Näytetään tekstit, joissa on tunniste nimi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nimi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. syyskuuta 2013

Mistä tulevat nimet romaanien henkilöille? Nimi 'Luka'.

Apteekki

Kroatialaisen apteekin seinällä oleva kuva kertoo pitkistä perinteistä

Uusimman kirjani "Lucia ja Luka" toisen päähenkilön nimi Luka johtuu yksinkertaisesti siitä, että Luka on kroatilainen, ja nimi on yleinen Kroatiassa. Se on samaa alkuperää kuin Luukas, vaikka sana 'luka' tarkoittaa serbokroatiassa myös 'porttia' (vrt. Banja Luka).

Olen ollut kahdesti Kroatiassa, yhteensä viisi viikkoa. Läheinen sukulaiseni oli siellä työssä useita vuosia ja asuin mieheni kanssa hänen luonaan Zagrebissa ja tein useita matkoja eri puolille Kroatiaa ja Kroatian naapurimaita.

En tiennyt aikaisemmin juuri mitään Kroatiasta ja aloin lukea siitä heti sukulaiseni muutettua sinne. Eteen tuli pian Krk-niminen saari (äännetään 'körk), jonka yhteydessä kerrottiin, että siellä on ollut kautta aikojen paljon lyhytkasvuisia ihmisiä. He ovat samanlaisia kuin kirjojeni Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) päähenkilö Lucia Olavintytär, kuvitteellinen henkilö, jonka lyhytkasvuisuus johtuu nykytietämyksen mukaan kasvuhormonin häiriöstä, sairaudesta, joka pystytään hoitamaan nykyään. Krk-saaren lyhytkasvuiset henkilöt ovat olleet hyvin tärkeitä nykyajan genetiikassa, sillä he ovat eläneet hyvin vanhoiksi. 

Matkustin ensimmäiselle Kroatian matkalle vuonna 2007 ja kirjoitin jo tätä kirjaa, jossa on lyhytkasvuinen Luka. Hänelle oli löytynyt juuret, kaunis Krk-saari, josta hänen sukunsa oli muuttanut Venetsiaan. Nykyisen Kroatian rannikkoseudut kuuluivat vuosisatojen ajan Venetsian tasavallalle. Aineistoa ja tekstiä kertyi myös Venetsiasta. Monet tekijät ovat viivästyttäneet kirjan ilmestymistä: kahden lähiomaisen kuolema lyhyen ajan sisällä, suuritöinen muutto, mieheni filosofian väitöskirja, jossa olin kielentarkastajana ja varsinkin kustannusmaailmassa tapahtuneet suuret muutokset.


Olen ihmetellyt koko ajan sitä, miksi nimi Luka on suosittu Suomessa, niin suosittu, että se on hyväksytty tänä vuonna suomalaiseen almanakkaan. Näyttäisi siltä, että on kaksi syytä. Ensinnäkin on  Luka Modrić, vuonna 1985 Zadarissa syntynyt kroatialainen jalkapalloilija, joka pelaa nykyään Espanjan Real Madridissa. Ehkäpä hän on pehmentänyt miesten sydämet hyväksymään Lukan poikansa nimeksi. 

Entä äidit? Selasin juuri nettiä ja huomasin, että suositussa TV-sarjassa Teho-osasto on ollut kroatialainen komea lääkäri, fiktiivinen Luka Kovač. Näillä kahdella Lukalla ei ole ollut mitään yhteyttä kirjani syntyyn, mutta hienoja kaimoja he ovat pienikokoiselle mutta liikunnallisesti lahjakkaalle Luka Dalmatilaislle, joka on hyvä miekkailija ja ratsastaja, vaikka ei ole edes metrin pituinen.

On myös keskiaikainen matemaatikko Luca Pacioli, josta olen kirjoittanut tässä blogissa. Hän olisi voinut olla esikuvana Lukan isälle poikansa nimeä valitessa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Nimet historiallisessa romaanissa


Lucian isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta. Katoliset pyhimystennimet säilyivät pitkään, monet ovat säilyneet nykyaikaan.

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.
Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.
http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html
Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.
Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä Erasmus – Erasmus Rotterdamilaisen mukaan – ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö – elettiin kahden maailman välillä.
Kommentti Grafomaniassa 6/2011

keskiviikko 10. tammikuuta 2007

Lucian maailma

suomalaisia1500-luvulla


Suomalaisia 1500-luvulla. Espoon 1500-luku -näyttelystä.

Keksittyjä ja todellisia nimiä 1500-luvulla


Lucia-kirjoista: Lucia Olavintytär, Olavi-herra = Olavi , Valpuri-imettäjä, Vehnäpää, Erasmus Helsinkiläinen, Ebba-rouva, Margareta Martintytär, Helka-rouva = Helka Knutintytär, Vilppu Talvi = Filippus Winter, Martti Lyypekkiläinen = Martti-kauppias, Hebla Heikintytär, Hans van Sanden [Suola Santtu on Lucia-kirjoihin keksitty nimi], Mikki Monineuvoinen, Metsä-Mari, Lieto, Läpsä, Juhana-herttua, Katarina Jagellonica, kauppias Humbertus, Wilhelm Lyypekkiläinen ja hänen vaimonsa Ursula, Erik-kuningas, Pietu-renki, kirkkoherra Henrikki Tuomaanpoika,

Muita

Naisten etunimiä mm:

Anna, Katariina, Birgitta, Pirkko, Elsa, Johanna,Maisa, Metta, Marietta, Saara, Cecilia, Sisilia, Ursa, Agata. Nimet Anna, Katariina ja Birgitta olivat suosituimmat.

Oli paljon kaimoja.

Miesten etunimiä m:

Pekka, Mikko, Matti, Mikael, Antti, Remi, Nikolaus, Nikki, Vilppu, Kristoffer, Ahti, Vitikka, Heikka, Pelle, Kyösti, Tenttu, Lasse, Mikki, Kolkka, Kaspar, Jaakko, Kauppi, Hakuli, Hartikka, Lieto, Janus, Dionysius, Nisius, Ilari, Toikka, Vilkki, Jeppe, Pelle, Aslak

etunimi + isännimi = Lucia Olavintytär
etunimi + äidinimi = Mikko Cecilianpoika
mistä kotoisin = Erasmus Rotterdamilainen
Henrik Karjalainen tms
vain yksi nimi= Vehnäpää
jokin ominaisuus= Donatius Viisas, Mikki Hyväneuvoinen, Pietari Paksujalka, Matti Karvalakki,
Mikael Agricola (=talonpoika) 1560-luvulla Suomessa oli kahdeksan kaupunkia:Keskiajalla perustetut Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma sekä 1500-luvulla perustetut Tammisaari (1546), Helsinki (1550) ja Pori (1558). Porin perustamisen yhteydessä keskiaikainen Ulvila menetti kaupunkioikeutensa.

Anna-Maria Vilkuna: Kruunun taloudenpito Hämeen linnassa 1500-luvun puolivälissä
.