Kyynärän mittainen tyttö. Original colours

the original picture of Lucia Olavsdotter (suurena)

Lucia Olavintytär, Matin alkuperäinen maalaus Luciasta

Kullakin vuodenajalla oli omat työnsä

Prahan kaupungintalon keskiaikaisen astronomisen kellon kellotaulussa kuvataan vuodenaikojen vaihtumista, joka toi vaihtelua elämään. Kullakin kuukaudella oli omat työnsä. Kirkonkellojen kuuluuttamat rukoushetket toivat ryhtiä päivään.

Limbourgin veljesten 1400-luvulla kuvittama  rukouskirja Les Tres Riches Heures du Duc de Berry kertoo, mitä kunakin kuukautena tehdään. Tammikuussa juhlitaan, helmikuussa lämmitellään takan ääressä, maaliskuussa kaivetaan ojat ja leikataan liiat oksat puista. Huhtikuussa on istutustöiden, maalaiselämästä nauttimisen ja kukkien poimimisen aika. Toukokuussa harrastetaan haukkametsästystä, kesäkuussa tehdään heinää ja heinäkuussa kootaan viljaa.

Elokuussa on viljan puimisen aika. Kuvassa talonpojat kokoavat viljaa ja vilvottelevat uimalla, mutta linnnanväki on menossa haukkametsästykseen. Syyskuussa on viininkorjuu. Lokakuussa kynnetään ja tehdään syyskylvöt, marraskuussa kootaan tammentehoja siolle, ja joulukuussa on sikojen teurastamisen ja leipomisen aika.

Samaa aihetta käsittelevät monien kirkkojen seinämaaalukset ja jopa lasimaalaukset sekä lukuisat muut keskiajan ja renessanssin taiteen tuotteet eri puolilla Eurooppaa. Elämä keskiajalla ei ollut tylsää ja yksitoikkoista. Augsburger Monatsbilder ovat kuvauksia keskiajan ja renessanssin augsburgilaisten elämästä. Kuvat ovat osia suurista maalauksista, jotka ovat esillä Berliinissä. En löytänyt valokuvia, jotka otin, mutta Flickristä löytyi Petrus Agricolan valokuvaama loistava kuvasarja [!!], jossa nähdään augsburgilaisen taiteilijan Jörg Breu vanhemman (1475-1537) kuvaus kotikaupunkinsa elämästä.

Berliiniläisessa valtionmuseossa esillä olevissa kookkaissa maalauksissa on paljon yksityiskohtia, muun muassa monia eri tyylejä edustavia rakennuksia, hevosrattaita sekä sauna, joka oli tavallinen ilmiö keskiajan Euroopassa.

Siellä näkyi myös kampaus, joka on edelleenkin tuttu pitkätukkaisille pikkutytöille: kaksi pitkää lettia, jotka riippuvat selässä. Keskiajalla se oli aikuisten hiustyyliä.

Keskiajan ja renessanssin asut ja Kalevala-korut

Kalevala-koruja, a photo by Anna Amnell

Ylläolevassa kuvassa vasemmalla Kuutar-riipus ja –korvakorut  (800-1050 jKr. viikingit)

Niiden vieressä on Sancta Birgitta-koru. Birgitan 700-vuotisjuhlan kunniaksi korumuotoilija Kirsti Doukas suunnitteli sormuksen sekä tämän riipuksen, jossa viisi punaista granaattia muodostaa Pyhän Birgitan merkin. 

Keskellä hämäläinen juhlakääty: ”Upean käädyn koristeeksi on ikuistettu kaksi pitkäkaulaista lintua, kaiketi riikinkukkoa. Riikinkukkoja pidettiin paratiisin asukkaina, taivaallisen ihanuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvina. Lintujen alapuolella on jalallinen elämänveden malja. Korun kaarikehyksen uskotaan olevan kirkkoholvin vertauskuva. Korussa on varhaiskristillisen taiteen paratiisisymboli, jossa paratiisi oli taivasten valtakunta. Korun esikuvana on Janakkalan Kernaalasta löydetty kääty, joka on peräisin 700-800-luvulta.” (Kalevalakoru)

Käätyjen keskellä kaksi korua, jotka eivät ole enää tuotannossa: hyvä kupurainen viitansolki nimeltä Osmansolki (1100-luku, Janakkala ja Konginkangas) ja Pronssiristi Biblia (1778).

Oikealla ovat kuparinen Kuutar-riipus (800-1050 jKr, viikingit) ja mielenkiintoinen käärmesormus (Vesilahti, 600-luku jKr). Käärme oli keskiajalla lääkärin ja apteekkarin symboli ja taitaa olla vieläkin. Se symbolisoi uudistumista ja parantumista. Käärmeestä lääketieteen symbolina on tehty väitöskirja Japanissa.

Kalevala-risti ja Halikon Lampolasta peräisin oleva kierteinen sormus (malli noin1150 j.Kr) eivät ole myöskään enää tuotannossa.

Kalevala-ristin alapuolella on Euran sydän (Euran Pappilanmäki, viikinkiaika 800-1050 jKr. )

Suomalaiset eivät eläneet muinoin eristäytyneinä, vaan "Suomi oli jo esihistoriallisena aikana eräänlainen rajapyykki idän ja lännen välillä", kertoo Mari Kotka Oulun yliopiston sivuilla. Vaikutteita saatiin idästä ja lännestä. Bysantin vaikutus näkyy Kotkan mukaan paitsi Kalevala-koruissa myös muinaispuvuissa. Kuvasin Kalevala-koruja, jotka olen saanut kaikki mieheltäni lahjaksi,

Käytän Kalevala -koruja renessanssiasuni kanssa. Käsityöblogissani ja tässä blogissa: Ompelin 1500-luvun asut,  renessanssi asun itselleni ja nukelle.

Hyvää juhannusta!

IMG_0002, a photo by Anna Amnell on Flickr.

On tulossa kaunis juhannus.
Lue Suomen menneisyydestä, varsinkin keskiajasta. Mitä kertovat Kalevala-korut niistä ajoista?