1500-luvun koti

Koulujen opetustauluja. Olen ostanut tämän Helsingistä antiikkikaupasta.

Värikollaasi 161: keskiajan maailman värit

medieval-woman, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Yläkuva: Nordiska Museet,talonpoikaiskoti (1600-luku), keskellä virolainen keskiaika-asu, tulppaani ja vuorikristallisormus (Prahan keskiaika).
En ole varma siitä, oliko keskiajalla tuon värisiä tulppaaneja, mutta vuorikristalli on samaa väriä vaaleampana..
Värikollaasi 161
värimalli

:

Adventtikalenteri: Lutherin perhe

1500-luvun kuuluisin perhe. Matkamuisto Wittenbergistä parin vuoden takaa. Ensimmäisestä luukusta löytyi joululeivonnainen. Hyvää adventtia! (1800-luvulla tehty maalaus)

Olen nähnyt Lutherin perheen "olohuoneen" Wittenbergissä. Se on säilytetty alkuperäisenä: Lutherin kirjoituspöytä, korkea kaakeliuuni nurkassa, kattomaalaukset, seiniä peittävät koristemaalatut panelit ja seinävieruspenkit, joissa yhdessä ryhmässä on käsinoja. Tuoleja oli siihen aikaan vähän.

Nykyään tiedämme, että joulukuusia oli jo aikaisin keski-Euroopassa. (mm Tallinnassa 1441, ks kommentit) Niitä saattoi olla kaupungin torilla tai kirkon vieressä. Sitä en tiedä, oliko niitä kodeissa. Tuon tyylin pitää joulukuusi pöydällä vei prinssi Albert Englantiin mennessään naimisiin kuningatar Viktorian kanssa. Koristeina näyttää olevan rinkeleitä. Samantyyppisen kuusen olen nähnyt Yhdysvalloissa museossa, jossa kerrotaan saksalaisten siirtolaisten elämästä Amerikassa 1800-luvulla.

Kuvan henkilöillä on tyypilliset 1500-luvun alkupuolen asut. Muotihan vaihteli paikkakunnittainkin tuohon aikaan. Lutherilla on oppineen asu, jollaista käyttivät vanhemmat miehet vielä paljon myöhemminkin ja jota näkee vielä nykyäänkin pappien Luther-talarit, mustat leveät kaavut.

Pienellä pojalla on leikkihevonen ja rattaat. Nykyään tiedämme, että sen ajan lapsilla oli leluja. Luther oli lapsirakas perheenisä, joka kertoi lapsilleen tarinoita ja lauloi heille.
(Hienoja kattomaalauksia myös Lucas Cranachin talossa)



Ensimmäisestä luukusta löytyi joululeivonnainen.

Makro 119: Keskiajan talonpoikaistalo

Keskiajan koti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lähikuva pienoismallista. Nordiska Museet, Tukholma: Talonpoikaistalo noin 1600-luvulla. Kuva: Anna Amnell
Makro 119: ruskea
Klikkaa kuva suuremmaksi

Talonpojan tupa oli rakennettu piilukirveellä veistetyistä hirsistä. Kesäisin söivät vuohet heinää ja kukkasia tuollaisen talon ruohoturvekatolla. Näin talvella paksu lumikerros peitti notkolla olevan katon. Näytti siltä, kuin talovanhus romahtaisi kasaan lumen paljouden alla.
- -
Tuvan kynnys oli korkea, jotta villieläimet eivät päässeet sisään eivätkä pikkulapset ja pienet kotieläimet, kuten possut ja lampaanvuonat, voineet karata ulos. Vieraat astuivat tervan ja savun hajuiseen tupaan. Lucia nosti isoäidiltä perimänsä tuoksurasian nenänsä eteen ja antoi yrttikimpun Vehnäpäälle.
Talo oli tavallista siistimpi, sillä joulusiivoukset oli tehty. Maalattialla oli puhtaita olkia. Tuoksui raikkaalle.
--
Uuni oli tuvan etunurkassa, suu oveen päin, päre paloi pihdissä uuninreunalla. Ohrapuuro porisi kolmijalkaisessa punasaviastiassa hiilloksella. Nauriit hautuivat saviruukussa hiilien alla. Lintupaisti kypsyi rautapadassa, joka riippui hiilloksen yläpuolella. Ruokien tuoksut toivat veden kielelle ja saivat vatsat murisemaan nälästä. --



Talonväki söi puuroa yhteisestä savipadasta kukin omalla puulusikallaan. He noukkivat puukkojensa kärjillä lintupaistia suoraan padasta, joka oli nostettu pöydälle laakean kiven päälle, pilkkoivat lihan puukolla pöydän päällä, imeksivät luita ja nuolivat sormensakin.
Talonpojan tuvassa käytiin yöpuulle heti aterian jälkeen, sillä kynttilöitä piti säästää.

Lucia ja Luka 2013, katkelmia luvuista ”Nahkalakanat ja höyhenpeitteet ”ja ”Yö talonpojan tuvassa”

Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2012!

Photo taken by Anna Amnell

Kuvasin tämän kauniin näkymän Tukholmassa Nordiska Museet -museossa. Laitan kuvan tänne uudestaan, sillä siinä on jotain sellaista tunnelmaa, jota saattoi olla keskiajan kodissa jouluna.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'joulu' ja lue aikaisemmat  joulukirjoitukseni.

Keskiajan koti

Photo: Anna Amnell
Tämä voisi olla joulu tai muu rauhallinen ilta Ruotsi-Suomessa 1500-1600-luvulla. Nordiska Museet, Tukholma

Keskiaikainen koti. Se saattoi näyttää tältäkin.

Keskiaika kotona 2

A Tallinn merchant's house and two medieval toys. The miniature dolls belong to a French game.
Nuket on ostettu Aboa Vetus -kaupasta ja talo Tallinnasta.

1500-luvun kodissa

Italiassa kuvatut majolica-lautaset esittävät talon isäntää ja emäntää. Nämä lautaset on ehkä valmistettu häiden kunniaksi. Morsian on teini-ikäinen ja mies paljon vanhempi, mikä oli tavallista.

Koulujen opetustaulu, jonka olen ostanut antiikkikaupasta.

Porvarissperheen eli kauppiaan tai käsityöläisen koti saattoi näyttää tältä. Taustalla ikkunasyvennys, jota kiertävät penkit. Oikealla näkyy komea kaakeliuuni, johon laitettiin avotakasta kuumia hiiliä seinän takana olevasssa avotakasta käsin. Samaa menetelmää käytettiin myös Turun linnassa, jossa oli rakentajia Lyypekistä tai Wittenbergistä. Ikkunoissa on lasit, alaruuduissa jo aika suuret, yläpuolella tyypilliset pyöreät pullonpohjaa muistuttavat ikkunalasit, jotka kiinnitettiin lyijyjuotteilla. Ikkunoissa on myös puiset luukut, jotka voitiin sulkea yöksi tai kylmällä ja tuulisella säällä.

Ikkunan alla on mahtava kirstu, jossa säilytettiin perheen kalleuksia, juhlavaatteita ja liinavaatteita.  Paksu kirja on varmaankin raamattu, jonka Luther oli kääntänyt saksaksi. Muita arvoesineitä on nostettu hyllyille. Siellä on muun muassa tiimalasi. Pöytää peittää pitkä hapsutettu liina. Pöytää kattaa nainen, jolla on vanhanmallinen asu. Samanlainen on uunin vieressä istuvalla vanhuksella, joka kehrää värttimellä. Hänen lyhyt vuoteensa on uunin toisella puolen. Hän nukkui varmaankin puolittain istuvassa asennossa. Myös kissan lautanen on lämpimässä paikassa uunin vieressä.

Oikealla oleva "vesihana" askarruttaa minua. Tuliko säiliöön vettä viereisestä huoneesta? Katosta riippuu lamppu, jota olen käyttänyt kirjassani Pako Tallinnaan.

Pöydän ääressä istuu parrakas mies, joka juttelee lapsensa kanssa. Pyytääkö tytär isää tuomaan lisää leluja kauppamatkoiltaan? Avoimessa kirstussa ja lattialla on jo hevosvankkurit, hyrrä ja puunukke. Keskiajan ja renessanssin maalauksissa voi nähdä monenlaisia leluja lapsilla. Tieto keskiajan lapsuudesta on lisääntynyt, ja tiedämme nyt, että lapset olivat rakastettuja ja arvostettuja, ja heillä oli lapsuus - päinvastaistahan väitettiin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Vielä eräs yksityiskohta - portaiden yläpuolella oleva ikku

na. Kun kävin viime syksynä Wittenbergissä taiteilija
Lucas Cranachin (vanhempi ja nuorempi) talossa, kiinnitin huomiota siihen, että huoneiden välillä oli ikkunoita. Näin saattoi valo näkyä talon läp huoneesta toiseen.

Wittenbergissä on yliopiston alueella Luther-talo, jossa on säilytetty alkuperäinen Lutherin perheen huone. Siellä sain nähdä omin silmin aidon 1500-luvun kodin (katso linkissä näkyvää isoa kuvaa). Kaakeliuuni oli vielä suurempi kuin opetustaulun huoneessa. Seiniä peittivät kauniit punertavanruskeat panelit, joihin oli maalattu koristeita. Seinän vierustoilla oli penkit. Ne olivat hauskalla tavalla pykälaitaiset. Penkeille levitettiin tyynyjä istuimiksi ja selkänojiksi. Lutherin huoneen keskellä on massiivinen pöytä, jonka kannen voi avata. Ikkuna oli iso. Lutherin lapset möivät talon yliopistolle vuonna 1564. Talo remontoitiin, mutta Lutherin huone jätettiin sellaiseksi kuin se oli ollut 30 vuotta aikaisemmin, jolloin Lutherilla oli varaa laitattaa mm panelointi seiniin.

Koti se on linnakin.Hienomman version saksalaistyylisestä renessanssihuoneesta voi nähdä Kalmarin linnassa. Ihaile onnettoman Erik XIV-kuninkaan huonetta.  Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurena. Linkistä löydät myös kuvan suurena.
Ruokapöytä Kalmarin linnassa
Seinillä oli varsinkin kylmissä kivitaloissa ja linnoissa paneloinnin lisäksi myös kuvakudonnaisia, "tapetteja", joissa oli mitä kiehtovimpia aiheita. Valtavia keskiajan ja renessanssin gobeliineja (nykyajan sana) voi nähdä esimerkiksi Lontoon Viktoria ja Albert -museossa ja monissa ranskalaisissa museoissa.
Medieval tapestries

Taloa etsimässä Tallinnassa

Vanaturg 6 Raatihuoneen lähellä
Kuvat: Anna Amnell
(Huom! Tämä blogi on siirretty Vuodatuksesta. Tämä tapahtui ehkä vuonna 2005, sillä kirjani Pako Tallinnaan ilmestyi vuonna 2006!

Olin mieheni kanssa toista kertaa käymässä Tallinnassa. Odotellessamme laivan lähtöä takaisin Helsinkiin, kävimme syömässä tässä entisessä kauppiaan talossa. Tarkkailimme taloa sillä silmällä, että sopisiko se 1500-luvulla eläneen kauppiaan taloksi. Minulla oli nimittäin tekeillä jatko-osa kirjaan "Kyynärän mittainen tyttö". Kun meillä oli mittanauhakin mukana, otimme mitat alakerran suuresta huoneesta ja piirsin siitä pohjapiirroksen. Sain edes jonkinlaisen käsityksen keskiajan Tallinnan kodeista. En tiennyt silloin vielä paljoa Tallinnasta.

Seuraavilla kerroilla kiersimme katsomassa taas vanhoja taloja. Kesällä 2005 meillä oli enemmän aikaa, sillä yövyimme Tallinnassa, satamassa olevassa hotellissa, josta saattoi nähdä kaikki Tallinnan tornit yhtäaikaa, sellaisina joilta ne näyttivät 1500-luvulla mereltä katsottuina.



Lai 29 oli seuraava ihastukseni. Se oli ollut hyvin rikkaan kauppiaan talo, ja siinä toimi nyt restaurointifirma, joka entisti Tallinnan vanhoja rakennuksia. Mieheni ja minä saimme kiertää rauhassa talossa ja kiipeillä kapeita portaita yläkerran mataliin keskiaikaisiin varastohuoneisiinkin, joissa arkkitehdit istuivat nyt työpöytiensä ääressä. 1500-luvun talon rakenne tuli tutuksi portaita ylös ja alas ravatessa.




Lai 23 [talo kirjassani Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus] on teatterina ja siellä on alakerrassa myös kahvila. Emme kuitenkaan joutaneet teetä juomaan, sillä otin innoissani valokuvia tästä talosta, joka tuntui juuri sopivan kokoiselta. En ollut ainoa innokas valokuvaaja. Englantilainen mies otti kuvia vielä innokkaammin kuin minä ja monella hienolla kameralla. Hän oli puhelias ja kertoi olevansa Cambridgen yliopiston keskiajan arkkitehtuurin professori. Hän oli risteilyllä Pietarissa ja Tallinnassa ja oli käynyt Tallinnassa jo kerran, ihastunut suunnattomasti tähän uskomattomaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja palannut ottamaan kuvia. Kun kerroin kirjoittavani nuortenkirjaa 1500-luvusta ja nimenomaan Tallinnasta, hänen silmänsä säteilivät.

- Nyt minä näytän teille jotakin hienoa, hän sanoi miehelleni ja minulle. Hän vei meidät huoneeseen, jonka perällä oli iso vankka ovi. - Tuolla on huone, joka teidän täytyy nähdä.

Pöydän takana istui "vanhan vallan" tyyliin käyttäytyvä virkailija, joka sanoi, ettei sinne pääse kukaan.
- Pääsin aikaisemminkin, sanoi professori, pyyhälsi huoneen perälle, avasi oven ja pyysi meidät mukaansa.

Siellä oli huone, joka oli ollut 1500-luvun kauppiasperheen asuinhuoneena. Todennäköisesti siellä oli ollut useitakin pieniä huoneita, jotka oli erotettu väliseinillä toisistaan.

Ihmeellisintä oli, että siinä 1500-luvun huoneessa oli korkeat pikkuruutuiset ikkunat niin kuin esimerkiksi englantilaisissa samalta ajalta olevissa taloissa. Täällä kylmässä Pohjolassa. Ikkunasta näkyi sisäpihaan, jossa oli vielä kaivonrengas jäljellä.

Huvittavinta oli se, että tämän huoneen leveässä ikkunalaudassa oli vessanistuimet, oikea ulkohuussi, johon voi pistäytyä poistumatta huoneen lämmöstä. (Huom! Kävin samassa talossa muutama vuosi myöhemmin, ja takahuone oli remontoitu ja muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi!)

Näissä huoneissa oli nimittäin kuumailmalämmitys, sillä kellarikerroksessa oli uuni, jota lämmitettiin ja josta lämmitetty ilma kohosi yläkertaan. Sitä uunia saatoimme ihailla myöhemmin kellarissa sijaitsevassa kahvilassa.

Keskiajan arkkitehtuurin professori neuvoi meille myös erinomaisen kirjan, jota myytiin teatterin aulassa. Se osoittautui todelliseksi aarteeksi.

Olen miettinyt, milloin ilmestyy tämän Cambridgen yliopiston professorin oma kirja Tallinnasta. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa miehelle, jonka nimi haihtui mielestäni siinä tuoksinassa. Eniten olen kuitenkin kiitollinen siitä, että naapurissani, pienen merimatkan päässä on suuri keskiaikainen kaupunki Tallinna.




T. Böckler & J. Maiste: IX Quarter. Old Town Tallinn. 2001.
Tästä kirjasta löytyi paljon tietoa Tallinnan IX korttelin taloista. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat syventävää tietoa Tallinnan kiehtovista vanhoista taloista.

Kiersimme katsomassa vielä monia taloja ja otimme paljon valokuvia, mutta Lai 23 tuli taloksi, johon Lucia ja Margareta pakenivat. Hyvin tärkeä syy oli se, että se on julkinen rakennus, joka on avoinna kaikille, myös perheille jotka haluavat käydä katsomassa lastensa kanssa taloa, joka liittyy ratkaisevasti kirjan "Pako Tallinnaan" tapahtumiin.

Huom! Kun  kävin talossa myöhemmin, tämä ihmeelline huone oli täysin pilattu! Takahuone oli muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi.