Krk-saari on Luka Dalmatialaisen suvun kotisaari

Salaperäinen Krk [äännetään 'körk'] on saari ja kaupunki Adrianmeressä

 Olin vuosina 2007 ja 2010 pitkiä aikoja Kroatiassa, sillä sukulaiseni oli siellä töissä. Ihastuin varsinkin Istriaan, Dalmatiaan ja Adrianmeressä oleviin saariin. Ne kuuluvat nykyiseen Kroatiaan (ja osa Istriaa Italiaan].



Kaikki nämä seudut kuuluivat pitkään Venetsialle. Kaikki lähiseutujen metsät kaadettiin, jotta saatiin rakennusainetta suolle tukkien päälle rakennettavan kaupunkivaltion ja sen laivaston rakentamiseen. Siksi niiden seutujen vuoret ja saaret ovat hyvin karuja.



Pyhän Lucian patsas Krk:llä Pyhän Lucian kirkossa. Tämä ei ole sama Lucia, jonka juhlapäivää vietetään esimerkiksi Suomessa,

Luka Dalmatialainen (fiktiivinen henkilö) on hyvin lyhytkasvuinen. Hänen juurensa ovat Krk:n saarella, jossa oli vanhoina aikoina paljon Lucian ja Lukan kaltaisia sopusuhtaisia lyhytkasvuisia henkilöitä.  Heille on ollut - ja on - ominaista pitkäikäisyys. Nykyään kasvuhormonin häiriötä hoidetaan lääkkeillä, ja näiden lasten kasvu ei pysähdy. Löysin tiedot Krk:n pitkäikäisistä ihmisistä nimenomaan erääseen lääketieteelliseen konferenssiin liittyvästä tieteellisestä artikkelista. Se kiinnosti, sillä Lasten Keskus oli julkaissut jo kaksi kirjaa kyynärän mittaisesta Luciasta. (Kyynärän mittainen tyttö 224 ja Pako Tallinnaan 2006)

Lukan perhe asui Venetsiassa, jossa on dalmatialaisille oli nimetty oma rantakatu ja oma kokouspaikka (Scuola).  Heistä käytettiin rasistista nimeä Schiavoni [ =slaavit, orjat], mikä sisuunnutti heidät. Scuolassa on Carpaccion seinämaalaukset. Carpaccio oli itse  dalmatialainen, ja kroatialaiset pitävät häntä edelleen omana taiteilijanaan kuten venetsialaisetkin.

Luka on hyvin varakkaasta kauppiasperheestä, on lähtenyt uskollisen ystävänsä ja palvelijansa Leonardon kanssa seikkailemaan ulkomailla ja tulee musikanttiseurueessa Turun linnaan Juhanan hoviin. Siellä hän tapaa lyhytkasvuisen luutunsoittajaneitosen Lucia Olavintyttären. Onnekas kohtaaminen, jossa riittää vastoinkäymisiä. Lopussa Lucia on poliittisena pakolaisena Wittenbergissä.

Lucia Olavintytär. Maalaus: Matti Amnell Jr. Tämä kuva on ensimmäisen kirjan kannessa tummasävyisempänä
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 BoD

Kirjoitin kirjalle jatkoa, joka tapahtuu Venetsiassa ja Krk-saarella, mutta jätin sen kesken, kun sanottiin, että historiallisilla nuortenkirjoilla ei ole enää kysyntää.
Onneksi Kroatia kiinnostaa suomalaisiakin turistikohteena.

1500-luvun talon piha

Dalmatian rannikolla oli 1500-luvun talojen pihoilla tällainen näkymä, perällä nousevat portaat, pihassa on kaivo.

Hauras

Vanhat kirjat ovat hauraita. Onnneksi niitä on säilynyt, sekä kirjapainossa painettuja että käsin kirjoitettuja ja kopioituja. Niistä saamme tietää, miten menneisyyden ihmiset elivät. Keskiaikainen kirja museossa. Dubrovnik.
Makroviikon 'Hauras' on tiistaina 17.2. 2015



käsinkirjoittettua




Kivikin on haurasta. Mahtavat rakennukset sortuvat, ja niistä jää jäljelle vain osia. Split, Diokletianuksen palatsin raunioita.




Palatsin raunioita on käytetty rakentamiseen. Hotelli raunioituneen palatsin seinässä kiinni.

Kun saavuimme Splitiin, saimme kuulla, että hotellihuoneemme ei ollutkaan vapaa sairastapauksen vuoksi. Hotellinjohtaja oli järjestänyt meille huoneen toisesta, kalliimmasta hotellistaan samaan hintaan. "Tulette hämmästymään", hän lupasi. Me hämmästyimme tosissaan: hotelli oli rakennettu keisari Diokletianuksen palatsin raunioiden keskelle, meidänkin huoneemme seinään oli jätetty näytteeksi 1700 vuotta vanhaa kiviseinää. Neljännen kerroksen ikkunasta näkyi osa palatsin raunioita ja suurta aukiota. Splitin vanha kaupunki on nimittäin rakennettu Diokletianuksen massiivisen palatsin sisälle. 



Haurauteen, särkyneisyyteen liittyy traagisuuden lisäksi usein myös kauneutta. Pula, Kroatia  , roomalaisen amfiteatterin ja kaupungin raunioita Pulassa, Kroatiassa.




Krk:n saarelle johtava karu niemi (Klikkaa kuva suureksi)

Luonto on haurasta. Dalmatin rannikko ja Adrianmeren saaret ovat karuja ja puuttomia, sillä Venetsian tasavalta kaatoi siellä satoja vuosia puita rakentaakseen rikkaan kaupungin ja loistavan laivaston:

"Venetsialaisten esi-isien oli pakko paeta hunneja.  Hunnien kuningas Attila oli hirvittävä, hän ei edes puhunut ihmisäänellä, vaan haukkui niin kuin koira. Attila ja hänen miehensä hävittivät kaiken, mikä tuli heidän eteensä. Ruohokaan ei kasvanut siellä, missä hänen miehensä ratsastivat.  Venetsialaisten esi-isät pakenivat suurelle suoalueelle, jossa oli lukemattomia pieniä saaria ja särkkiä. Siellä oli runsaasti kaloja ja muita mereneläviä. Ilma oli mustanaan vesilinnuista.

He kantoivat kotikaupungeistaan patsaita ja katukiviä selässään. He kaatoivat puita ja rakensivat paalukylän. Kun aikaa kului, he kaatoivat kokonaisia metsiä  kaukaisista maista ja kuljettivat puut lautoilla uudelle kotiseudulleen. He iskivät maahan yhä paksumpia paaluja ja rakensivat niiden varaan entistä hienomman kaupungin.

Heidän ei tarvinnut kyntää eikä kylvää, mutta he kokosivat satoa, sillä he toivat mausteita idästä ja möivät niitä pohjoisten maiden asukkaille ja saivat siten kaiken, mitä halusivat. Missään ei ole sellaisia rikkauksia kuin Venetsiassa."

Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013, sivut 70-71.

Torni Dalmatian rannikolla

Split and South coast 2010 1036
Originally uploaded by Anna Amnell

Bussimatkalla Dunrovnikista Splitiin kuvasin bussin ikkunan läpi tämän jännittävän tornin. Voin kuvitella sen olevan keskiaikaisen. En tiedä siitä mitään faktoja.