Miten sinusta tuli kirjailija?

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.

Lucia ja Luka-kirjasta sanottua

Tilaa ajoissa, jotta saat tämän jouluksi.

Oletko jo löytänyt kirjani Lucia ja Luka? Lue Grönholmin alio Turun Sanomista: " Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin."
Lucia Olavintytär elää Juhana- herttuan ajan Turussa

Myös tämä tässä blogissa

" --Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --

Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot."

Jouko Grönholm, Turun Sanomat

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016. (Jorma Grönholm on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

Muita arvosteluja ja informaatio tästä kirjasta

Mikael Agricola, uskonpuhdistus ja Lucia-kirjat

Mikael Agricolan patsas Turussa. Agricola opiskeli Wittenbergissä, josta kerron kirjassani Lucia ja Luka.

Lucia Olavintyttären veli Erasmus Helsinkiläinen (fiktiivinen henkilö) menee opiskelemaan Wittenbergiin, josta tuli reformaation jälkeen keskeinen eurooppalainen yliopistokaupunki. Aikaisemmin suomalaiset pojatkin opiskelivat useimmiten Pariisissa, kuten oli opiskellut Lucian isä.
Lucia-kirjoissani eletään kahdessa maailmassa, noudatetaan yhä katolisia tapoja kuten pitämällä paastopäivät ja toisaalta eletään uskonpuhdistuksen (=reformaatio) mukaan esimerkiksi siten, että papit ja piispat saivat mennä naimisiin.

Suomessa uskonpuhdistus oli maltillista Agricolan aikaan. Esimerkkinä voi pitää vaikkapa Hollolan keskiaikaista kirkkoa, jossa on edelleen paikoillaan esimerkiksi triumfiristi, josta käytiin Englannissa raivoisia riitoja. Maltillinen ja sopuisa perinne on suurelta osin Agricolan ansiota.

Lucia Olavintytär -kirjoissa tämä kahdessa maailmassa sopuisasti eläminen tulee esille mm seuraavalla tavalla: Lucian isoäiti on edelleen katolinen tavoissaan ja ajattelussaan, Lucian vanhemmat ovat olleet luostarissa mutta lähteneet sieltä pois ja menneet naimisiin. Kirjassa Kyynärän mittainen tyttö on kaksi hämäräperäistä tyyppiä: Lieto on munkki, joka on joutunut huonoille teille, kun hänen luostarinsa lakkautettiin, Janus on englantilainen aatelismies ja ryöväri, joka käy omaa taisteluaan protestanttista nuorta kuningatar Elisabetia vastaan mm ryöstämällä lyhytkasvuisen lahjakkaan Lucian, josta hän haluaa kasvattaa vakoilijan Elisabetiin hoviin.

Uskonpuhdistuksen pimeää puolta edustavat renessanssikuninkaat Ruotsin Kustaa Vaasa ja Englannin Elisabetin isä Henrik VIII, jotka käyttivät uskonpuhdistusta omaksi edukseen ryöstämällä kirkon omaisuutta itselleen ja suosikeilleen. Elisabet on maltillinen, hän sanoi, ettei hän pysty katsomaan ihmisten sieluihin. Suuri salakatolinen runoilija William Shakespeare ei ollut vielä syntynyt. Uskonsodat eivät olleet alkaneet Euroopassa. Elettiin siirtymävaihetta.

1500-luvun tyttö kyynärän mittainen Lucia Olavintytär

Lucia Olavintytär - kirjat: Kirja-arvosteluja  linkit ja otteita arvosteluista

Kustaa Vaasa Lucia Olavintytär -kirjoissa

Kuvasin Kustaa Vaasan selän takaa ylemmän kerroksen parvekkeelta Pohjoismaisessa museossa  (Nordiska Museet).

Lue myös Lucia Olavintytär -kirjat ja Euroopan survaltapolitiikka tästä blogista.

En pidä Kustaa Vaasasta, vaikka hän teki monia palveluksia maalleen ja meille suomalaisillekin perustamalla Helsingin. Minulle hänestä tuli erinomainen sivuhenkilö ensimmäisen Lucia-kirjaan Kyynärän mittainen tyttö.

Hän oli voimakasluontoinen ja häikäilemätön, mutta hemmotteli lapsiaan, hankki pojilleen parhaat mahdolliset opettajat ulkomailta. Juhanassa tämä tuli esille muun muassa siinä, kun Juhana perusti renessanssihovin Turkuun. Mutta veljekset Eerik ja Juhana eivät tulleet toimeen. He elivät uusperheessä, Eerikin äiti oli kuollut. Lisäksi Eerikillä oli mielenterveysongelmia. Tunsin Kanadassa naisen, joka oli Vaasojen sukua, ja hänessäkin näin suvun ominaisuudet valtavan lahjakkuuden ja voimakkaan tahdon.

Fiktiivisen päähenkilöni Lucia Olavintyttären isä oli Kustaa Vaasan vanha ystävä, ollut hänen sihteerinään, mutta muuttanut Hattulaan huonoon näköönsä vedoten. Ensimmäisen Lucia.kirjan alussa Kustaa on käymässä Turussa, ja hänen lääkärinsä tohtori Kopp tutkii Lucian, joka ei kasva. Kopp antaa Lucian äidille rauhoittavia yrttejä, joita äiti ei käytä, mutta yrttien avulla saa alkunsa onnettomuus: Lucian ryöstö.

Lucian isä Olavi-herra epäilee ensin kuningasta, joka oli pyytänyt Olavia lähettämään Lucian Tukholman hoviin kuningasperheen iloksi eli hovikääpiöksi. Kun Lucia sitten viedään Englantiin, on Kustaa Vaasan poika nuori Juhana-herttua hänen pelastajansa. Lucia ja hänen isänsä kohtaavat Juhanan ja hänen puolisonsa Katariinan myös kirjassa Pako Tallinnaan palatessaan Tallinnasta. Kolmannessa kirjassa Lucia ja Luka koko perhe onkin Turussa Juhanan ja Ktariinan suurten hääjuhlien vieraina joulunaikaan 1562-1563.

Larsson: Arvet efter Gustaf Wasa

Juhanan ja Eerikin valtataistelu johtaa Turun hävitykseen, ja Lucia ja hänen perheensä pakenevat Wittenbergiin, jossa Lucian veli Erasmus opiskelee, Isä ei halunnut, että hänen poikansa joutuu kuninkaanlinnan kirjuriksi. Kustaa Vaasa ajatteli ennen kaikkea taloutta, siksi suomalaiset pojatkin piti kouluttaa kuninkaan kirjureiksi.

Kustaa Vaasa keräsi omaisuutta itselleen. Hän suhtautuu valtioon kuin määräilevä isäntä taloonsa. Uskonpuhdistus oli hänelle kuten muillekin renessansin itsevaltiaille keino saada kirkon varat. Toinen 1500-luvun hallitsija sanoi, että hän ei voi kurkistaa alamaistensa sydämiin ja nähdä heidän uskonsa määrän. Samalla periaatteella on parasta olla antamatta tuomiota Kustaa Vaasalle hänen suhteestaan uskonpuhdistukseen.

Kyynärän mittainen tyttö (2004)  ja Pako Tallinnaan (2006) ovat lainattavissa kirjastoista. Kustansin itse kolmannen osan Lucia ja Luka (2013). Jospa voisin ottaa kahdesta ensimmäisestäkin uudet painokset.

Iivana Julma ja Kreml

Iivana Julma (1530-1584) hallitsi samaan aikaan kuin Englannin Elisabet ja Ruotsin Kustaa Vaasan pojat Eerik ja Juhana (ylärivissä) . Lucia ja Luka -kirjassani Iivana on tärkeä sivuhenkilö, joka vaikuttaa päähenkilöitten kohtaloon. 

Juhana-herttuan puoliso Katariina Jagellonica oli antanut rukkaset Iivana Julmalle. Tämä ei hellittänyt, vaan halusi edelleen Katariinan hoviinsa koristeeksi. Useita yrityksiä Katariinan ryöstämiseksi tapahtui. Kirjassani on yksi kuvitteellinen ryöstösuunnitelma, johon joutuu mukaan myös fiktiivinen 17-vuotias Lucia Olavintytär. 

Katariina Jagellonica

Ryöstö olisi ollut täysin mahdollinen ja ihmisryöstäjät olisivat vieneet

"Katariinan ja Lucian yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml. Siellä asui mahtava hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin koristettuun brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies, joka oli rakentanut suuren valtakunnan ja jonka sanat soljuivat kuin hunaja, mutta järki oli sekoamassa. Kansa sanoi Iivanaa Rääkkääjäksi.

Moskovassa käyneet kertoivat, että Iivanaa pelkäsivät nykyään kaikki muut paitsi hänen imettäjänsä, ikivanha nainen, jonka kasvot olivat uurteiset kuin puun kaarna. Lempeän puolisonsa kuoleman jälkeen Iivana ei rakastanut enää muita kuin metsästyshaukkaansa Adragania.

Kostonhaluinen Iivana halusi ryöstää Juhanan vaimon Katariinan koristeeksi pitoihinsa, joista kerrottiin mitä oudoimpia tarinoita. Makeiset, piparkakut ja piiraat tarjottiin kullatuilta puunoksilta. Paistetut jättiläiskalat aseteltiin kultavadeille kidat ammolleen muistuttamaan siivet levällään olevia lohikäärmeitä. Ne näyttivät syöksyvän pitopöytien ääressä istuvien kimppuun niin kuin Iivana raivonpuuskissaan."

Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013, sivut 73-74
Olen Moskovassa syyskuussa 2015 kaksi viikkoa. Yritän kirjoittaa sieltä käsin blogeihini.
Kuvia kertyy vähitellen tänne Flickrin Moskova-kansiooni. (Kreml= 'linnoitus')

Anna Amnell: Lucia Olavintytär

Lisätietoja:
Suuri koko kollaasista
Kannet: Matti Amnell
Cover: Lucia ja Luka. Jan van Hemessen: Die Goldwägerin

bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders

Lucia ja Luka esittely ja kirja-arvosteluja  kaikista Lucia-kirjoista.
http://amnellinlucia.blogspot.fi/p/lucia-ja-luka.html

Lue myös, miten Lucia-kirjat syntyivät. Artikkelini Firenzesttä Turkuun lastenkulttuurilehdessä

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

Turun linnan länsipääty

Salme Kotivuoren sivulta Facebookista.
Lucia ja Luka -kirjan lukija löytää tuosta tuttuja paikkoja.



Nykyajan linnaa ympäröi näin kesäisin rehevä kasvillisuus. Kuvassa Länsipääty, joka on merelle päin. Kuva on otettu 25.5.2007, jolloin olin jo julkaissut ensimmäisen ja toisen osan Lucian tarinasta (Kyynärän mittainen tyttö 2004 ja  Pako Tallinnaan 2006) ja alkanut tutkimuksen kolmatta osaa varten. Projekti viivästyi, sillä suuremmat asiat syrjäyttivät sen, äitini ja pikkusiskoni kuolema.

En pystynyt kirjoittamaan pitkään aikaan. Mutta tein tutkimuksia ja matkoja Suomeen ja ulkomaille. Matkat sisarenpoikani luokse Kroatiaan  ja mieheni ja minun monet matkat hänen kanssaan toivat mukaan Venetsian, Dalmatian ja Krk-saaren - ja Luka Dalmatialaisen ja hänen uskollisen ystävänsä Leonardon. Niin syntyi vähitellen kolmas osa Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika (2013), joka tapahtuu Turussa 1562-1563.



Kuvassa kierreportaat, jotka vievät rouvainhuoneen/rouvainkamarin ulkopuolelta hopeakamariin.

Lucia menee portaikkoon katselemaan merelle päin ja haaveilemaan.

Lucia jouluna rouvainhuoneessa:
"Lucia istui rouvainhuoneen ikkunasyvennyksessä paksulla tyynyllä, joka peitti kivipenkin. Hän naposteli manteleita ja rusinoita ja joi kanelille ja inkiväärille tuoksuvaa makeaa juomaa. Muki lämmitti käsiä.--"
Lue esim Kyynäränmittainen tyttö Juhana -herttuan hovissa.

http://amnellinlucia.blogspot.fi/2012/12/kyynaran-mittainen-tytto-juhana.html

Anna Amnell: Lucia and Luka 2013

Read about Lucia and Luka [Lucia ja Luka, in Finnish]
på svenska

Lucia ja Luka pääsivät Lastenkirjahyllyyn

Kuvassa hovinarrinukke pietarilaisessa näyteikkunassa

"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.

Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."

 Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa  Lastenkirjahylly

15.2.2014 myönnettiin dosentti Päivi Heikkilä-Halttuselle ansiokkaan kriitikon Vaaskivi-palkinto. (Helsingin Sanomat)

Onnea ansiokkaalle kriitikolle ja kiitos kirja-arvostelusta!

Täällä Lucia ja Luka -kirjan esittely ja otteita kirja-arvosteluista
http://amnellinlucia.blogspot.fi/p/lucia-ja-luka.html

Tutustu myös uusiin kotisivuhini, joissa keskityn lastenkirjoihin:
http://annaamnell.weebly.com/uusi-lucia-ja-luka-2013.html

Arvostelu Lucia ja Luka -kirjasta Lapsen maailma -lehdessä

"Anna Amnell jatkaa lapsille ja varhaisnuorille tarkoitettua kirjasarjaansa lyhytkasvuisesta Luciasta. Lucia ja Luka  (BOD, kuvittanut Matti Amnell) kertoo Turun linnan renessanssiloistosta Juhana-herttuan aikaan.

 ”Lucia Olavintyttären perhe perhe koettaa parhaansa saadakseen osansa kukoistavan kaupungin antimista, mutta valtapolitiikan suhdanteet muuttuvat epäsuotuisiksi.

   Kirjassa on pientä jännitystä, salaliittoja ja paljastuksia, mutta seikkailujuonen rinnalla myös sydämellisiä tuokioita, kun Lucia tapaa toisen lyhytkasvuisen, Venetsiasta tulleen musikanttipoika Lukan.

  Kirjailija on perehtynyt aikakauteen niin hyvin, että turkulaisesta 1500-luvun elämästä välittyy luonteva ja mielenkiintoinen kuva. Paikka paikoin teksti olisi vaatinut hiomista, mutta muutoin kirja täydentää mukavasti historiallisen lastenkirjallisuuden valikoimaa.”

 Ismo Loivamaa: Turkulaista hovielämää. Sydämellisiä tuokioita. – Ismo Loivamaa. Kuukauden kirjat Lapsen maailma 2/2014, sivut 60-61.

Makro 129: 'haarukka'

medieval fork, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olen ostanut tämän haarukan Turun linnan museokaupasta. Taustalla Elisabet I, joka oli Juhanalle tuttu, sillä Juhana oli nuoren Elisabet-kuningattaren hovissa monta kuukautta. Hänet oli lähetetty kosimaan Elisabetia Eerik-veljelle vaimoksi. Ei onnistunut, ja siinä oli yksi syy lisää veljesten huonoihin väleihin.

Kun Juhana sai oikean prinsessan Katariina Jagellonican vaimokseen, tämä toi haarukat Turun linnaan:

"Kummastusta herättivät kuitenkin eniten uudet ruokailuvälineet, pelottavan näköiset kaksipiikkiset haarukat, joita piti käyttää aterioidessa. Muuan kömpelö porvarisrouva oli jo pistänyt haarukalla reiän kitalakeensa ja vuoti verta. Oli viisaampaa syödä sormin.

--

– Linnassa syödään kultalusikoilla, kertoi Vehnäpää kuulleensa.

– Vain herttuatar, väitti Valpuri.

– No, ainakin hopeisilla talikoilla, jatkoi Vehnäpää.

Hannu alkoi tirskua. – Ai, muka sellaisilla talikoilla, joilla nostellaan lehmien lantaa?

– Oletkos hiljaa, poika, Valpuri moitti. – Minä kuulin torilla, että ne kaksipiikkiset haarukat ovat samannäköisiä kuin paholaisen hiilihanko Hattulan kirkon seinällä. Mihinkä on maailma menossa? Ei semmoisia kapistuksia ollut ennen edes kuninkaan pöydässä, sanoi Valpuri päätään pudistaen. – Se oli tietenkin ennen vanhaan, kun olin keittiöpiikana Tukholman kuninkaanlinnassa."

Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013.

Kurkista kirjan sisälle 

Makro 129: 'haarukka'