1500-luvun koti

Koulujen opetustauluja. Olen ostanut tämän Helsingistä antiikkikaupasta.

Supisuomalaista vai keskiaikaista

Durer: Hieronymos työhuoneessaan
Siitä ei ole kauan, kun mies rakensi vielä Suomessa kodin perheelleen vähän samalla tavalla kuin lintu tekee pesän, ympäristöstä löytämistään aineksista. Sellainen oli isoisäni, suksimestarin talo. Kaikki oli puusta astioista lähtien. Vaatteet riippuivat oksista, jotka olivat alkuperäisillä paikoillaan puussa.

Kun luin ensi kerran Rybczynskin kirjaa kodista ja kodikkuudesta (Home. A short history of an idea), löysin sieltä tämän Durerin kuvan, joka ällistytti minua. Se vaikutti hyvin tutulta. 1500-luvun kodeissa kaikkialla Euroopassa oli paljaat penkit seinänvierustoilla, pöytä, jossa on irrotettava levy ja pukkijalat. Puulattia, lautaseinät, seinähylly, muutama kirstu, vaatteet naulassa. Suomalainen pirtti/tupa oli sellainen vielä vähän aikaa sitten, ainakin 1950-luvulla. Eläimiäkin tuotiin tupaan, ei kuitenkaan leijonia vaan vastasyntyneitä vasikoita ja somia porsaita pakkasilla.

Me olemme säilyneet täällä maailman laidalla metsäläisinä hyvässä mielessäkin, ja kun olemme omaksuneet muista kulttuureista jotakin, olemme muuttaneet sen ikiomaksemme, miltei tunnistamattomiin, ihan niin kuin intiaanit ovat aina tehneet. Intiaanien helmikoristelut ja matot ovat aitoja intiaanituotteita, samoin ovat sauna ja monet muut asiat Suomessa: ne ovat muuttuneet supisuomalaisiksi.

Tuo ruutuikkuna - sellainen on ollut Tallinnan keskustan porvarin kivitalossa jo 1500-luvulla. En olisi sellaista itse osannut etsiä, mutta satuin sinne mieheni kanssa samaan aikaan kuin Cambridgen yliopiston keskiaikaisen arkkitehtuurin professori, ja hän vei meidät takahuoneeseen, jossa oli tuollainen iso ruutuikkuna.

Sulkakynä

Markus kirjoittaa sulkakynällä, ja leijona seuraa vierestä. 1500-luku. On kylmää, ja Markuksella on peite lämmikkeenä. Hänellä on kätevä lukuteline ja pieni ikkuna, josta tulee valoa. Asu vaikuttaa mukavalta. Se on ehkä samettia.

Evankelista Markus ja leijona on suosittu aihe varsinkin Etelä- Euroopassa patsaina ja maalauksina. Venetsian Pyhä Markuksen tori on tunnettu turismin kohde.

Suosituimmat hakusanat

Tässä kuvassa on kolme tämän blogin suosittua aihetta: Lucia Olavintytär, 1500-luvun muoti ja 1500-luku yleensä eli sisustusta. Olen ommellut Lucia-nuken eli Kyynärän mittaisen tytön vaatteet, sisustanut talon, tehnyt mm takan ja vuoteen ja ommellut portinvartijantalon nukkein vaatteet paitsi esiliinan ja hilkan.
Tähän blogiin on tultu Googlesta ja Bingistä seuraavilla hakusanoilla suosituimmuusjärjestyksessä:

1. Lucia Olavintytär (Kyynärän mittainen tyttö)

2.

Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) keskiaikainen abbedissa, mystikko, kasvitieteilijä ja kirkkomusiikin säveltäjä, monipuolinen lahjakkuus. Hildegard on katolisen kirkon pyhimys. (Katso Googlesta hienoja Hildegard-aiheisia kuvia.) Hildegard puhuu kännykkään saksalaisessa TV-dokumenttimainoksessa.

3. Katariina Jagellonica, Puolan kuninkaan Sigismund Vanhan tytär, Puolan kuninkaan Sigismundin sisar, Suomen herttua Juhanan oppinut ja ystävällinen puoliso. Juhanasta tuli Ruotsi Suomen kuningas Juhana III, Katariinasta kuningatar, ja Juhanan ja Katariinan pojasta tuli Puolan kuningas. Katariina asui Turun linnassa, ja Juhanalla ja Katariinalla oli oikea renessanssihovi Turussa. Se oli Turun linnan loiston aikaa, 1500-luvun muodin ja ruokakulttuurin edustaja, Suomen lyhyt renessanssi. Taisivat syödä piparkakkuakin, mutta se oli vähän erilaista kuin nyt. Ruttoa ja muita kulkutauteja pelättiin Helsingissäkin, sillä ne muuttivat ihmisten kohtalot ja kokonaisten kansojen elämän.

Piparkakkutalo

1500-luku

ruttolääkäri (aito ruttolääkärin naamio)

renessanssi pukeutuminen

1500-luvun pukeutuminen

kirjainmallit
Kiitos käynneistä! Katsokaa myös blogin pohjalta ja sivupalkeista lisää hakusanoja.

Juhanan ja Katariinan huoneet oli varmaankin sisustettu samaan tyyliin kuin tämä Juhanan veljen kruunuprinssi Eerikin huone. (Kuningas Eerik XIV)

Muissa maailmoissa

Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa. Porvareita olivat keskiajan kaupungeissa kauppiaat ja käsityöläiset.

Tämä talo kuvaa saksalaisen perheen kotia, mutta uskon, että Suomessakin oli samanlaisia koteja ainakin ulkomailta tulleilla varakkailla kauppiailla. Useimmilla 1500-luvun kaupunkilaisillakin oli kuitenkin hirsitalot, joissa oli poljettu maalattia ja yksinkertainen kalustus, joka muistuttaa suomalaisen tuvan kalustusta: pöytä ja penkit seinustoilla. Asunnot saattoivat sisäänlämpiviä.

Pikuruudulliset korkeat ikkunat on ainakin yhdessä tallinnalaisssakin kauppiaan talossa, nimittäin siinä, jota olen tutkinut lähemmin ja josta kerron kirjoituksessa Taloa etsimässä Tallinnassa.

Huoneessa on kaakeliuuni. Samanlaisia uunikaakeleita voi nähdä Turun Aboa Vetus -museossa. Kalustuksena on harvinaisen jykevä, rimpsureunaisen liinan peittämä pöytä ja taidokkaasti valmistettuja raheja. Ikkunan edessä on kookas kirstu, ja sen päällä on paksu kirja, todennäköisesti Raamattu, sekä punottu kori, jossa on villalankaa. Lattia on peitetty kaakeleilla ja laudoilla.

Katosta riippuu hyvin erikoinen kattokruunu, hyllyillä on tina-astioita ja rasia. Korkean kaapin päällä on kannu, jolla haettiin viiniä kaupasta vieraitten tultua ja isoja vateja. Jakkaralla on luuttu.

Erityisen kaunis on erkkeri, jollaisia voimme nähdä Suomessa esimerkiksi Turun linnassa ja Hämeen linnassa.

Perheen isä on pukeutunut tyypilliseen renessanssiasuun. Hänen hihoissaan ja nahkaisissa pönkkähousuissaan on leikekoristeita. Ihmettelen sitä, että taiteilija ei ole laittanut hänelle hattua päähän, sillä miehet istuivat 1500-luvulla ateriallakin hattu päässä.

Naisten päähineet vaikuttavat keskiaikaisilta, vaikka perheen äidin asu näyttää 1500-luvun asulta. Keskiajan tyylisiä vaatteita käytettiinkin vielä pitkään keskiajan loputtua. Palvelustyttö on avopäin, joten hän on naimaton. Naimisissa olevat naiset peittivät päänsä Euroopassakin noina aikoina. Pikkutytöllä on myssy. Ehkä häntä halutaan suojella vilustumiselta. Avoimessa kirstussa ja sen vieressä näkyy leluja, mm puinen nukke ja hevosvankkurit.

Palvelustyttö on tulossa alakertaan kannu kädessä. Hakeeko hän vettä lapsen pesemiseen? Huoneen oikeassa laidassa onkin erikoisuus, jota en ole muissa piirroksissa tai maalauksissa nähnyt: vesihana ja -allas. Siihen tulee nähtävästi lämmintä vettä keittiön eli arkituvan avotakan kylkeen tehdystä vesisäiliöstä. Sellaisia oli vielä minun kouluaikanani käytössä myös savolaisissa taloissa, esimerkiksi minun kotonani.

Kiinnostava yksityiskohta on isoäiti tai vanha imettäjä, joka kehrää uunin vieressä. Nukkuuko hän pienessä vuoteessa uunin kyljessä? Ainakin kissa on valinnut tuon lämpimän paikan asuinsijakseen, sillä sen lautanenkin on osittain uunin alla.

Koska tätä taulua on käytetty Saksassa ja muissakin maissa opetustauluna, uskon, että sen yksityiskohdat perustuvat faktoihin.

Viihtyisä koti. Näin tämän opetustaulun ensi kerran kirpputorilla monta vuotta sitten. Minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukana sen ostamiseen, ei ollut edes kynää ja paperia mukana, joten opettelin sen sisällön ulkoa ja piirsin sen kotona ja kirjoitin kuvauksen siitä. Tänä kesänä näin tämän taulun uudestaan, tällä kertaa antikvariaatin katosta riippumassa. Sen hinta oli noussut kymmenkertaiseksi, mutta nyt ostin sen. Toivon, että se innostaa minua kirjoittamaan.