Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna Amnell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna Amnell. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Miten sinusta tuli kirjailija?



Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.
Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.
5.       Miten markkinoit kirjaasi?
Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.
Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.

torstai 18. tammikuuta 2018

Lucia Olavintyttären hurjia seikkailuja


Lucia_2004_00024

Uskon, että poikani Matti Amnellin jännittävä kuvitus on antanut "hurjuutta" Lucian seikkailuihin. Kuva on kirjasta Kyynärän mittainen tyttö (2004)

 "Amnell, Anna: Kyynärän mittainen tyttö, Lucia ja Luka ja Pako Tallinnaan
Sarja Lucia Olavintyttären hurjista seikkailuista 1500-luvun Suomessa, Gotlannissa, Englannissa ja Virossa." Kirjasampo, Historiallisia romaaneja nuorille

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Keskiajan hämärässä

Turku


Turkulaisen hotellin takkahuoneessa oli keskiaikaistyylinen seinävaate.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kyynärän mittaisen tytön maailma 1: Turku ja Moskova


Aboa Vetus


 Kirjojeni kyynäränmittainen Lucia Olavintytär on täysin fiktiivien henkilö, mutta kirjani perustuvat tutkimuksiin 1500-luvun elämästä - ja mm. lyhytkasvuisuudesta.

Siihen aikaan, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä osaa Lucia Olavintytär -trilogiaan kävin usein lyhyillä matkoilla Turussa. Ehdin nähdä osan Turun linnan keskiaika -näyttelyä. Useat Kyynärän mittaisen tytön ja Lucia ja Luka -kirjan tapahtumista on sijoitettu näyttelyssä kuvatulle keskiaikaiselle torille.

Aboa Vetus teki myös Turkua tutuksi ja sieltä löytyi tämä keskiaikainen koti, pienoismalli, josta minulle oli hyötyä kirjoittaessani kirjaa Lucia ja Luka, jossa Lucian perhe muuttaa asumaan Turkuun äidin perintötaloon.

Lucia joutuu yöpymään myös talonpojan tuvassa.
Ks Kaponieerin blogista Turun linnan vanhan perusnäyttelyn nostalgiaa (2)

Olen  suunnattoman kiitollinen kaikille niille, joilta sain apua. Näitä ovat varsinkin museot Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Niihin kuuluu myös Venäjä, sillä tsaari Iivana Julma oli taustavaikuttajana kirjoissa Pako Tallinnaan ja Lucia ja Luka. Olen viettänyt 2010-luvulla  (2012- 2015) yhteensä yli puolitoista kuukautta Pietarissa ja Moskovassa ja kiertänyt museoissa. Tämä on ollut mahdollista, kun lähisukulaiseni on työssä Venäjällä.

Keskiaikaisen Moskovan eli Kremlin [= 'linnoitus'] keskiaikaisetr kirkot ovat todellinen aikamatka keskiaikaan. Välillä tuntuu, että suorastaan katoaa seinä- ja kattomosaiikkeihin ja kirkkojen loukkoihin. Moskova on suuri elämys historian ystävälle, myös minun kaltaiselleni kielitaidottomalle henkilölle, jolle Venäjä on ollut uusi maailma, kun en käynyt koskaan edellisessä valtiossa.

Pajarien talo

Romanov-pajarien talo (katso kaikki kuvani) oli ainutlaatuinen kokemus.

Tietoa 1500-luvusta antoivat Helsingin yliopiston ja Helsingin seudun kansalais- ja työväenopisojen luentosarjat, joita kuuntelin runsaasti (esim Päivi Setälä, Anto Leikola, tuohikirjoitusseminaari slaavilaisella laitoksella) eurooppalaiset tutkijat ja kirjailijat. Kirjoissani on lopussa lyhyet luettelot tärkeimmistä lähteistä.

Keskiajan Turku löytyi tavallaan myös Tukholmasta, jossa vietin kokonaisen päivän Pohjoismaisessa museossa.  Tukholmassahan Lucian perhe asui ennen Lucian syntymää, ja isä vieraili siellä kerrran kirjassa Kyynärän mittainen tyttö. Katso kuvia.


Kustaa Vaasa

Pohjoismaisen museon aulaa hallitsee mahtava Kustaa Vaasan patsas. Lucia Olavintytär-kirjat kertovat Kustaan ja hänen poikiensa kuningas Eerikin ja toisen pojan Suomen herttua Juhanan ajasta, Vaasojen ajasta.

Tämä blogi on Blogit.fi luettelossa

maanantai 1. helmikuuta 2016

Lucia Olavintytär -kirjat äänikirjoina


En tiennyt, että myös Lucia -kirjoja on Celia-äänikirjoina.
Lue täältä uusin tieto

 Blogiystävälle kiitos vihjeestä!


maanantai 21. joulukuuta 2015

Pako Tallinnaan valmistumassa



Kirjakaappi

Eräs kirjakaapeista oli makuuhuoneen nurkassa. Kuvassa oleva maalaus -Sofonisba Anguissola: Chess Game 1555 - kuvaa 1500-luvun puolivälin tyttöjä kuten Lucia-kirjanikin. Maalaukset ja musiikki ovat olleet hyvin tärkeitä aikauden tunnelman luojia. (Joulukuu 2005)

Kirjoitin kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa samassa asunnossa kuin Aurora-kirjatkin eli mieheni tilavassa virka-asunnossa. Vaikka minulla ei olut erityistä työhuonetta, tilaa oli paljon kirjoille.  Noissa vanhan ajan asunnoissa on pitkiä käytäviä, isoja eteisauloja, isoja huoneita.
Kokosin kutakin kirjaprojektia varten tarvitsemani kirjat, kartat ja muun aineiston muutamiin kirjahyllyihin. Muut kirjani olivat eri puolilla asuntoa aikakauden tai aihen mukaisessa järjestyksessä. Historiallisen romaanin kirjoittaminen vie paljon aikaa ja paljon tilaa. Olen kirjoittanut suurimman osan kirjoistani työn ohella, ja aineiston pitää olla kotona. Se merkitsee kirjojen ostamista Suomesta ja ulkomailta. Olen tietenkin käyttänyt myuös kirjastoja, joista saa kotilainoja.

maanantai 30. marraskuuta 2015

1500-luvun miesihanne

Lucia_2006_00049

Poikani Matti Amnellin kuvitusta , mm kirjaani pako Tallinnaan (2006)
Matilla on hyvin vaativa työ, joten piirtäminen on jäänyt harrastukseksi.

Pieni lintu -blogin haaste 'komeus' osallistun teemalla Näin 1500-luvulla

Kuvitelmamme hollantilaisesta kauppias Sandenista, joka asui Helsingissä Kustaa Vaasan hallitessa Ruotsia: pitkä, hoikka, pitkäsäärinen - ja sääret näkyvät. [Suola-Santtu on keksimäni lempinimi. van Sanden kävi suolakauppaa..]
Saksalainen Martti-kauppias on vanhempi mies ja käyttää vanhojen miesten asua, joka leventää häntä entisestään. Hänellä on kuitenkin tuuhea parta, ja hän on rikas. Nuori Hebla-rouva taita aolla vähän ihastunut van Sandeniin, joka on hänen kauniin tytärpuolensa kummisetä. [Hans van Sanden oli todellinen henkilö, jonka hauta on Vantaan Vanhassa Helsingissä. Hänestä on kirjoittanut myös Ursula Pohjolan-Pirhonen.]



Kustaa Vaasa

mahtavalta näyttävä koko - Henrik VIII

hieno parta - Juhana-herttua (komea punainen kullalta hohtava parta]


IMG_6537
Juhana -herttua ottaa mukaansa veljensä Eerikin muotokuvan (ks linkki alapuolella) Lontooseen vuonna 1559 ja yrittää kosia nuorta Elisabet-kuingatarta veljelleen vaimoksi. Lontoossa oli muitakin kosijoita muotokuvat mukanaan. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Kyynärän mittainen tyttö (2004, kysy kirjastostasi)

kauniit sääret - Eerik XIV (hieno kokovartalomuotokuva onnettomasta kuninkaasta)

mahtavalta näyttävä koko - Henrik VIII



Louvressa. Kuvan otti poikani Matti.
Henrik VIII:n aikalainen Ranskan Frans I ja minä.  Huomaa valtavat hihat. Leveyttä piti olla.


Älykäs ja oppinut mies käytti usein pitkää keskiajan oppineen kaapua, varsinkin vanhemmat miehet: kuvasin "pahvi-Lutherit" Wittenbergissä


Matti Amnell: Erasmus

Myös Lucian veljellä, nuorella Wittenbergin maisterilla Erasmus Helsinkiläisellä on oppineen kaapu. Hänen luokseen Lucian perhe pakenee turvaan, kun Eerik XIV aloittaa sodan veljeään Juhana vastaan, ja Turussa alkavat kauhun päivät.
Matin kuvitusta kirjaani Lucia ja Luka. [esittely ja kirjatilaukset) Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013 Books on Demand
Tätä on myytävänä muissakin nettikaupoissa.

rikkaus- Kustaa Vaasa ja muut renessanssikuninkaat
hurskaus- Luther
pitkä- Robert Dudley,  Earl of Leicester, Elisabetin serkku, ystävä, ehkä rakastettukin , oli harvinaisen komea ja harvinaisen pitkä mies.
Koko Elizabethan Costume sivu täynnä kuvia 1500-luvun komeudesta:)


Moni kakku päältä kaunis, mutta rutiköyhän Turun teinin Vilppu Talven vahvuus on hieno sankarillinen luonne. Hän lähtee viemään serkkunsa Margaretan ja Lucian Helsingistä Tallinnaan, kun Margareta-parka aiotaan naittaa oudolle vanhalle miehelle. Hän soutaa veneellä meren yli. Kirjaani "Pako Tallinnaan" (200&)  on kirjastoissa.


Tämä sivu karkasi käsistä, ennen kuin ehdin laittaa kuvat ja tehdä kollaasin. Täydensin kirjoitusta myöhemmin.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lucia väritti gargoileja

2883450850_483878d7e9_o 2

Keskiaikainen gargoili ja minä Zagrebin kaupunginmuseossa.

Gargoileja on Lucian mielikuvituksessa ja niissä kirjoissa, joita Lucian isä kopioi ja Lucia auttoi värittämisessä:

Värittäessään Lucia eli maailmassa, josta oli kuullut ja lukenut tarinoita. Kuvien ja laulujen maailmassa kukkien värit hehkuivat, suihkulähteet solisivat, valkotorniset linnat kohosivat vuorilla, peurat kumartuivat juomaan purosta raikasta vettä ja laivojen purjeet pullistuivat merituulessa. Trubaduurit lauloivat hoveissa ja talonpoika maata kyntäessään.

Puutarhoissa oli hyvälle tuoksuvia hedelmiä ja satakielen laulua. Siellä oli riikinkukkoja, jotka laahasivat värikkäitä pyrstöjään ja levittivät ne laajaksi viuhkaksi.


Mutta siinä maailmassa oli myös sotatorvien ääntä ja tuskasta valittavia sotahevosia, joiden selästä miehet syöksyivät maahan. Tulta syöksevät lohikäärmeet halusivat nielaista nuoria tyttöjä kitaansa. Pilviä hipovan korkeiden katedraalien ja linnojen katoilta syöksyi kohisten sadevettä räystäiltä kurkottavien gargoilien avoimista kidoista. Lucia värisi eläessään ajatuksissaan tätä toista elämää.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika, sivu 16

Miksi Lucian isä kopioi vanhoja käsikirjoituksia? Missä hän oli oppinut sen taidon? Oliko siitä hyötyä perheelle?

Lue myös Ystävysty keskiaikaan, josssa kerron aidon keskiaikaisen gargoilin kohtaamisesta Zagrebin museossa. 
Gargoilien kuvat -kansioni, enimmäkseen minun ottamiani kuvia. Myös Helsingin Johanneksen kirkon gargoilit, jotka katsoivat minua ja toivottivat minulle hyvää huomenta 20 vuoden ajan, jotka asuimme niiden naapureina.



Olin ollut jo kauan kiinnostunut gargoileista ja koonnut tietokirjoja niistä.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Iivana Julma ja Kreml




Iivana Julma (1530-1584) hallitsi samaan aikaan kuin Englannin Elisabet ja Ruotsin Kustaa Vaasan pojat Eerik ja Juhana (ylärivissä) . Lucia ja Luka -kirjassani Iivana on tärkeä sivuhenkilö, joka vaikuttaa päähenkilöitten kohtaloon. 

Juhana-herttuan puoliso Katariina Jagellonica oli antanut rukkaset Iivana Julmalle. Tämä ei hellittänyt, vaan halusi edelleen Katariinan hoviinsa koristeeksi. Useita yrityksiä Katariinan ryöstämiseksi tapahtui. Kirjassani on yksi kuvitteellinen ryöstösuunnitelma, johon joutuu mukaan myös fiktiivinen 17-vuotias Lucia Olavintytär. 


Katariina Jagellonica

Ryöstö olisi ollut täysin mahdollinen ja ihmisryöstäjät olisivat vieneet

"Katariinan ja Lucian yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml. Siellä asui mahtava hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin koristettuun brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies, joka oli rakentanut suuren valtakunnan ja jonka sanat soljuivat kuin hunaja, mutta järki oli sekoamassa. Kansa sanoi Iivanaa Rääkkääjäksi.

Moskovassa käyneet kertoivat, että Iivanaa pelkäsivät nykyään kaikki muut paitsi hänen imettäjänsä, ikivanha nainen, jonka kasvot olivat uurteiset kuin puun kaarna. Lempeän puolisonsa kuoleman jälkeen Iivana ei rakastanut enää muita kuin metsästyshaukkaansa Adragania.


Kostonhaluinen Iivana halusi ryöstää Juhanan vaimon Katariinan koristeeksi pitoihinsa, joista kerrottiin mitä oudoimpia tarinoita. Makeiset, piparkakut ja piiraat tarjottiin kullatuilta puunoksilta. Paistetut jättiläiskalat aseteltiin kultavadeille kidat ammolleen muistuttamaan siivet levällään olevia lohikäärmeitä. Ne näyttivät syöksyvän pitopöytien ääressä istuvien kimppuun niin kuin Iivana raivonpuuskissaan."
Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013, sivut 73-74
Olen Moskovassa syyskuussa 2015 kaksi viikkoa. Yritän kirjoittaa sieltä käsin blogeihini.
Kuvia kertyy vähitellen tänne Flickrin Moskova-kansiooni. (Kreml= 'linnoitus')


torstai 6. elokuuta 2015

Keskiajan naiset ja tytöt

keskiaika-aiheinen seinävaate (osa)

Keskiajan naisia. Kuva: Mimi Amnell

Tässä voisivat olla kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen 13-vuotias ystävänsä Margareta Martintytär, joka on puolestaan ikäisekseen hyvin pitkä ja - "liian kaunis". Heistä kerron kirjassa Pako Tallinnaan (2006).
Lucia Olavintytär-kirjoja, myös uusinta eli kirjaa Lucia ja Luka (2013),  on nyt myös Helsingin seudun kirjastoissa. Etsi HelMet-sivuilta hakusanalla "Anna Amnell" tai "Lucia ja Luka".
Ostin aikoinaan yllä olevan seinävaatteen Helsingistä kirpputorilta. Se on palannut Englantiin, jossa tyttäreni asuu nyt työnsä vuoksi.
Mimi ja hänen miehensä olivat löytäneet uudelta kotipakkakunnaltaan sohvan, jossa on keskiaikaistyylistä kirjoitusta koristeena. Seinävaate sopii sen kanssa yhteen.


Cats love Middle Ages

Ihana musta Kenzo-kissa pitää keskiajasta, vaikka keskiaikana kaikki eivät pitäneet mustista kissoista.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Anna Amnell: Lucia-books. Info in English

Anna Amnell

At the book fair in Turku in 2004.

IMG_0579


The writing of the Lucia Olavintytär trilogy. The third part is Lucia and Luka [Lucia and Luka], in Finnish. click to see a larger size
The contents of the magazine
Info på svenska Kirjasampo.fi/Anna Amnell : Lucia ja Luka


IMG_0578


This article is written in Finnish. Read here:  Anna Amnell: Firenzestä Turkuun. -Tyyris Tyllerö 4/2013
Illustration is by my son Matti Amnell (Jr).
Anna Amnell: Lucia and Luka 2013
ISBN 978-952-498-842-1, information in English



Lucia is an ell-sized girl 

In Anna Amnell's "novel An Ell-Sized Girl (Kyynärän mittainen tyttö, 2004) the idea of difference is explored from the perspective of a short girl captured and taken to the court of Elizabeth I to live as a court dwarf." Kaisu Rättyä. virtualfinland.fi

"Anna Amnell-- traite pour sa part de la différence dans Kyynärän mittainen tyttö (Haute d’une aune, 2004) en évoquant le destin d’une enfant de petite taille enlevée pour servir de lutin à la cour de la reine Élisabeth Ire."
(Virtual Finland)

In Anna Amnells "Roman Kyynärän mittainen tyttö (Das eine Elle große Mädchen, 2004) wird das Anderssein mit Hilfe des Schicksals eines Mädchens behandelt, das geraubt wird, um als Hofzwerg von Elisabeth I. zu dienen." (Virtual Finland)

"En su novela Una chica de un codo de altura (Kyynärän mittainen tyttö, 2004), Anna Amnell -- trata el tema de las diferencias a través de una narración sobre destino de una adolescente enana que es raptada y llevada a la corte de la reina Isabel I."(Virtual Finland)


Anna Amnell's historical novels
all Lucia-books and Aurora-books (Edwardian, immigration to Canada



Anna Amnell at Helsinki Book Fair 2017. Finnish Writers Union 120 years. 
Theme of the interview: Children and young people in the 16th century.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ystävysty keskiaikaan

2883450850_483878d7e9_o 2

Teen kuvassa tuttavuutta keskiaikaisesta kirkosta peräisin olevan ystävällisen gargoilin kanssa. Museossa esineitä ei saisi koskettaa, mutta tein poikkeuksen. Kirjoitin juuri kirjaa Lucia ja Luka ja en voinut voinut vastustaa kiusausta juuri ja juuri koskettaa gargoilia. Se oli ollut ehkä satoja vuosia keskiaikaisen kirkon harjalla. Sadevesi oli ryöpynnyt sen suusta kauas maahan eikä ollut päässyt vahingoittamaan kattoa tai seiniä.

Samasta kirkosta oli pelastettu museoon pyhimysten kuvia ja muita esineitä. Netissä olevien kuvien perusteella ne on kaikki nyt nostettu korkealle, niin varmaan tämä veitikkakin.

Gargoileja on Lucian mielikuvituksessa ja niissä kirjoissa, joita Lucian isä kopioi ja Lucia auttaa värittämisessä:

Värittäessään Lucia eli maailmassa, josta oli kuullut ja lukenut tarinoita. Kuvien ja laulujen maailmassa kukkien värit hehkuivat, suihkulähteet solisivat, valkotorniset linnat kohosivat vuorilla, peurat kumartuivat juomaan purosta raikasta vettä ja laivojen purjeet pullistuivat merituulessa. Trubaduurit lauloivat hoveissa ja talonpoika maata kyntäessään.
Puutarhoissa oli hyvälle tuoksuvia hedelmiä ja satakielen laulua. Siellä oli riikinkukkoja, jotka laahasivat värikkäitä pyrstöjään ja levittivät ne laajaksi viuhkaksi.

Mutta siinä maailmassa oli myös sotatorvien ääntä ja tuskasta valittavia sotahevosia, joiden selästä miehet syöksyivät maahan. Tulta syöksevät lohikäärmeet halusivat nielaista nuoria tyttöjä kitaansa. Pilviä hipovan korkeiden katedraalien ja linnojen katoilta syöksyi kohisten sadevettä räystäiltä kurkottavien gargoilien avoimista kidoista. Lucia värisi eläessään ajatuksissaan tätä toista elämää.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika, sivu 16