Kommentti: Kremlin värit

Pyhän Basiuksen katedraali sijaitsee Kremlin keskiaikaisen linnoituksen muurien sisällä Moskovassa.

Arkkitehtuurin luomukset merkitsevät monenlaisia,  usein hyvin henkilökohtaisia asioita. Kreml oli ollut lapsuudesta asti olemassa sanana ja kuvina uutisissa pelon ja väkivallan symbolina  

Se oli sellainen myös silloin, kun kirjoitin historialliseen nuortenkirjaani Lucia ja Luka (2013) Lucian isän pelosta, että tytär vietäisiin  ”yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml. Siellä asui mahtava hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin koristettuun brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies”. 

Kun näin Kremlin linnoituksen ja kirkot ensi kerran paikan päällä syksyllä 2015, yllätyin täydellisesti. Kultaiset ja kirkasväriset sipulimaiset tornit – ”nuotiot nousemassa kohti taivasta”, Bysantin ja Italian vaikutukset, uskonnollisten maalausten peittänät kirkkojen seinät, ehdoton pyhyyden kokemus protestantillekin. Stalinkin tajusi, että niitä ei saanut tuhota. Ne ovat ainutlaatuisia. Ensimmäinen ajatus oli kuitenkin: Nehän ovat hauskoja ja iloisen näköisiä. 

Kommentti Facebookissa ryhmässä "Arkkitehtuurikapina.Ei enää rumia laatikoita."

 Arkkitehtuurikapina - ei enää rumia laatikoita

(Lisäys: Kremlin ktedraalit saivat kirkkaat värinsä vasta 1600-luvulla. Laitoin värin, jotta lukija tajuaa, mistä rakennuksista on kyse.)

Kremlissä on monia muita rakennuksia. Kreml-kuvani Flickrissä

Hauras

Vanhat kirjat ovat hauraita. Onnneksi niitä on säilynyt, sekä kirjapainossa painettuja että käsin kirjoitettuja ja kopioituja. Niistä saamme tietää, miten menneisyyden ihmiset elivät. Keskiaikainen kirja museossa. Dubrovnik.
Makroviikon 'Hauras' on tiistaina 17.2. 2015



käsinkirjoittettua




Kivikin on haurasta. Mahtavat rakennukset sortuvat, ja niistä jää jäljelle vain osia. Split, Diokletianuksen palatsin raunioita.




Palatsin raunioita on käytetty rakentamiseen. Hotelli raunioituneen palatsin seinässä kiinni.

Kun saavuimme Splitiin, saimme kuulla, että hotellihuoneemme ei ollutkaan vapaa sairastapauksen vuoksi. Hotellinjohtaja oli järjestänyt meille huoneen toisesta, kalliimmasta hotellistaan samaan hintaan. "Tulette hämmästymään", hän lupasi. Me hämmästyimme tosissaan: hotelli oli rakennettu keisari Diokletianuksen palatsin raunioiden keskelle, meidänkin huoneemme seinään oli jätetty näytteeksi 1700 vuotta vanhaa kiviseinää. Neljännen kerroksen ikkunasta näkyi osa palatsin raunioita ja suurta aukiota. Splitin vanha kaupunki on nimittäin rakennettu Diokletianuksen massiivisen palatsin sisälle. 



Haurauteen, särkyneisyyteen liittyy traagisuuden lisäksi usein myös kauneutta. Pula, Kroatia  , roomalaisen amfiteatterin ja kaupungin raunioita Pulassa, Kroatiassa.




Krk:n saarelle johtava karu niemi (Klikkaa kuva suureksi)

Luonto on haurasta. Dalmatin rannikko ja Adrianmeren saaret ovat karuja ja puuttomia, sillä Venetsian tasavalta kaatoi siellä satoja vuosia puita rakentaakseen rikkaan kaupungin ja loistavan laivaston:

"Venetsialaisten esi-isien oli pakko paeta hunneja.  Hunnien kuningas Attila oli hirvittävä, hän ei edes puhunut ihmisäänellä, vaan haukkui niin kuin koira. Attila ja hänen miehensä hävittivät kaiken, mikä tuli heidän eteensä. Ruohokaan ei kasvanut siellä, missä hänen miehensä ratsastivat.  Venetsialaisten esi-isät pakenivat suurelle suoalueelle, jossa oli lukemattomia pieniä saaria ja särkkiä. Siellä oli runsaasti kaloja ja muita mereneläviä. Ilma oli mustanaan vesilinnuista.

He kantoivat kotikaupungeistaan patsaita ja katukiviä selässään. He kaatoivat puita ja rakensivat paalukylän. Kun aikaa kului, he kaatoivat kokonaisia metsiä  kaukaisista maista ja kuljettivat puut lautoilla uudelle kotiseudulleen. He iskivät maahan yhä paksumpia paaluja ja rakensivat niiden varaan entistä hienomman kaupungin.

Heidän ei tarvinnut kyntää eikä kylvää, mutta he kokosivat satoa, sillä he toivat mausteita idästä ja möivät niitä pohjoisten maiden asukkaille ja saivat siten kaiken, mitä halusivat. Missään ei ole sellaisia rikkauksia kuin Venetsiassa."

Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013, sivut 70-71.

Krk , Kroatia, porraskäytävä

Renessanssin tunnelmaa Krk:n kaupungin keskustassa.

Pylväs verkahallissa

Krakowa