Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa. Porvareita olivat keskiajan kaupungeissa kauppiaat ja käsityöläiset.
Tämä talo kuvaa saksalaisen perheen kotia, mutta uskon, että Suomessakin oli samanlaisia koteja ainakin ulkomailta tulleilla varakkailla kauppiailla. Useimmilla 1500-luvun kaupunkilaisillakin oli kuitenkin hirsitalot, joissa oli poljettu maalattia ja yksinkertainen kalustus, joka muistuttaa suomalaisen tuvan kalustusta: pöytä ja penkit seinustoilla. Asunnot saattoivat sisäänlämpiviä.
Pikuruudulliset korkeat ikkunat on ainakin yhdessä tallinnalaisssakin kauppiaan talossa, nimittäin siinä, jota olen tutkinut lähemmin ja josta kerron kirjoituksessa Taloa etsimässä Tallinnassa.
Huoneessa on kaakeliuuni. Samanlaisia uunikaakeleita voi nähdä Turun Aboa Vetus -museossa. Kalustuksena on harvinaisen jykevä, rimpsureunaisen liinan peittämä pöytä ja taidokkaasti valmistettuja raheja. Ikkunan edessä on kookas kirstu, ja sen päällä on paksu kirja, todennäköisesti Raamattu, sekä punottu kori, jossa on villalankaa. Lattia on peitetty kaakeleilla ja laudoilla.
Katosta riippuu hyvin erikoinen kattokruunu, hyllyillä on tina-astioita ja rasia. Korkean kaapin päällä on kannu, jolla haettiin viiniä kaupasta vieraitten tultua ja isoja vateja. Jakkaralla on luuttu.
Erityisen kaunis on erkkeri, jollaisia voimme nähdä Suomessa esimerkiksi Turun linnassa ja Hämeen linnassa.
Perheen isä on pukeutunut tyypilliseen renessanssiasuun. Hänen hihoissaan ja nahkaisissa pönkkähousuissaan on leikekoristeita. Ihmettelen sitä, että taiteilija ei ole laittanut hänelle hattua päähän, sillä miehet istuivat 1500-luvulla ateriallakin hattu päässä.
Naisten päähineet vaikuttavat keskiaikaisilta, vaikka perheen äidin asu näyttää 1500-luvun asulta. Keskiajan tyylisiä vaatteita käytettiinkin vielä pitkään keskiajan loputtua. Palvelustyttö on avopäin, joten hän on naimaton. Naimisissa olevat naiset peittivät päänsä Euroopassakin noina aikoina. Pikkutytöllä on myssy. Ehkä häntä halutaan suojella vilustumiselta. Avoimessa kirstussa ja sen vieressä näkyy leluja, mm puinen nukke ja hevosvankkurit.
Palvelustyttö on tulossa alakertaan kannu kädessä. Hakeeko hän vettä lapsen pesemiseen? Huoneen oikeassa laidassa onkin erikoisuus, jota en ole muissa piirroksissa tai maalauksissa nähnyt: vesihana ja -allas. Siihen tulee nähtävästi lämmintä vettä keittiön eli arkituvan avotakan kylkeen tehdystä vesisäiliöstä. Sellaisia oli vielä minun kouluaikanani käytössä myös savolaisissa taloissa, esimerkiksi minun kotonani.
Kiinnostava yksityiskohta on isoäiti tai vanha imettäjä, joka kehrää uunin vieressä. Nukkuuko hän pienessä vuoteessa uunin kyljessä? Ainakin kissa on valinnut tuon lämpimän paikan asuinsijakseen, sillä sen lautanenkin on osittain uunin alla.
Koska tätä taulua on käytetty Saksassa ja muissakin maissa opetustauluna, uskon, että sen yksityiskohdat perustuvat faktoihin.
Viihtyisä koti. Näin tämän opetustaulun ensi kerran kirpputorilla monta vuotta sitten. Minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukana sen ostamiseen, ei ollut edes kynää ja paperia mukana, joten opettelin sen sisällön ulkoa ja piirsin sen kotona ja kirjoitin kuvauksen siitä. Tänä kesänä näin tämän taulun uudestaan, tällä kertaa antikvariaatin katosta riippumassa. Sen hinta oli noussut kymmenkertaiseksi, mutta nyt ostin sen. Toivon, että se innostaa minua kirjoittamaan.
