Nimet historiallisessa romaanissa

Lucian isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta. Katoliset pyhimystennimet säilyivät pitkään, monet ovat säilyneet nykyaikaan.

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.

Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.
http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html

Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.

Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä Erasmus – Erasmus Rotterdamilaisen mukaan – ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö – elettiin kahden maailman välillä.
Kommentti Grafomaniassa 6/2011