Kevät Turun linnassa

Uudet värikollaasit: Juhlan värit
May 25th

Pitkä pimeä talvi oli ohi. Luka oli selviytynyt ankarasta ilmastosta.  Ensimmäiset leskenlehdet ilmestyivät aurinkoisille seinävierustoille ja ojien reunoille. Siellä täällä maa viheriöi. Puihin tuli silmuja. Päivä piteni. Sammakonpoikaset kasvoivat vallihaudoissa. Pohjolan kevät valloitti Lukan valollaan.  Parasta oli se, että hän ja Lucia olivat sydänystävät, vaikka eivät saaneetkaan tavata toisiaan. 

Hovin ilmapiiri oli muuttunut yhä jännittyneemmäksi. Monet turkulaiset olivat jo paenneet maaseudulle ja jopa ulkomaille. Kaupungin koiratkin vaistosivat vaaran lähestymisen ja haukkuivat hermostuneina. Naakat lentelivät levottomina Tuomiokirkon tornin ympärillä. Kissat purivat häntäänsä.

Juhana pelkäsi Eerikiä ja Iivanaa. Juoruttiin, että Juhana-herttuan hermot olivat riekaleina. Hän huusi ja raivosi. Näistä asioista ei voinut kertoa kirjeissä. Siksi oli parasta olla kirjoittamatta Venetsiaan, päätteli Luka.

Anna Amnell: Lucia ja Luka

Prince John of Finland

Juhana-herttua, prinssi, suuriruhtinas.
Kuvitus: Matti Amnell
Anna Amnell: Pako Tallinnaan 2006, Lasten Keskus

Nuori Suomen herttua Juhana perusti suomalaisille suuriruhtinaskunnan. Hän osasi suomea ja piti hovia Turun linnassa vuosina 1556-1563.
 Anna Amnell: Lucia ja Luka. 2013 BoD
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2016/07/tapahtumapaikkana-turun-linna.html
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2009/11/turun-linna-1562-1563.

  Prince John/Duke of Finland.
http://wikivisually.com/wiki/John_III_of_Sweden

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö (2004 Lasten Keskus) kertoo Juhanan isän kuningas Kustaan ajasta,

Tapahtumapaikkana Turun linna

Tänään Helsingin Sanomat kertoo Turun linnasta. Ossi Mansikka: Karu keskiaikainen puolustuslinna.- Suomen linnat, osa 1. Paljon kuvia. 

Turun linna 1500-luvun puolivälissä, Kustaa Vaasan ja hänen poikansa Juhanan, Juhana-herttuan, aikana on keskeinen kirjoissani Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Lucia ja Luka (2013).

Lucia ja Luka -kirjassa ollaan Juhanan ja Katariinan renessanssihovissa (1562-1563), koetaan sen lyhyt kukoistus ja traaginen loppu. Linna vaikuttaa myös kirjan Kyynärän mittainen tyttö tapahtumiin. Olen peittänyt pyöreän tornin, jota ei ollut kirjojeni tapahtuma-aikana.

Juhana Herttuan ajan Turku-aiheisista kirjoista kirjoittaa Jorma Grönholm Turun Sanomissa:

Jorma Grönholm: 

Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat, alio 24.3. 2016

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?

Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin. ---

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin. --"

Kirjoituksessa mainittu artikkelini :

Anna Amnell: Firenzestä Turkuun. Miten syntyivät 1500-luvun kirjani.

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

Turun linnan ympärillä ja sisäpihalla oli 1500-luvulla paljon pieniä hirsimökkejä, joissa osa henkilökuntaa asui. Piirros: Matti Amnell. Synkkiä pilviä linnan yllä.




Siellä oli myös puutarha ja yrttitarha.

Kyynärän mittaisen tytön maailma 1: Turku ja Moskova

 Kirjojeni kyynäränmittainen Lucia Olavintytär on täysin fiktiivien henkilö, mutta kirjani perustuvat tutkimuksiin 1500-luvun elämästä - ja mm. lyhytkasvuisuudesta.

Siihen aikaan, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä osaa Lucia Olavintytär -trilogiaan kävin usein lyhyillä matkoilla Turussa. Ehdin nähdä osan Turun linnan keskiaika -näyttelyä. Useat Kyynärän mittaisen tytön ja Lucia ja Luka -kirjan tapahtumista on sijoitettu näyttelyssä kuvatulle keskiaikaiselle torille.

Aboa Vetus teki myös Turkua tutuksi ja sieltä löytyi tämä keskiaikainen koti, pienoismalli, josta minulle oli hyötyä kirjoittaessani kirjaa Lucia ja Luka, jossa Lucian perhe muuttaa asumaan Turkuun äidin perintötaloon.

Lucia joutuu yöpymään myös talonpojan tuvassa.
Ks Kaponieerin blogista Turun linnan vanhan perusnäyttelyn nostalgiaa (2)

Olen  suunnattoman kiitollinen kaikille niille, joilta sain apua. Näitä ovat varsinkin museot Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Niihin kuuluu myös Venäjä, sillä tsaari Iivana Julma oli taustavaikuttajana kirjoissa Pako Tallinnaan ja Lucia ja Luka. Olen viettänyt 2010-luvulla  (2012- 2015) yhteensä yli puolitoista kuukautta Pietarissa ja Moskovassa ja kiertänyt museoissa. Tämä on ollut mahdollista, kun lähisukulaiseni on työssä Venäjällä.

Keskiaikaisen Moskovan eli Kremlin [= 'linnoitus'] keskiaikaisetr kirkot ovat todellinen aikamatka keskiaikaan. Välillä tuntuu, että suorastaan katoaa seinä- ja kattomosaiikkeihin ja kirkkojen loukkoihin. Moskova on suuri elämys historian ystävälle, myös minun kaltaiselleni kielitaidottomalle henkilölle, jolle Venäjä on ollut uusi maailma, kun en käynyt koskaan edellisessä valtiossa.



Romanov-pajarien talo (katso kaikki kuvani) oli ainutlaatuinen kokemus.

Tietoa 1500-luvusta antoivat Helsingin yliopiston ja Helsingin seudun kansalais- ja työväenopisojen luentosarjat, joita kuuntelin runsaasti (esim Päivi Setälä, Anto Leikola, tuohikirjoitusseminaari slaavilaisella laitoksella) eurooppalaiset tutkijat ja kirjailijat. Kirjoissani on lopussa lyhyet luettelot tärkeimmistä lähteistä.

Keskiajan Turku löytyi tavallaan myös Tukholmasta, jossa vietin kokonaisen päivän Pohjoismaisessa museossa.  Tukholmassahan Lucian perhe asui ennen Lucian syntymää, ja isä vieraili siellä kerrran kirjassa Kyynärän mittainen tyttö. Katso kuvia.




Pohjoismaisen museon aulaa hallitsee mahtava Kustaa Vaasan patsas. Lucia Olavintytär-kirjat kertovat Kustaan ja hänen poikiensa kuningas Eerikin ja toisen pojan Suomen herttua Juhanan ajasta, Vaasojen ajasta.

Tämä blogi on Blogit.fi luettelossa

Lucia ja Luka: Luka lumen ja jään maassa

Luka lumen ja jään maassa

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta.

Mökki tien varrella

Kaikkialta Suomen herttuakunnasta oli kutsuttu vieraita Juhana-herttuan vastavihityn vaimon Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhliin. Harvoin oli nähty Turun tiellä niin paljon väkeä.

–  Mitä kummaa täällä on tapahtunut? sanoi Vilkku pikkuveljelleen Kolkalle. Tien varteen oli lennellyt nyyttejä, matkakirstuja ja säkkejä. –  Tässä on tuoreet reen jäljet.

–  Tuolla on vielä yksi nyytti, Kolkka sanoi.

–  Se on lapsi!  Se kuolee tänne hankeen, jos ei ole jo kuollut. Viedään se kotiin, sanoi Vilkku.

Vilkun ja Kolkan koti oli harmaa mökki Turun tien varrella. Mökki oli puoliksi lumen peitossa. Vain kapea polku johti ovelle.

Vilkku laski pökertyneen Lukan ovensuupenkille uunin eteen, ja koko perhe kerääntyi ihmettelemään häntä. Mökin emäntä otti uunista tulta päreeseen ja tarkkaili muukalaista sen valossa. Pojalla oli päällään turkiksella vuorattu samettinuttu, topatut nahkahousut ja nahkasaappaat jalassa.

–  En ole nähnyt ennen noin pientä ihmistä! huudahti mökin emäntä ja otti huivin harteiltaan. Hän polvistui penkin vierelle ja peitteli pojan huivillaan.  –  Tämä nuori herra on varmaankin herttuan hovinarri, arveli emäntä, joka oli ollut Turussa rikkaan kauppiaan palvelijana ja nähnyt monenlaista väkeä.

–  Taisitte poimia kultakimpaleen lumihangesta, sanoi mökin isäntä. – Herttua antaa varmaankin löytöpalkkion. Mutta mitä tehdä tälle yllätysvieraalle? Meillä ei ole hevosta, jolla veisimme hänet Turkuun. Pitääkö minun panna poika pulkkaan ja hiihtää Mustan karhun majatalolle? Sinne on meiltä aikamoinen matka, ja pakkanen vain kiristyy.

Anna Amnell; Lucia ja Luka (2013),  7-8.

Turun linnan länsipääty

Salme Kotivuoren sivulta Facebookista.
Lucia ja Luka -kirjan lukija löytää tuosta tuttuja paikkoja.



Nykyajan linnaa ympäröi näin kesäisin rehevä kasvillisuus. Kuvassa Länsipääty, joka on merelle päin. Kuva on otettu 25.5.2007, jolloin olin jo julkaissut ensimmäisen ja toisen osan Lucian tarinasta (Kyynärän mittainen tyttö 2004 ja  Pako Tallinnaan 2006) ja alkanut tutkimuksen kolmatta osaa varten. Projekti viivästyi, sillä suuremmat asiat syrjäyttivät sen, äitini ja pikkusiskoni kuolema.

En pystynyt kirjoittamaan pitkään aikaan. Mutta tein tutkimuksia ja matkoja Suomeen ja ulkomaille. Matkat sisarenpoikani luokse Kroatiaan  ja mieheni ja minun monet matkat hänen kanssaan toivat mukaan Venetsian, Dalmatian ja Krk-saaren - ja Luka Dalmatialaisen ja hänen uskollisen ystävänsä Leonardon. Niin syntyi vähitellen kolmas osa Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika (2013), joka tapahtuu Turussa 1562-1563.



Kuvassa kierreportaat, jotka vievät rouvainhuoneen/rouvainkamarin ulkopuolelta hopeakamariin.

Lucia menee portaikkoon katselemaan merelle päin ja haaveilemaan.

Lucia jouluna rouvainhuoneessa:
"Lucia istui rouvainhuoneen ikkunasyvennyksessä paksulla tyynyllä, joka peitti kivipenkin. Hän naposteli manteleita ja rusinoita ja joi kanelille ja inkiväärille tuoksuvaa makeaa juomaa. Muki lämmitti käsiä.--"
Lue esim Kyynäränmittainen tyttö Juhana -herttuan hovissa.

http://amnellinlucia.blogspot.fi/2012/12/kyynaran-mittainen-tytto-juhana.html

Kevät Turussa vuonna 1563

Kevät 1563 Turussa
(klikkaa kuva suureksi)

Pitkä pimeä talvi oli ohi. Luka oli selviytynyt ankarasta ilmastosta.  Ensimmäiset leskenlehdet ilmestyivät aurinkoisille seinävierustoille ja ojien reunoille. Siellä täällä maa viheriöi. Puihin tuli silmuja. Päivä piteni. Sammakonpoikaset kasvoivat vallihaudoissa. Pohjolan kevät valloitti Lukan valollaan.  Parasta oli se, että hän ja Lucia olivat sydänystävät, vaikka eivät saaneetkaan tavata toisiaan.

Luka pohti, miksi Olavi-herra ei ollut suopea hänelle, vaikka hän oli osallistunut Lucian pelastamiseen. Juhana oli antanut Lukalle kultasormuksen ja luvannut, että Luka olisi aina hänen suosiossaan. Sekään ei auttanut.

 Hovin ilmapiiri oli muuttunut yhä jännittyneemmäksi. Monet turkulaiset olivat jo paenneet maaseudulle ja jopa ulkomaille. Kaupungin koiratkin vaistosivat vaaran lähestymisen ja haukkuivat hermostuneina. Naakat lentelivät levottomina Tuomiokirkon tornin ympärillä. Kissat purivat häntäänsä.

Juhana pelkäsi Eerikiä ja Iivanaa. Juoruttiin, että Juhana-herttuan hermot olivat riekaleina. Hän huusi ja raivosi. Näistä asioista ei voinut kertoa kirjeissä. Siksi oli parasta olla kirjoittamatta Venetsiaan, päätteli Luka.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. 2013. ISBN 978-952-498-842-1
Historiallinen romaani nuorille ja historian harrastajiulle Juhana-herttuan ajasta

Itsenäinen jatko-osa kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö 2004 Lasten Keskus ja Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus.

Katso kuvat Turun linna keväällä

Reellä kohti Turkua vuonna 1562

Suomen talvi voi olla karu yllätys ulkomaalaiselle turistille tai maahanmuuttajalle. Näin kokee Luka Dalmatialainen vuonna 1562 : 

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta. 
(Lucia ja Luka  -kirjan alku)
Tällaiselta näytti Turun linna talvella 1562-1563. Pyöreää tornia ei vielä ollut. Kuva:  Matti Amnell (Jr)

Turun linna, rutto ja kirja-arvostelut kiinnostavat

Matti Amnell: Turun linna talvella 1562 (Huom. pyöreää tornia ei ole vielä )

Olen pitänyt alusta asti eli vuodesta 2005 tai 2006 myös sellaisia blogeja, joissa kerron kirjojeni aikakaudesta ja siitä, mistä sain tietoa ja ideoita kirjoihini. Ajattelin, että kukaan muu ei sitä tiedä, joten parasta laittaa asiat talteen. Olen sitä paitsi allerginen pölylle, ja blogit ovat olleet hyvä "lipastonlaatikko" tai "vinttikomero" kuville ja teksteille. (Osa blogeistani on yksityisiä.) Nythän kirjailijoiden oletetaan kertovan kirjoistaan, jolleivat he ole niin kuuluisia, että heillä on PR-sihteeri tekemässä sitä puolestaan. 

Suosituimpia kirjoituksia ja kuvia tässä blogissa: Turun linna, a maid in medieval dress, renessanssin nainen kampaus, pukuhistoriaa 1500-luku, Elisabet I ja isorokko, 1500-luvun tornitalo, Anna Amnell historical novels , ruttolääkärin naamio,

Sivuilla: Lucia ja Luka Esittely, Kirja-arvosteluja, Kyynärän mittainen tyttö kirja-arvosteluja, Pako Tallinnaan Kirja-arvosteluja, Lucia Olavintytär kirja-arvosteluja

Google-hausta tultu sanoilla: Lucia Olavintytär, Amnellinlucia.blogspot.com, hildegard bingeniläinen, katariina jagellonica, piparkakkutalo, 1500-luku, ruttolääkäri, renesssanssi pukeutuminen, kirjainmallit

67 991 käyntiä Bloggerin tilasto ja Site Meter 58, 467

vuodesta 2007

Minulla oli Kyynärän mittainen tyttö -niminen blogi Vuodatuksessa ennen tätä, mutta sinne tuli niin pahoja ja sopimattomia häiriöitä, että minun oli pakko lopettaa se blogi.

Matti Amnellin muuta kuvitusta Lucia- ja Aurora-kirjoihin.

Kirjaimet 'KK' : Turun linnan takka

Turun linnan takka.
Kirjaimet KK

Turun linna uudistuu!: Mitä kätkeytyy sermin taakse? Osa 2

Turun linna uudistuu!: Mitä kätkeytyy sermin taakse? Osa 2: Aikaisemmin tuli jo kerrottua että tulevassa aikajananäyttelyssä voi kurkistaa Vaasojen vaatearkkuun ja sovitella erilaisia asuja paperinuk...

Makro 129: 'haarukka'

medieval fork, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olen ostanut tämän haarukan Turun linnan museokaupasta. Taustalla Elisabet I, joka oli Juhanalle tuttu, sillä Juhana oli nuoren Elisabet-kuningattaren hovissa monta kuukautta. Hänet oli lähetetty kosimaan Elisabetia Eerik-veljelle vaimoksi. Ei onnistunut, ja siinä oli yksi syy lisää veljesten huonoihin väleihin.

Kun Juhana sai oikean prinsessan Katariina Jagellonican vaimokseen, tämä toi haarukat Turun linnaan:

"Kummastusta herättivät kuitenkin eniten uudet ruokailuvälineet, pelottavan näköiset kaksipiikkiset haarukat, joita piti käyttää aterioidessa. Muuan kömpelö porvarisrouva oli jo pistänyt haarukalla reiän kitalakeensa ja vuoti verta. Oli viisaampaa syödä sormin.

--

– Linnassa syödään kultalusikoilla, kertoi Vehnäpää kuulleensa.

– Vain herttuatar, väitti Valpuri.

– No, ainakin hopeisilla talikoilla, jatkoi Vehnäpää.

Hannu alkoi tirskua. – Ai, muka sellaisilla talikoilla, joilla nostellaan lehmien lantaa?

– Oletkos hiljaa, poika, Valpuri moitti. – Minä kuulin torilla, että ne kaksipiikkiset haarukat ovat samannäköisiä kuin paholaisen hiilihanko Hattulan kirkon seinällä. Mihinkä on maailma menossa? Ei semmoisia kapistuksia ollut ennen edes kuninkaan pöydässä, sanoi Valpuri päätään pudistaen. – Se oli tietenkin ennen vanhaan, kun olin keittiöpiikana Tukholman kuninkaanlinnassa."

Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013.

Kurkista kirjan sisälle 

Makro 129: 'haarukka'