoivan ja huoltamisen puute kehto, keppihevonen vieläpä keinuhevonenkin sellaisia lapsia varten, jotka eivät vielä osanneet kävellä, esiintyivät 1500-luvun piirustuksissa; näitä kerubeja kohdeltiin siis rakkaudella. " Mutta kodit olivat epäterveellisiä, taudit levisivät helposti  koskettamisen tai hengityksen kautta. "kaupunkilaisasunto oli heikoin kohta keskiajan terveydellisessä järjestyksessä," Lewis Mumford Kaupunkikulttuuri. 1949 WSOY

Jost Amman (1539-1591)  Kunstbüchlin
Kolme lasta, joista yhdellä 1500-luvun asuun puettu nukke. Toiset lapset ovat poimineet kukkia ja hedelmiä.
Nukkea pitelevä tyttö on puettu täysin aikuisen naisen lailla. Uusin tutkimus kertoo, että lapsia rakastettiin, heidän kuolemaansa surtiin. Lapsilla oli leikkikaluja, he leikkivät mutta myös olivat mukana aikuisten töissä oppien katsomalla, miten työt tehdään. Lapsia oli yleensä perheissä paljon.

Lue myös blogikirjoitukseni Lapsuus ei ollutkaan kurjaa keskiajalla.

Lapsuus ei ollutkaan kurjaa keskiajalla

Kuten olen usein tuonut esille, uusin tutkimus kertoo, että lapsia rakastettiin, heidän kuolemaansa surtiin. Lapsilla oli leikkikaluja, he leikkivät mutta myös olivat mukana aikuisten töissä oppien katsomalla, miten työt tehdään. Lapsia oli yleensä perheissä paljon. 

Väärinkääsitys kurjasta lapsuudesta johtuu Philippe Ariesin lapsuuden tutkimuksesta, jonka uusi tutkimus os0itti virheelliseksi.

Philippe Aries erehtyi lapsuudentutkimuksessaan, kertoi Nicholas Orme kirjassaan Medieval Children, kerroin vuonna 2006 Blogisisko-blogissani:

Philippe Ariesin kirja, englanniksi "Centuries of Childhood. A Social History of Family Life" 1962 (1960)on ollut vaikuttamassa luuloomme siitä, että lapsuus "keksittiin" vasta uudella ajalla. Minullakin on 1980-luvulla ostettu Ariesin lapsuustutkimus, jota olen alleviivannut moneen kertaan. 

Varsinkin 1990-luvulta lähtien on tutkittu paljon lapsuutta. Esimerkiksi keskiajan tutkijat eivät ole löytäneet tukea Ariesin varovaisille ja muiden 1960- ja 1970-lukujen tutkijoiden äänekkäämmille väitteille, että lapsuutta ei olisi ollut ennen 1600-tai 1700-lukua. 

Keskiajan tutkijat ovat löytäneet keskiajan kirjallisista lähteistä runsaasti aineistoa, joka osoittaa, että aikuiset pitivät jo 1100-luvulta asti lapsuutta erillisenä vaiheena ihmiselämää, osoittivat lapsille hellyyttä ja pitivät heistä huolta.

Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja. Lapset leikkivät ja loivat myös omaa kulttuuriaan.

Yllä olevat mielipiteeni ovat tiivistelmä keskijan tutkijan Nicholas Ormen kirjasta "Medieval Children" Yale University Press. 2001. Samaa esittävät muutkin keskiajan tutkijat mm. Shahar, Finucane, Hanawalt sekä Iona ja Peter Opie jne. (Tämä oli samana vuonna 2006 kirjoittamani kommentti Kemppisen blogiin.)

http://blogisisko.blogspot.fi/2006/11/aris-erehtyi-lapsuuden-tutkimuksessaan.html

Lue myös arvostelu Ormen kirjasta.

http://www.theguardian.com/books/2001/sep/15/historybooks.highereducation1

Nyt kirjoittaa YLE samasta asiasta Vapriikin näyttelystä kirjoittaessaan: 

"– Pyrin tutkimuksissani kumoamaan mielikuvat synkästä ja rakkaudettomasta keskiajasta, tutkija Sari Katajala-Peltomaa toteaa.

Materiaalisesti elämä keskiajalla oli tätä päivää huomattavasti niukempaa. Sari Katajala-Peltomaan mukaan lähteet todistavat vahvasti, että perheenjäsenillä oli vahvat tunnesiteet ja että vanhemmat yrittivät parhaansa mukaan pitää lapsistaan huolta.

Isät olivat keskiajalla aktiivisesti mukana lasten hoivaamisessa. Apua pyydettiin pyhimyksiltä moniin perheiden hyvinvointiin ja lasten hoitamiseen liittyvissä kysymyksissä."

.

YLE: Lapsuus ei ollut keskiajalla niin kurjaa kuin kuvitellaan

Vapriikin näyttely on avoinna 18.10. asti.

Hyvää ystävänpäivää!

Anna Amnell, 11, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olen tässä kuvassa 11-vuotias.
Harrastukset: lukeminen, uinti, luistelu, korkeushyppy ja kaikki liikunta.