maanantai 30. lokakuuta 2017

Mitä merkitsee Halloweenin kurpitsalyhty?

Happy Halloween!

Kurpitsalyhty, englanniksi jack-o-lanter, kertoo Jack-nimisestä ovelasta tyypistä, joka petkutti sekä Jumalaa että paholaista. Kuoltuaan hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Hän vaelteli ympäri maailmaa kädessään lyhty, jonka hän oli kaivertanut nauriista tai lantusta. Ehkäpä kurpitsasta tuli parempi lyhty.
Hassu kurpitsalyhty. Makrokuvat hassu
Hyvää Halloween-iltaa!

lauantai 28. lokakuuta 2017

1500-luku kirjamessuilla

Anna Amnell at the book fair in Turku 2006

Kyynärän mittainen tyttö -nukke ja minä kirjamessuilla vuonna 2006. Se on mukana myös tänä vuonna 2017 Helsingin kirjamessuilla. Ensimmäinen Lucia Olavintytär -kirja ilmestyi vuonna 2004.
Jatko-osa Pako Tallinnaan vuonna 2006 ja kolmas osa Lucia ja Luka vuonna 2013.


Lucia_and_theGatehouse

Myös tornitalo (gatehouse eli portinvartijantorni) on ollut mukanani Helsingin kirjamessuilla KIrjalijaliiton osastolla. Olen ommellut kaikki 1500-luvun vaatteet itse ja koonnut ja sisustanut talon. (esim takka on tehty suklaarasialaatikosta)

Suomen Kirjailijaliitto tuottaa kaksi päivää lavaohjelmaa Helsingin Kirjamessuille. Takauma-lavan ohjelmassa lauantaina ja sunnuntaina 28.-29.10. esiintyy yhteensä yli 60 kirjailijaa.
Sunnuntaina 29.10.2017. klo 11.30–12.00 Takauma-lava 1500-luvun nuoret.
"Anna Amnell kirjoittaa 1500-luvulle sijoittuvia nuortenromaaneja. Mikä keskiajassa kiehtoo? Haastattelijana Laura Lähteenmäki.
Suomen kirjailijaliiton Takauma-lava on hyvä muistutus siitä, että hyvä kirja elää paljon kauemmin kuin syksystä jouluun."


Helsingin kirjamessut Lähteenmäki ja Amnell

Kirjailija Laura Lähteenmäki oli erinomainen haastattelija. Meillä oli hauskaa.


Lucia Olavintytär

Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär-nukke on kokenut esiintyjä.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Lai 23 kirjassa Pako Tallinnaan

Lai23

Lai 23 [talo kirjassani Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus] on teatterina ja siellä on alakerrassa myös kahvila. En kuitenkaan joutaneet teetä juomaan, sillä otin innoissani valokuvia tästä talosta, joka tuntui juuri sopivan kokoiselta. En ollut ainoa innokas valokuvaaja.

Englantilainen mies otti kuvia vielä innokkaammin kuin minä ja monella hienolla kameralla. Hän oli puhelias ja kertoi olevansa Cambridgen yliopiston keskiajan arkkitehtuurin professori. Hän oli risteilyllä Pietarissa ja Tallinnassa ja oli käynyt Tallinnassa jo kerran, ihastunut suunnattomasti tähän uskomattomaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja palannut ottamaan kuvia. Kun kerroin kirjoittavani nuortenkirjaa 1500-luvusta ja nimenomaan Tallinnasta, hänen silmänsä säteilivät.

- Nyt minä näytän teille jotakin hienoa, hän sanoi miehelleni ja minulle. Hän vei meidät huoneeseen, jonka perällä oli iso vankka ovi. - Tuolla on huone, joka teidän täytyy nähdä.

Pöydän takana istui "vanhan vallan" tyyliin käyttäytyvä virkailija, joka sanoi, ettei sinne pääse kukaan.
- Pääsin aikaisemminkin, sanoi professori, pyyhälsi huoneen perälle, avasi oven ja pyysi meidät mukaansa.

Siellä oli huone, joka oli ollut 1500-luvun kauppiasperheen asuinhuoneena. Todennäköisesti siellä oli ollut useitakin pieniä huoneita, jotka oli erotettu väliseinillä toisistaan.

Ihmeellisintä oli, että siinä 1500-luvun huoneessa oli korkeat pikkuruutuiset ikkunat niin kuin esimerkiksi englantilaisissa samalta ajalta olevissa taloissa. Täällä kylmässä Pohjolassa. Ikkunasta näkyi sisäpihaan, jossa oli vielä kaivonrengas jäljellä.

Huvittavinta oli se, että tämän huoneen leveässä ikkunalaudassa oli vessanistuimet, oikea ulkohuussi, johon voi pistäytyä poistumatta huoneen lämmöstä. (Huom! Kävin samassa talossa muutama vuosi myöhemmin, ja takahuone oli remontoitu ja muutettu tavalliseksi toimistohuoneeksi!)

Näissä huoneissa oli nimittäin kuumailmalämmitys, sillä kellarikerroksessa oli uuni, jota lämmitettiin ja josta lämmitetty ilma kohosi yläkertaan. Sitä uunia saatoimme ihailla myöhemmin kellarissa sijaitsevassa kahvilassa.

Keskiajan arkkitehtuurin professori neuvoi meille myös erinomaisen kirjan, jota myytiin teatterin aulassa. Se osoittautui todelliseksi aarteeksi.

Olen miettinyt, milloin ilmestyy tämän Cambridgen yliopiston professorin oma kirja Tallinnasta. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa miehelle, jonka nimi haihtui mielestäni siinä tuoksinassa. Eniten olen kuitenkin kiitollinen siitä, että naapurissani, pienen merimatkan päässä on suuri keskiaikainen kaupunki Tallinna.



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hassut hatut

Medieval hat 2

Hassu hattu. Ilveilijän hattu

Makrokuvat hassu


medieval hat

Minulla on kaksi keskiaikaisen ilveilijän hattua



lauantai 21. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessut 2017




Olen Helsingin Kirjamessuilla sunnuntaina 29.10, 11.30-12.00, takauma Suomen Kirjailijaliitto esittää: 1500-luvun nuoret. Mikä keskiajassa kiehtoo? Laura Lähteenmäki haastattelee Anna Amnelllia, joka kirjoittaa historiallisia romaaneja.

maanantai 9. lokakuuta 2017

1500-luvun naisen ja tytön asun valmistaminen

Lucia_and_theGatehouse

Tämä nuken asu tuo esille tyypillisen Elisabetin ajan tytön ja naisen asun.

Nukke on Lucian pituinen (80cm eli Baijerin kyynärä). Nukella oli alkujaan 1800-luvun tyylinen asu, joka toimi osittain mallina koon suhteen. Kuvassa on myös 1:12 nukkekoti ja nuket, joille ompelin myös 1500-luvun asut. Tämä nukkekoti ja nuket ovat olleet mukanani kirjamessuilla.

Ompelin nukelle yksinkertaistetun version 1500-luvun asusta, jollaista olisi käyttänyt aatelisperheen tai varakkaan kauppiaan tytär. Puvun alla on vain yksinkertainen vyötärölle rypytetty alushame, mutta 1500-luvulla käytettiin runsaasti rypytettyjä alushameita. Aluspusero on ommeltu reikäkoristeisesta luonnonvalkoisesta kankaasta, joka muistuttaa sen ajan kangasta. Aluspuserossa on pöyheät hihat ja kapeaa pitsiä hihansuussa ja leveämpää kaula-aukossa.

Tein nukelle nykyaikaista liivihametta muistuttavan hihattoman mekon, joka kiinnitettiin edestä hakasilla tai nauhoilla. Yläosa on hyvin tiukka muistuttamaan siitä, että siihen aikaan pikkutytöilläkin oli korsetti, joka oli vahvistettu luilla tai jopa tehty puusta. Rinnan täytyi olla lattea. Hameen reunassa on koristeena leveä nauha. Se suojeli maata viistävää hametta kulumiselta.

Hameeseen kiinnitettiin irtohihat, jotka olivat yhtenäiset tai kahdesta kappaleesta kuten tällä nukella. Nämä hiukan topatut hihanpuolikkaat kiinnitettiin nauhoilla kiinni toisiinsa ja hameeseen. Irtohihat saattoivat olla joko samaa kangasta kuin hame tai eri väriä. Irtohihoja vaihtamalla saatiin vaihtelua vaatevarastoon. Aluspuserosta vedettiin esille hihakangasta koristeeksi. Saatettiin laittaa myös hihan alle jotain kangasta vain sitä varten, että se näkysi hihan raoista. Tavallisiin hihoihin laitettiin viiltoja, joista kangas vedettiin esille. Näin tein omassa asussani.

Hattu on tehty nykyaikaisesta morsiushatusta päällystämällä se sametilla ja liittämällä koristeeksi höyhen. Siihen aikaan käytettiin paljon koruja. Tavallinen helminauha ja meripihkahelmet sekä hopeiset tai kultaiset ketjut olivat tavallisia samoin kirkasvärisillä jalokivillä koristetut sormukset ja muut korut. Ei ollut paljoa ostamista, joten rahat tuhlattiin vatteisiiin. Näin sekä miehet että naiset.

Erityinen piirre 1550-luvun ajan asussa oli edessä näkyvä kangassuikale, joka näkyi edestä avoimen hameen alta. Sitä ei sidottu mitenkään sivuilta. Lisäksi oli useita alushameita ja pitkähihainen mekkokin hameen alla. Kenkinä käytettiin yleensä tohveleita, jotka olivat monella tavoin koristeltuja.

Asuun kuuluivat aikuisella käsineet, joita ei laitetttu käsiin vaan pidettiin koristeena samoin kuin nenäliinaa. Katolisilla oli koristeellinen rukousnauha, jossa oli usein krusifiksi.

Asun materiaalit:

Nuken renessanssiasun ainekset: kirpputorilta ostettu tummanpunainen sohvatyynyn päällys (=mekko), morsiushattu kirpputorilta, puserokangas brodyyripuuvillaa kaupasta. Hiha- ja kauluspitsit kaupasta, löysin luonnonvalkoista. Irtohihakangas oli kallista, mutta sitä tarvittiin vain palanen. Esiliinaa muistuttava kangaspalanen jäi tähteeksi omasta asustani. Kalleinta olivat reunanauha (sisustuskankaita) ja pitsit.

Huom. Tämä kirjoitus on uusinta vuodelta 2007 kotisivublogissani olevasta kirjoituksesta. Kerron Helsingin kirjamessuilla Kirjailijaliiton osastolla (Takauma) sunnuntaina 29.10.2017 aiheesta Keskiajan nuoret. Haastattelijana on kirjailija Laura Lähteenmäki. 1500-luvun puoliväli oli varsinkin Suomessa siiritymävaihetta keskiajan ja renessanssin välillä, aikakausi, jota käsittelin Lucia Olavintytär -kirjoissani Kyynärän mittainen tyttö (2004, Lasten Keskus), Pako Tallinnaan (2006, Lasten Keskus) ja Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö (2013, BoD)

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Meripihkan väriset hiukset

Lucian hiukset


Lucialla on meripihkan väriset pitkät hiukset, hän osaa laulaa ja soittaa luuttua. Hänen kaltaisensa lyhytkasvuinen ihminen oli 1500-luvulla painonsa arvoinen kultaa. Heitä etsittiin, ostettiin ja myytiin kuninkaallisiin hoveihin.
(Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö, sivu 89.  Lasten Keskus 2004)

Kuvasin nämä kauniit hiukset Helsingissä Hietalahden torilla. Nuoren naisen hiukset  ulottuivat harteille. Hän antoi minulle luvan ottaa valokuvan.



amber

Uudet värikollaasit Amber