Vanha Tallinna -rakennuspalikat

Edvin rakentaa Vanhaa Tallinnaa. Ostin rakennussarjan joskus 2000-luvun  alussa Hietalahdenn kirpputorilta, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaani.

Herbs in Tallinn

Yrtit Olde Hansassa jokin vuosi sitten. Uudet värikollaasit 144

Pako Tallinnaan 2006 on edelleen suosittu kirjastossa

Helmet: Pako Tallinnaan

Klikkaa linkkejä ja lue lisää

Tallinnassa on tyyliä

Vanha Tallinna-kollaasi: taloja Tallinnasta ja miehen asu, jonka kuvasin Helsingissä Tallinna-päivien aikaan joitakin vuosia sitten.

Makro 123: 'herkullinen'

Mahtikauppamies von Hueckin pehmeänmakuinen riistakäristys, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Herkullinen ateria keskiaikaisessa ravintolassa Tallinnassa.
Delicious medieval food.
Makro: 'herkullinen' (delicious')

"Mahtikauppamies von Hueckin pehmeänmakuinen riistakäristys"
Roasted game for mighty merchant von Hueck

Palvelustyttö toi heille syötäväksi papunyyttejä, inkiväärilanttua, pikkelssiä, suolakurkkua, kaalia, villisikaa, hirveä ja marjasurvosta sekä juotavaksi höyryävän kuumaa mehua, joka kirvelsi kurkkua. Margaretalle hän toi ruokaa isolla lautasella ja savimukilla, Lucialle pienellä lastenlautasella.
Anna Amnell: Pako Tallinnaan. 2006. Lasten Keskus. Sivulla 95. (Kysy kirjastoista)

"The maid brought to them bean dumplings, rutabaga spiced with ginger, pickles, gherkins, cabbage, roasted wild boar and moose, crushed berries and pungent hot juice of mixed berries. To Margareta she gave a large plate full of food and to Lucia a small children's plate."
Anna Amnell: Escape to Tallinn [Pako Tallinnaan] 2006 Lasten Keskus

Kuvasin ja söin tämän erittäin maukkaan keskiaikaisella reseptillä valmistetun aterian Olde Hansassa Tallinnan historiallisessa keskustassa.

Olde Hansa

I had this excellent meal at the restaurant Olde Hansa in the historical, medieval centre of Tallinn. This is a genuine medieval recipe. I used it in my book "An Ell-sized Girl". Lucia and her friend Margareta are served this meal after they have escaped from Helsinki to Tallinn across the frozen sea. 13-year old Margareta doesn't want to become an old merchant's wife.

Keskiajan ruoasta löydät paljon tietoa netistä, esimerkiksi Medieval Cookery-sivuilta tai seuraavilla hakusanoilla netistä: keskiajan ruoka, keskiaikainen ruoka, medieval cookery, 16th century food, Renaissance food

(Julkaistu aikaisemmmin tässä blogissa tammikuussa 2007)

Keskiaika - 1500- Medieval

Medieval meal in Old Tallinn in 2009, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Medieval meal in Old Tallinn, Olde Hansa restaurant in the heart of Tallinn

My photos/Kuviani Flickrissä: Turku, Tallinn, Dubrovnik, Trogir, Wittenberg, Hattula, Ljubljana (Medieval Collection)

Tai klikkaa alla olevia hakusanoja

Tere tulemast!

Medieval meal in Old Tallinn in 2009
Originally uploaded by Anna Amnell

Medieval meal in Old Tallinn in 2009. Photo: Anna Amnell

Kävin ensi kerran Tallinnassa vuonna 1991 juuri siihen aikaan, kun Viro oli vapautumassa pitkästä miehityksestä. Ihastuin kerralla Tallinnaan. Valitettavasti minulla ei ollut siihen aikaan digikameraa, joten silloiset Tallinnan kuvani ovat tiukasti liimattuina paksuissa albumeissa, joita on vaikeaa skannata. Onneksi poikani Matti Amnell on ottanut sitäkin enmmän kuvia Tallinnasta.

Kävin ensimmäisen matkani aikoihin suggestopedisen viron alkeiskurssin, mutta siitä ei ole paljon jäljellä. Tallinnassa puhutaan myös suomea ja englantia, joten siellä tulee niillä toimeen turistina.

Pidän erityisesti Vanhasta Tallinnasta (lue: Keskiajan lumoissa Tallinnassa), jossa on tullut käytyä usein myös tutkimassa taustaa nuortenkirjoilleni, varsinkin kirjaan Pako Tallinnaan. Tutustuminen uudempaan Tallinnaan ja muuhun Viroon on jäänyt vähemmälle. Viljantissa kävin jo ensimmäisellä Viron matkallani, sillä miehelleni oli hänen lohjalainen äitinsä laulanut lastenlaulua "Uhti, uhki uhkeesti virsu marssii Viljantiin", ja hän osasi laulaa sen jo kaksivuotiaana. Mieheni halusi ehdottomasti käydä Viljantissa, jonne järjestyi pieni ryhmämatka. [viroksi: "Uhti, uhti, uhkesti"] (Lapset laulavat tämän nähtävästi suositun virolaisen lastenlaulun.)

Netistä löytyi lyhyt tietoisku viron kieleen. Sieltä löytyy lisää linkkejä.

Yrtit

Tallinnassa sijaitsevan Olde Hansa -ravintolan kukkalaatikoissa kasvavia yrttejä heinäkuussa 2009.
Sama kuva suurena/in a larger size

Näin tutustuin Tallinnaan

Kuva: Matti T. Amnell

Oli kevät vuonna 1990 ja olin ensi kertaa käymässä Virossa. En ollut käynyt koskaan aikaisemmin yhdessäkään Neuvostoliiton miehittämässä maassa enkä myöskään Neuvostoliitossa. Seisoessani tuossa Toompean mäellä ja katsoessani Tallinnaa, tajusin millainen aarre oli ollut koko ajan vähän matkan päässä Helsingistä, aito keskiaikainen kaupunki. Minä rakastuin vanhaan Tallinnaan.

Olimme palanneet puolitoista vuotta aikaisemmin Suomeen oltuamme Kanadassa siirtolaisina yhdeksän vuotta. Torontossa tunsin monia Itä-Euroopasta paenneita ihmisiä. He olivat kertoneet, millaista siellä oli ollut. Mielestäni selkäni takana oleva samean likainen kiviseinä vaikuttaa symboliselta. Se oli kuin ne ankeat vuosikymmenet, jolloin Viro ei ollut vapaa. Mutta keväällä 1990 oli jännitystä ilmassa.

Oli ihmeellistä olla mukana historian muutoksessa. Se aivan väreili ilmassa. Heti satamassa näki, että oltiin vielä neuvostomaassa. Erään rakennuksen seinän peitti suunnaton Leninin kuva. Ryntäsin ottamaan siitä valokuvan, sillä tiesin, että se saattaisi kadota millä hetkellä hyvänsä. Viron oma lippu oli jo salossa eräässä hallintorakennuksessa.

Elämä oli ulkonaisesti suunnattoman köyhää. Kaupoissa oli vain leipää ja kuhmuisia säilykepurkkeja. Oli vaikeaa löytää ostettavaa sillä rahalla, jota olimme vaihtaneet vahingossa liikaa, Suomen rahassa erittäin vähän. Mutta oli jotakin, joka kertoi ihmisistä, jotka elivät henkisesti rikasta elämää. Kodeista kuului pianonsoittoa avoimista ikkunoista. Tehtaista kotiin palaavat miehet ostivat kukkia kadun varrelta. Käsityöliikkeessä oli tyylikkäitä villaisia polvisukkia, joita ostimme tuliaisiksi tyttärelle ja miniälle. Ne olivat taideteoksia. Noina muutamana päivänä heräsi kunnioitukseni virolaisia kohtaan. Enhän ollut tiennyt heistä mitään.

Olin Viron matkalla mieheni ja hänen kollegoittensa kanssa. Meillä oli erikoislupa käydä minibussilla myös muualla kuin Tallinnassa. Osa ryhmästä meni Tarttoon, mutta minä menin mieheni kanssa Viljantiin. Mieheni halusi nähdä, millainen oli paikka, josta oli kirjoitettu hänen äitinsä laulama lastenlaulu virsun ja oljenkorren matkasta.

1991 eli seuraavana vuonna ilmestyi ensimmäinen kirjani. Se kertoi sortovuosista, jolloin suomalaiset pojat pakenivat Amerikkaan säästyäkseen joutumasta Venäjän armeijaan. Vastaavaa oli tapahtunut Virossa 1990-luvulla. Sitten Viro vapautui. Mahdottomalta näyttänyt oli käynyt mahdolliseksi.

Lisäys keväällä 2008:

Haastattelin matkalla joitakin virolaisia opiskelijoita. Eräs heistä oli Erik Salumäe. Erik on nyt lakimies, kansanedustaja Viron parlamentissa ja monella tavalla aktiivinen Viron yhteiskunnassa. Erik Salumäe.


Pirkko Pekkarinen: Viron nuorten uusi kevät. – Askel. 1990: 6-7, s. 14-15.

Oma kirjani keskiajan Tallinnasta, Pako Tallinnaan, ilmestyi vuonna 2006 nimellä Anna Amnell, jota oli alkanut käyttää jo vuonna 1999.


Lisäys 2018 . Kirjoitin matkan innostamana lehtijutun Virosta. Siihen aikaan käytimme vielä sukunimeäPekkarinen