Takaisin keskiaikaan

Kirjan lukemista keskiajalla päivänvalossa tai lieden/kynttilän/päreen valossa. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani "Kyynärän mittainen tyttö". Sodan aikana ja sen jälkeisinä köyhinä aikoina siirryttiin ajassa taaksepäin, jotta selvittäisiin:
Kommentti Kemppisen blogiin, jossa bloggaaja kirjoittaa: 
"Yleisen puutteen takia kelloja käännettiin, säästäväisyyssyistä, noin 50 vuotta taaksepäin."

Kommenttini: Jotkut siirsivät kellojaan vielä kauemmaksi. 1875 syntynyt isoisäni poltti tuvassa iltaisin pärettä säästäkseen lamppuöljyä, jota hän sai tavallista enemmän erikoisluvalla, koska oli suksimestari ja teki työtä kotonaan. Lisäksi oli vielä iltaisin liedenvalo, joten elettiin kuin keskiajalla.

Silmälasit keskiajalla

"Apostolin silmälasit" maalaus vuodelta 1403 Conrad von Soest. (Vanhin tunnettu kuva silmälaseista alppien pohjoispuolella. 

Hannu on 1500-luvun poika

Matti Amnellin luonnos kirjaan "Lucia ja Luka"
Tänään on Hannun nimipäivä, ja on aika esitellä Lucian 13-vuotias pikkuveli Hannu, joka ei ole kooltaan pieni kuten Lucia:

Nauru ja iloiset huudot kohosivat järven jäältä. Hannu Olavinpoika juoksi ympyrää ja työnsi kaksin käsin vinoittain olevaa seivästä, joka oli kiinnitetty jäähän upotettuun pylvääseen. Seipään toisessa päässä oli kelkka, jossa istuivat Hannun sisar Lucia ja palvelustyttö Vehnäpää. Hoijakka pyöri huimaa vauhtia. Tyttöjen nauru ja kiljuminen innostivat Hannun juoksemaan yhä kovempaa.

 Järven rannalla mäellä oli Hannun ja Lucian koti Kuusela, hirsitalo, jossa oli korkea harmaakivijalka ja jyhkeät nurkkakivet. Mäeltä kuului torven törähdys. Valpuri-imettäjä siellä puhalsi tuohitorveen kartanon päädyssä.

Hannu hidasti napakelkkaa, ja Vehnäpää hyppäsi ensimmäisenä pois kyydistä.

---

 Valpuri-imettäjä seisoi talon edessä viitta harteillaan. –  Piti puhaltaa tähän torveen. Ette kuulleet, kun huusin.

–  Meillä onkin jo kova nälkä, Hannu sanoi.

–  En minä teitä syömään huutanut, Valpuri sanoi.

– Miksi meidän piti sitten tulla jo sisälle? Lucia kysyi ja kopisteli lunta lapasistaan ja viitastaan.

–  Pian se selviää, sanoi Valpuri.

 - -

Lucian ja Hannun isä, Kuuselan Olavi-herra heilutti kädessään pergamenttikääröä, josta riippui sinetti pitkän nauhan varassa. – Meidätkin on kutsuttu linnan joulujuhliin. Saamme nähdä Juhana-herttuan uuden vaimon, oikean prinsessan.

 – Eläköön! Päästään syömään herkkuruokia, Hannu sanoi.

–  Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhlat ovat aikuisten pidot, sanoi äiti. – Mutta tekin ehditte käydä linnassa vaikka kuinka monta kertaa, sillä me muutamme Turkuun.

–  Ihanko asumaan? Lucia kysyi hämmästyneenä.

–  Asumaan, asumaan, sanoi Helka-rouva. –  Muutamme minun perintötalooni Aurajoen rannalle.

–  Suuri maailma tulee nyt tänne pohjolaan, sanoi Olavi-herra innoissaan. –  Oppineita, hovimiehiä ja musikantteja saapuu hoviin kaukaisista maista. Herttuakunnassa alkaa uusi aikakausi, oikea kukoistus,  renessanssi. Saamme olla siinä mukana, kun muutamme Turkuun.

Otteita luvusta "Hoijakka" kirjasta Anna Amnell "Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika" 2013.

Lucian ja Hannun elämä muuttuu täydellisesti. Ensin muutto suuren kuusimetsän laidassa Hämeen linnnan ja Hattulan takana olevasta kotitalosta Turkuun. Hannu joutuu kokemaan talvisen Turun ankeuden ja Juhana-herttuan hovielämän jännityksen. Hän joutuu keskelle 1500-luvun suurvaltapolitiikan juonitteluja, kun sekä kuningas Eeri XIV että Venäjän tsaari Iivana tekevät kaikkensa pilatakseen Juhanan hyvin alkaneen renessanssihovin. Hannu saa uuden ystävän, Venetsiasta tulleen Lukan, joka on lyhytkasvuinen kuten Luciakin. Yhdessä pojat keksivät, miten selvitä.

Keskiaika, 1500-luku: joulu

Kuvassa on avotakka krakowalaisessa ravintolassa, mutta tämä voisi olla 1500-luvun kodissa.

"Lucia istui rouvainhuoneen ikkunasyvennyksessä paksulla tyynyllä, joka peitti kivipenkin. Hän naposteli manteleita ja rusinoita ja joi kanelille ja inkiväärille tuoksuvaa makeaa juomaa. Muki lämmitti käsiä.


Ulkona oli kova pakkanen. Seinillä ja katoissa olevat lautapaneelit ja villalangasta kudotut seinävaatteet eivät pystyneet estämään vetoa ja kiviseinistä uhoavaa kylmyyttä. Avotakassa poltettiin päiväkaudet paksuja koivuhalkoja ja takasta siirrettiin hehkuvia hiiliä umpinaiseen kaakeliuuniin. Huoneeseen oli kannettu lisäksi hiilipannu tuomaan lisälämpöä.

Piti varoa hovimekkoa. Siihen kuului leveä hame paksua kukikasta samettia, topatut irtohihat ja silkkinen esiliina, pitkä ja kapea kangassuikale niin kuin käsipyyhe Turun kodissa.

Uusimmassa kirjassa Lucia ja Luka pääsee kyynäärn mittainen Lucia Turun linnaan jouluna 1562, kun siellä vietetään Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhlia. Kaikki ei me aivan Lucian toiveitten mukaan. 

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013

ISBN 978-952-498-842-1

Tee kirjasta tilaus kirjastoosi.:)

Lue joulusta tästä blogista