Makro 122: Valo ja pimeys

tuli, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: 'Fiery' (tulinen)
Keskiajalla tuli valaisi pimeällä. Soihtu ulkona kävellessä tai ratsastettaessa, jos ei ollut kuutamo.

Kynttilä ja takkatuli valaisivat sisällä. Usein kynttilöitä ei raskittu polttaa, sillä niiden tekeminen oli vaivalloista.  Avotakassa oleva tuli oli usein ainoa valonlähde pimeänä kautena. Takan reunalle voitiin sytyttää pihtiin päre. Takan äärellä saattoi lukea ääneen muille perheenjäsenille, jotka eivät osanneet lukea.

Kodissa oli varmaankin tunnelmallista. Jos katossa oli räppänäaukko, sieltä saattoivat näkyä tähdet kuin timantit mustan sametin päällä.

Makro 122 valo/pimeys

Tuli

Tuli on mukana mukana ihmiskunnan historiassa hyvässä ja pahassa. Valo, lämpö, ravinto, kauneus - näm kannattaa palauttaa mieleen näin keskikesän juhlan aikaan.  Avotakan tulen lämmössä voi lämmitellä käsiään ulkoa tultuaa,  tulen yläpuolella kypsyy ruoka, hiilloksella hautuu lisää ruokaa kannellisessa saviruukussa. Avotakan tulenloimu antaa valoa hämärään tupaan. Kaskea polttamalla raivattiin lisää maata. Metsästäjät istuivat nuotiolla metsän keskellä ja kertoivat toisilleen tarinoita. Tulen tarinat ovat monet.

Juhannuskokko Helsingissä Kaivopuiston rannassa juhannusyönä.

Tuli

Kommentti Susupetalin blogiin. Katso kuvaa, joka synnytti kommenttini.

Kiehtova! Jotain tällaista oli silloin, kun ihmiset oppivat tulen salaisuuden. Sen on täytynyt ihmetyttää esivanhempiamme enemmän kuin nykyajan keksinnöt ihmetyttävät meitä. Se oli varmaankin pelon, ihastuksen ja uteliaisuuden sekoitusta, jota olet tuonut esille.

Tuli muutti kaiken. Toi valoa, lämpöä, helposti nautittavaa ruokaa, ruokki mielikuvitusta luomalla varjoja ja silhuetteja. Keksivätkö ihmiset silloin varjoteatterin?