Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leonardo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leonardo. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Vanhat muistkirjat kertovat: Leonardon salaisuus

muistikirjat

Kirjoja suunnitellessani kirjoittelen muistikirjoihin ideoita ja tarinoita, joista jotkut päätyvät kirjoihin, toiset eivät. Tänään katselin tuota kaunista pientä muistikirjaa ja luin sitä. Olen unohtanut tämän kokonaan:

(Kirjoitin siinä vaiheessa Luca, en Luka, sillä en "tiennyt", että Luka oli dalmatialainen)

Kun Luka oli pieni poika, hän kävi usein imettäjänsä kanssa tämän kotisaarella. Eräänä päivänä Luka istui ikkunalaudalla ja näki poikajoukon kiusaavan poikaa, joka oli pienempi kuin he. Luka pyysi talon palvelijaa auttamaan poikaa.
 - Hän ei ole kenenkään poika, vaan löytölapsi, sanoi palvelija.
Luka otti kultasormuksen peukalostaan ja käski palvelijan antaa sen pojan omistajalle, jotta tämä päästäisi pojan vapaaksi.
- Poika on vain vauva tunkiolta, Luka-herra.
- Ota se mulle. Siitä kasvaa minulle leikkitoveri. Se on yhtä pieni kuin minä.

Mutta pojasta kasvoi iso ja vankka nuorukainen.  Hän palveli Lukaa uskolisesti kuin koira. Lukan isä oli antanut pojalle nimen Leonardo.
 - Sinä olet nyt venetsialainen, vapaa mies, Leonardo. Saat mennä minne haluat, Lukan isä sanoi pojalle.
- Olisinko kiittämätön? sanoi Leonardo. Hän alkoi kuljettaa Lukaa kaikkialla Venetsiassa.
- Meillä kahdella on Venetsian kartta päässämme, Luka kertoi Lucialle.

Tämä oli Leonardon tarina. Kirjoitin Lucia ja Luka kirjaa monta vuotta ja tein aina uusia versioita etsiessäni kustantajaa. Leonardosta tuli loppuversioon kalastajan poika, joka oli liian iso veneeseen ja lähetettiin palvelijaksi rikkaan kauppiaan taloon, Lucan hoitajaksi ja ystäväksi. Ajattelinko, että lapsilukijoista olisi liian järkyttävää lukea, että Leonardo parka oli heitetty vauvana roskaläjään? Sellaista kuitenkin tapahtuu nykyaikanakin. On tapahtunut Suomessakin. Tunsin erään kauniin ja tyylikkään naisen, joka oli löytölapsi. Hänet oli jätetty lastenkodin rappusille pitsiliinaan käärittynä. (Tämä tapaus oli esikuva löytölapsen tarinalle  kirjassani Aurora ja Molly. 1999. Mollyn tarinalle.)

torstai 21. huhtikuuta 2011

Maailman kuuluisin maalaus


Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen on ehdottomasti maailman kuuluisin maalaus. Sen tuntevat sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita yleensä taidehistoriasta. Tämän maalauksen historia on lisäksi kuin jännityskertomus. 

Leonardo maalasi Viimeisen ehtoollisen mesenaatilleen Ludovico Sforzalle. Siinä kuvataan jännittynyttä ja kiihkeää tunnelmaa, joka syntyi, kun Jeesus ilmoitti, että yksi opetuslapsista oli pettävä hänet. 

Maalaus on joutunut kokemaan sekä kovaa kohtelua että mainetta ja kunniaa. Viime aikoina se on ollut lähtökohtana menestysromaanille ja siitä tehdylle elokuvalle. Se on tullut entistä tunnetummaksi.

Länsimainen maalaustaide on ollut kahden vuosituhannen ajan lähinnä kristillistä uskonnollista taidetta. Sen huomaa, kun kulkee Euroopan suurissa taidemuseoissa. Viime marraskuussa vietin monta päivää Berliinin taidemuseoissa, joihin on kertynyt paljon maalaustaiteen huippunimien töitä.  Lähtökohtana renessanssiharrastukseeni oli kuitenkin kaksikymmentä vuotta sitten tekemäni kahden viikon matka Italiaan, jossa kiersin  taidemuseoita useissa kaupungeissa.  

Millaisia olivat ihmiset, jotka loivat näin loistavan taiteen ja kulttuurin, renessanssin ihmiset? Heistä ehkäpä kaikkein suurin lahjakkuus oli nimenomaan Leonardo da Vinci. Renessanssin suuret taiteilijat kuten Leonardo ja Michelangelo olivat syvästi uskonnollisia ihmisiä. Heidän taiteensa voi raottaa meille ovea maailmaan, joka liian usein torjutaan meidän aikanamme.

Hyvää pääsiäistä!

Tämä maalaus sijaitsee Santa Maria delle Grazien kirkon ruokasalissa Milanossa.
Klikkaa hakusanaa 'pääsiäinen' ja lue pääsiäidsenvietosta 1500-luvulla: näytelmät katujen varsilla,

Photo: Anna Amnell

Tämäkin on Leonardon maalaus. Otin valokuvan Italian matkalla 1991 Uffizin taidegalleriassa Firenzessä. Sieltä alkoi kiinnostukseni renessanssiin. Sen seurausta ovat myös kirjani Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) ja Lucia ja Luka (2013).
Lue kirjoitukseni:  Firenzestä Turkuun