Palaankohan vielä 1500-lukuun

Monta vuotta elin näissä maailmoissa.

Pako Tallinnaan valmistumassa

Eräs kirjakaapeista oli makuuhuoneen nurkassa. Kuvassa oleva maalaus -Sofonisba Anguissola: Chess Game 1555 - kuvaa 1500-luvun puolivälin tyttöjä kuten Lucia-kirjanikin. Maalaukset ja musiikki ovat olleet hyvin tärkeitä aikauden tunnelman luojia. (Joulukuu 2005)

Kirjoitin kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa samassa asunnossa kuin Aurora-kirjatkin eli mieheni tilavassa virka-asunnossa. Vaikka minulla ei olut erityistä työhuonetta, tilaa oli paljon kirjoille.  Noissa vanhan ajan asunnoissa on pitkiä käytäviä, isoja eteisauloja, isoja huoneita.
Kokosin kutakin kirjaprojektia varten tarvitsemani kirjat, kartat ja muun aineiston muutamiin kirjahyllyihin. Muut kirjani olivat eri puolilla asuntoa aikakauden tai aihen mukaisessa järjestyksessä. Historiallisen romaanin kirjoittaminen vie paljon aikaa ja paljon tilaa. Olen kirjoittanut suurimman osan kirjoistani työn ohella, ja aineiston pitää olla kotona. Se merkitsee kirjojen ostamista Suomesta ja ulkomailta. Olen tietenkin käyttänyt myuös kirjastoja, joista saa kotilainoja.

Lucia Olavintytär - kansiot

Näissä kauniissa renessanssiaiheisissa kansioissa on tiedot 1500-luvun kirjoistani. Lucia 1-3.

Aloin tutkimukset Lucia 3: a varten jo vuonna 2006, heti toisen kirjan ilmestytty, mutta sitten tuli pitkä tauko, kun sisareni sairastui syöpään ja kuoli seuraavana vuonna.
Lucia kirjat ilmestyivät vuosina 2004, 2006 ja 2013.

Kirjoitin vuonna 2006 blogissani Vuodatuksessa, josta siirsin Bloggeriin jo 2011:



     Uusi kirja, uudet kansio tutkimusta varten. Työ alkoi jo vuonna 2006.



2006:
(Siirrän aineistoa yksityisestä blogista tänne, vuodelta 2006)
Olen flunssainen. Olenhan lukenut jo nämät kirjat, mutta aloitan nyt niistä uudestaan. Kuten työpöytäkuvasta näkyy, edessäni on myös Riitta Pylkäsen Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620, jonka ostin Arohongan antikvariteetista jo kolme vuotta sitten. Gardbergin kirjoja on kaksikin. Noita kumpaakin voin alleviivata. Pirjo Tuomisella on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja 1500-luvun tunnelmaa.

Sain vihjeen joistakin Turku -tutkimuksista. Olin laittanut tänne jo linkin Turun varhaishistoriasta, mutta kirjasivua ei siinä näkynyt.

Nyt pitäisi keskittyä kokonaan tutkimaan Turkua.

(siirretty Vuodatuksesta 3.11.2006)

Kirja ilmestyi vuonna 2013: Lucia ja Luka.

On hauskaa olla Lukupuussa

Kyynärän mittainen tyttö Lucia on Lukupuussa Pikkunaisia-kirjan ja Salaisen puutarhan välissä. Vihdissä. Kohdassa Seikkailuja eri aikoina ja historiaa.
Lukudiplomi-kirjoja: Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö 2004, Pako Tallinnaan 2006
Rääkkylässä kohdassa  Historiaa ja vähän kauhua. Onhan se kauheaa, kun joutuu ryöstetyksi!

Kuopiossa romaani, Raahessa tarinoita menneiltä ajoilta, Heinolassa aikamatkalla.

Historiallinen romaani on kuvittelua todellisuuden rajoissa

Olaus Magnus Historia om de nordiska folken. Bok 4 - Kapitel 17 - Om barnadop bland skogsbygdens folk. - Utgivningsår 1555.

"Come with me, I want to show you something," Rhona Martin: Writing Historical Fiction (ja muuta asiaa kirjoittamisesta.)

Ja Lucia kontissa teinien laskiaisohjelmaa katsomassa Turun linnassa 1563:

Toinen huoveista nosti Lucian istumaan toisen huovin selkään tuohikonttiin. – Kurkistele tuosta isosta raosta, hän neuvoi Luciaa. – Meiltä katkaistaan kaula, jos joku nappaa sinut ja myy torilla.

Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013

Lucia Olavintytär ja ratsastaminen

Mimi riding, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tytttäreni ratsastamassa. Hän on esikuvana Lucialle siinä, että hän ratsasti jo lapsena ja piti kovasti hevosista - pitää edelleen kaikista eläimistä kuten kaikki meidän perheessämme.

Olen käynyt vain alkeiskurssin ratsastamisessa, mutta mieheni ja tyttäreni ratsastivat vuosikausia. Tyttäreni ratsasti vielä Kanadassa, mutta sitten allergia esti tämänkin harrastuksen ja haaveen opiskella eläinlääkäriksi.

Lucia Olavintytär ratsastaa. Se oli 1500-luvulla tavallinen matkustamistapa niille, joilla oli varaa hevoseen. Lucian hevonen on nimeltään Kuisma, tavallista pienempi hevonen, sillä Luciakin on pieni kooltaan.

Lucia on kooltaan hyvin pieni, vain 80 cm pitkä. Hän on kuitenkin terve ja reipas. Voiko sitten niin lyhytkasvuinen henkilö ratsastaa? Jeffrey Hudson eli Englannissa 1600-luvulla. Hänen elämäntarinansa on ihmeellinen. Hän oli muun muassa hyvä ratsastaja ja koki monia seikkailuja. Hän oli kuten Lucia hyvin lyhytkasvuinen. Lucia Olavintytär on fiktiivinen henkilö. Hänellä on kasvuhormonihäiriöstä johtuva lyhytkasvuisuus kuten oli todennäköisesti Jeffrey Hudsonillakin.

Pako Tallinnaan - äänikirja

Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan äänikirjoina näkövammaisten kirjastosta

Tämä kirjoitus on ollut Blogisisko-blogissa, mutta on tarpeen tallentaa se tännekin. Blogeihin saatetaan kirjoittaa mitä hyvänsä ajattelematta, että kirjoitukset säilyvät netissä, niitä luetaan ja niihin reagoidaan.

On aina hauskaa, kun kirjasta tehdään äänikirja, mutta siihen saattaa liittyä yllättäviä ongelmia. Tämä lukija ainakin yllätti. Hän kertoo blogissaan, että ei voi sietää kirjaani. Miltähän tekstini kuulostaa hänen lukemanaan? Välittyykö lukijan kielteinen asenne kuulijalle?

Makua on aina monenlaista, mutta blogin kirjoittaja esitti niin asiattomia väitteitä, että kirjoitin kommentin. Sanottakoon, että olen saanut näistä 1500-luvun elämää kuvaavista kirjoistani tähän asti tunnustusta. Se on tuntunut hyvältä, sillä historiallisen romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Mikäli ei aio ottaa postmodernia mikä-hyvänsä-sopii -asennetta, on aikakausi ja aikakauden henki esitettävä mahdollisimman oikein. On luettava, käytävä museoissa, tutkittava tauluja jne. Pyrin antamaan mahdollisimman realistisen kuvan myös todellisista henkilöistä, jotka ovat yleensä taustalla kirjoissani. Fiktiivisissä henkilöissä on vapaus -sen aikakauden rajoissa.

Täällä kirjoitus Narratiiveja-blogissa (Äänikirjan lukija kirjoittanut myöhemmin anteeksipyynnön kommentiksi omaan blogiinsa ja tämän blogin kommenttiosastolle.)

Täällä kommenttini tallessa:

Vuonna 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun, polttivat kaupungin ja Kuusiston [!] piispankartanon, jonka oletat olevan Lucian kodin. Vuonna 1528 se purettiin lopullisesti uskonpuhdistuksen aikana Kustaa Vaasan määräyksestä.

1500-luvulla eläneen Lucia Olavintyttären koti Kuuselan [!] kartano on Hämeen linnan ja Hattulan kirkon lähellä sijaitseva talo, fiktiivinen kuten kirjan päähenkilökin.

Kirjojeni tausta on kuitenkin tarkoin tutkittu, ja nimilläkin on aina jokin tarkoitus. Talon nimellä on yhteys Lucian pieneen kokoon viittaavaan lastenrunoon "Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa--". Alussa Kuusela tarjoaa turvan lyhytkasvuiselle Lucialle, mutta myöhemmin aikakauden levottomuudet tuhoavat Kuuselan kuten runon oravanpoikien pesäpuunkin. Kirjani on tarkoitettu 8-12 -vuotiaille lapsille.

1500-luku on nykyajan ihmisille usein käsittämätön, kuin fantasiamaailma. Ihmiset olivat toisaalta lapsellisempia ja hurskaampia kuin nykyajan ihmiset, toisaalta paljon julmempia ja rajumpia.

Olen laittanut sekä Kyynärän mittainen tyttö että Pako Tallinnaan kirjan loppuun kirjallisuusluettelon, jossa on mainittu pieni osa kirjoista, joita olen tutkinut kirjaa varten.

Olen lukenut 1500-luvusta jo kymmenen vuoden ajan. Se aikakausi kiehtoo minua. Olen osallistunut lukuisiin renessanssia koskeviin luentoihin Helsingin yliopistolla ja esim Espoon Työväenopistolla, jossa oli muutama vuosi sitten pitkä 1500-luku aiheinen luentosarja. Olen käynyt monissa museoissa.

Kaikki kirjani ovat historian asiantuntijoiden tarkastamia, niin myös Pako Tallinnaan. Kirjassa Pako Tallinnaan olin kirjoittanut, että joku läksi "Saksaan", palaisi "Suomeen", kun oikeammin on " Wittenbergiin", "kotiin" - Saksaa ja Suomea ei ollut olemassakaan. Muita virheitä ei löytynyt. Jos löytyy lisää, olen kiitollinen korjauksista.

Kirjallinen maku vaihtelee, mutta arviosi kirjastani "Pako Tallinnaan" on ehdottomasti asiaton ja asenteellinen. On ikävää, että satuit sen lukijaksi.

LÄHETTÄNYT ANNA AMNELL KLO PERJANTAI, JOULUKUU 19, 2008

TUNNISTEET: 1500-LUKU, KOMMENTTEJA, PAKO TALLINNAAN, ÄÄNIKIRJAT

Toinen kommenttini:

Hyvä äänikirjan lukija,
on ymmärrettävää, että pidämme toisista kirjoista ja toisista emme.

Tunteemme ovat usein hyvin voimakkaita kirjoja kohtaan.
On varmaankin kiusallista, jos joutuu lukemaan ääneen kirjaa, jota inhoaa.

Tavallinen lukijahan vain heittää kirjan menemään ja unohtaa sen. On paljon valinnanvaraa. Kriitikkokin lukee työkseen, mutta hänen on perusteltava väitteensä.

1500-luvusta ja yleensäkin keskiajasta on tullut paljon uutta tietoa, mm lapsen asemasta ja aviopuolisoiden välisistä suhteista. Olen nojautunut uusimpaan tutkimukseen.

Kirjoitan yleensäkin vain sellaista, mikä on mahdollista sen ajan puitteissa. (Samoin kuvitus nojautuu sen ajan lähteisiin.) Lisäksi nykyajan aatteita ei saa salakuljettaa menneeseen aikaan. Se olisi samaa kuin jos laittaisi kännykän 1500-luvun ihmisen kouraan. (Fantasia tai postmoderni kokeilu ovat eri juttu.)

Historiallinen romaani käsittelee usein kirjoittajan oman ajan ongelmia, mutta sen tulisi tapahtua kuvatun ajan ehdoilla.

Lucian 13-vuotiaan ystävän Margaretan elämä on kuin meidän ajastamme: kaunis lapsi ei saa olla rauhassa lapsi. Hänen avullaan halutaan saada rahaa, hänestä tehdään seksiobjekti jne. Lapsiavioliitotkin ovat tavallisia suuressa osassa maailmaa.

8-13 -vuotiaalle lukijalle kirjoitetaan todellakin eri tavalla kuin aikuiselle. Kirjoittajalla on suurempi vastuu. Lapsella on koko elämä edessään, hän tarvitsee optimismia, rohkaisua.

Se ei tarkoita sitä, etteikö vaikeista asioista voisi kirjoittaa. Näkökulma ja asenne ratkaisevat.

Kommenteissa on linkki erääseen kirja-arvosteluun. (PDF)

1500-luvun koti

Tämä pieni kuva on otettu viime keväänä. Bannerissa jokin aika sitten ollut kuva on otettu päivänvalolampun valossa toisella kameralla.




Sävy sopi paremmin blogin väreihin.
Opetustaulun alla on teksti: Schulbild von H. Heubner: Bürgerliches Wohnzimmer XVI. Jahrhundert. Ad. Lehmann's Kulturgeschichtliche Bilder. Leipziger Schulbilderverlag von F.E. Wachsmuth, Leipzig. Kuvan on tehnyt Josef Klemmer vuonna 1905 todennäköisesti hyvin tarkkojen tietojen mukaan.

Näin tämän taulun alkujaan kirpputorilla. Minulla ei ollut kuitenkaan mukana tarpeeksi rahaa. Arvasin, että tuollainen taulu menee nopeasti kaupaksi. Ei ollut vielä edes digikameraa. Opettelin ulkoa kuvan sisällön ja piirsin ja kirjoitin kaiken muistiin heti kun menin kotiin.

Tämän kuvataulun ostin Bulevardin varrella olevasta antiikkikaupasta, ja se maksoi kymmenen kertaa enemmän kuin kirpputorilla ollut, joka oli mielestäni paremmassa kunnossa kuin tämä. Mutta nyt en enää päästänyt sitä käsistäni. Alussa otin tosin siitä vain valokuvan ystävällisen kauppiaan suostumuksella, mutta palasimme pian kauppaan ja ostimme opetustalun omaksenmme.

Kirjassani Pako Tallinnaan on Helsingissä asuvan saksalaisen kauppiaan talon nurkassa vihreä kaakeliuuni, seinänvierustoilla selkänojalliset penkit, ja katosta riippuu outo lamppu, jossa on runsaudensarvessa nainen ja harppu, ja nainen pitää käsissään kynttilöitä. On täysin mahdollista, että taulu, jonka näin aikaisemmin, oli hiukan erilainen tai sitten muutin mielikuvituksessani huoneen erilaiseksi. Tietenkin helsinkiläiseen hirsitaloon sisustettu koti ei voinut olla näin ylellinen. Poljetun multalattian päälle piti laittaa irtolankkuja, taljoja ja ryijyjä. Tämä lamppu ei ole runsaudensarvi eikä siinä ole harppua. Mutta kaikki tuollaiset outoudet olivat siihen aikaan mahdollisia.

Pyydän kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin:
Huoneeseen tulee lämmin vesi seinän takana olevan keittiön kuumavesisäiliöstä.
Uunin vieressä kehrää värttinää isoäiti, vanha palvelijatar tai imettäjä. Hänen sänkynsä on hyvin lyhyt. Hän varmaankin nukkui melkein istuma-asennossa yskän tai vaikkapa närästyksen vuoksi.Lattialla on lapsen leluja, mm nukke ja vankkurit.

Elämä oli aika mukavaa keskiluokalla ja varakkailla ihmisillä ja niillä, jotka olivat onnistuneet pääsenään palvelijoiksi varakkaaseen taloon. Ruokaa riitti, huoneet olivat kauniita.

Eniten onnettomuutta toivat sairaudet ja kuolema. Synnytys oli siihen aikaan hengenvaarallista. Siitä huolimatta muutamat naiset synnyttivät paljon yli 10
lasta. Näistä saattoi jäädä vain pari eloon. Monet sairaudet ja tulehtuneet haavat ja hampaantyngät heikensivät. Ihmeellistä kyllä hyvin vanhojen ihmisten osuus oli siihen aikaan melkein yhtä suuri kuin esimerkiksi viime vuosisadalla.

Aikaisempi kirjoitukseni samasta kuvataulusta.

Sota historiallisissa romaaneissa

Ellis Petersin Veli Cadfael -kirjoissa, historiallisissa dekkareissa kerrotaan usein keskiajan sotien seurauksista ihmisten elämässä. Vanhojen soturien haavat aukeavat sekä ruumiissa että mielessä. Naisia annetaan ryöstösaaliiksi voittajille, niin kuin oli käynyt toisen kirjailijan, Candace Robbin kirjojen päähenkilön, yorkilaisen naisapteekkarin Lucien ranskalaiselle äidille. Lucien mies Owen Archer on nimensä mukaisesti entinen jousiammunnan opettaja ja sotilas. Sodan tuhovoima jatkuu kauas sukupolvien yli. Mutta ihmiset tuntevat sodat välttämättömiksi siinä elämänsä tilanteessa ja historian aikakaudessa. Ne on kestettävä.

Miten kirjoittaa historiallinen romaani?

Voisi ajatella, että ihanteellinen henkilö historiallisen romaanin kirjoittajaksi olisi vaikkapa Umberto Eco, joka on tutkinut vuosikymmenet historiaa ja päättää sitten kirjoittaa romaanin jostakin hänelle tutusta aikakaudesta. Eco onnistuu erinomaisesti. Hänen kirjansa ovat todellisia historiallisia romaaneja, mutta tutkija-kirjailija saattaa unohtaa, että romaani on romaani eikä tieteellinen tutkimus.

Useimmat historiallisten romaanien kirjoittajat vain kiinnostuvat jostakin aikakaudesta ja alkavat tutkia sitä. Jokin idea, jokin menneisyydessä elänyt henkilö tai mielikuvituksen synnyttämä henkilö alkaa tulla mieleen niin usein, että hänet haluaa kirjoittaa eloon.

Kirjailijan täytyy tuntea kirjansa henkilöiden maailma mahdollisimman hyvin, jotta hän voi liikkua siellä vaivattomasti. Joskus kuluu vuosikausia ennen kuin tuntee itsensä valmiiksi kirjoittamaan. On täytynyt lukea paljon kirjoja, tutkia museoita, matkustaa kirjan tapahtumapaikkoihin, jos se on mahdollista.

Minulle on ollut paljon apua siitä, että valmistan albumeja, joihin kokoan postikortteja, valokuvia, lehtiartikkeleita, omia museoissa tekemiäni piirustuksia, prässättyjä kukkien ja puiden lehtiä, kangastilkkuja. Ostan kirpputoreilta ja joskus kaupastakin esineitä, jotka liittyvät tähän aikakauteen. Kuuntelen luuttumusiikkia, käyn luennoilla yliopistossa ja kansalaisopistoissa, kokeilen reseptejä ja luen sen aikakauden ihmisten kirjoittamia kirjoja.

Kiinnostuin renessanssista ja nimenomaan 1500-luvusta jo vuonna 1991, mutta ensimmäinen kirjani siitä ilmestyi vasta vuonna 2004. Tietenkin kirjoitin noiden kymmenen vuoden aikana muutakin, lehtijuttuja ja neljä muuta kirjaa. Ja olinhan minä opetustyössäkin puolet siitä ajasta. Mutta koko ajan säilyi kiinnostus 1500-lukua kohtaan ja keskittyi lopulta tiettyyn vuoteen ja tiettyyn henkilöön, jonka mielikuvitukseni oli synnyttänyt, kyynärän mittaiseen Luciaan, joka asuu suuren metsän laidassa Suomessa, mutta joutuu maailmalle seikkailuihin.