Varhain
aamulla Luka ja Leonardo jatkoivat matkaa Turkuun. Oli vielä valoisaa, kun he
saapuivat perille. Turku oli pieni kaupunki laakson pohjalla jäätyneen joen
molemmin puolin. Kaupungin keskellä kohosi mahtava kirkko. Paksu lumi peitti
talojen katot. Laakson reunoilla oli sadoittain tuulimyllyjä, joiden kolina
kuului kauas. Luka ja Leonardo ajoivat reellä kohti Turun linnaa, joka oli
mahtava harmaakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa.
Luka sulki silmänsä. Hän ei ollut tuntenut itseään koskaan niin pieneksi ja heikoksi
kuin lähestyessään tuota jättiläisten linnaa.
Lucia ja Luka, sivu 27, jossa Luka ja Leonardo ovat menossa Juhana-herttuan hoviin Katariina Jagellonikan tervetuliaisjuhliin esiintymään.
Lucia soittaa luuttua päiväkaudet ja haaveilee pääsevänsä esintymään linnaan, jossa isä ja äiti ovat päiväkaudet mukana hovin ylellisessä juhlinnassa. 13-vuotias Hannu juoksee kaupungilla äitinsä ja isänsä asioita toimittamassa. Sää on ankea:
Lunta
tuprutti, tuuli vinkui ja ulisi. Hannu vaelsi pitkin Turun lumisia katuja
kelkka perässään. Hän oli viemässä äitinsä viittaa Perttu-turkkurille
korjattavaksi. Hannu kompuroi mukulakivikaduilla ja liukasteli hirsikaduilla kuluneilla
saappaillaan, hikoili sarkavaatteissa, paikatussa lampaannahkavuorisessa
viitassa, päässä villamyssy ja kädessä kahdet villakintaat päällekkäin, nenä
pakkasesta ja tuulesta punaisena. Hän
eksyi välillä ja joutui kysymään neuvoa. Hän juoksi kapeaa kujaa ohi sepänpajan, puusepän ja suutarin
verstaan.
Hän oli vaatetukseltaan kuin mikä hyvänsä oppimaton
renkipoika, mutta hänen päässään risteilivät monenlaiset ajatukset.
Lucia ja Luka, sivu 41
