Sulkakynä, muste, kirjoittaminen

sulkakynä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minua on aina kiehtonut se, että keskiajalla kirjat olivat käsinkirjoitettuja, kauniisti kirjoitettuja, piirroksin ja värikuvin somistettuja.

Kirjurit olivat tärkeitä. Kun Kustaa Vaasa tuli kuninkaaksi, hän halusi, että mahdollisimman monet Turunkin koulun oppilaista ryhtyisivät kirjureiksi.

Kirjureista oli pulaa. Kustaa Vaasa saattoi vaatia ketä ryhtymään kirjurikseen, vaikkpa jotain ulkomaiden lähettilästä.

Ei ole ihme, että Lucia Olavintyttären isä joutui vuosikausiksi Kustaan kirjuriksi.Hänellä oli hieno käsiala. Hän vapautui velvollisuudestaan vasta sitten, kun moitti näkönsä huonontuneen. Hän hankki myöhemmin silmälasit, mutta piti sen salassa Kustaalta, jotta sai elää rauhassa äitinsä talossa, Kuuselan kartanossa, opettaa lapsiaan ja harjoittaa lempiharrastustaan, kirjojen kopiointia ja kuvittamista. (Lucia ja hänen perheensä ovat kuvitteellisia henkilöitä.)

Kuvassa on sivu muistikirjasta, jota kokosin kirjoittaessani ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaani.

Muotokuva 1500-luvun alusta

Gemäldegalerie

Pakollinen tauko kirjoittamisessa

Odotan jo kärsimättömäst, että paha kausiflunssani olisi ohi. Olin juuri hyvässä vauhdissa kirjoittamassa kahta kirjaa yhtä aikaa. Ei ole huolta siitä, että ne sekoittuisivat toisiinsa, sillä toinen on jatko-osa Lucia Olavintyttären seikkailuihin ja toinen jatko-osa Aurora-kirjoihin, jotka kertovat melkein yli 350 vuotta myöhemmistä tapahtumista. Aurora-kirjat ilmestyivät 1990-luvulla. Ne kertovat 1900-luvun alun Suomesta ja Kanadasta.