Ei vain hirviöitä

Ylhäistä väkeä venetsialaisen kirkon huipulla. Kuva: Matti Amnell

Nuo herttaiset hirviöt kirkkojen korkeuksissa

Gargoyle-kirjastoani. Lester Burbank Bridham: The Gargoyle Book ja Janetta Rebold Benton: Holy Terrors. Gargoyles on Medieval Buildings.

 Gargoili on kattokouru ja grotesque pelkkä hirvittävän näköinen patsas, "Holy Terror", joksi Rebold Benton nimittää niitä.

Gargoilit hurmaavat

Olen ollut jo pitemmän aikaa kiinnostunut gargoileista, noista irvistelevistä kivisistä hahmoista, jotka kurkkivat kirkkojen ja nykyään jopa muittenkin korkeitten rakennusten torneista. Yksi syy siihen on, että nuo kuvassa olevat gargoilit ovat läheisiä, ne ovat minulle hyvän päivän tuttuja, naapureitani jo melkein 20 vuoden ajalta. Asun vastapäätä niitä. Klikkaa kuvaa ja katso naapureitani lähemmin.

Kemppisen blogissa on tänään kuva Pariisissa sijaitsevasta 1100-luvulla rakennetusta St Julien le Pauvren kirkosta. Jos katsot Kemppisen valokuvaa suurempana, näet että pariisilaisen kirkon gargoilit ovat aika paljon samannäköisiä kuin helsinkiläiset sukulaisensa.

Toronton vanhan kaupungintalon tornin gargoilit näyttävät aivan samanlaisilta kuin Johanneksen kirkon serkkunsa. Heistä olenkin kertonut kolmannessa Aurora -kirjassani. Oikeastaan vain yhdestä, joka teki ukkosmyrskyn aikana elämänsä suuren päätöksen, karkasi. Juttu "Myrsky Torontossa "ja kuva Toronton Vanhasta kaupungintalosta ovat 1900-luvun alun blogissani. Gargoilit näkyvät pieninä tornissa.

Gargoyele-fanit

Kirjoittaminen 1500-luvulla

Sulkakynää oli leikattava usein, mustetta piti valmistaa joka kerta uudestaan mustepulverista, jota sai apteekista. Mustepulveri sekoitettiin öljyyn ja sen annettiin seista yön yli. Muste lähti pois sitruunamehulla. Kuninkaan kanslioissa ja muissa vastaavissa paikoissa mustetta tehtiin suuria määriä.

Mustepulveri oli nimeltään Substanz. Kirjoituspaperi oli karkeaa, ja siihen oli vaikea kirjoittaa.
1500-luvun kirjaimet olivat hyvin kauniita. Kirjoitustyyli vaihtui 30-50 vuoden välein.