Makro 119: Keskiajan talonpoikaistalo

Keskiajan koti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lähikuva pienoismallista. Nordiska Museet, Tukholma: Talonpoikaistalo noin 1600-luvulla. Kuva: Anna Amnell
Makro 119: ruskea
Klikkaa kuva suuremmaksi

Talonpojan tupa oli rakennettu piilukirveellä veistetyistä hirsistä. Kesäisin söivät vuohet heinää ja kukkasia tuollaisen talon ruohoturvekatolla. Näin talvella paksu lumikerros peitti notkolla olevan katon. Näytti siltä, kuin talovanhus romahtaisi kasaan lumen paljouden alla.
- -
Tuvan kynnys oli korkea, jotta villieläimet eivät päässeet sisään eivätkä pikkulapset ja pienet kotieläimet, kuten possut ja lampaanvuonat, voineet karata ulos. Vieraat astuivat tervan ja savun hajuiseen tupaan. Lucia nosti isoäidiltä perimänsä tuoksurasian nenänsä eteen ja antoi yrttikimpun Vehnäpäälle.
Talo oli tavallista siistimpi, sillä joulusiivoukset oli tehty. Maalattialla oli puhtaita olkia. Tuoksui raikkaalle.
--
Uuni oli tuvan etunurkassa, suu oveen päin, päre paloi pihdissä uuninreunalla. Ohrapuuro porisi kolmijalkaisessa punasaviastiassa hiilloksella. Nauriit hautuivat saviruukussa hiilien alla. Lintupaisti kypsyi rautapadassa, joka riippui hiilloksen yläpuolella. Ruokien tuoksut toivat veden kielelle ja saivat vatsat murisemaan nälästä. --



Talonväki söi puuroa yhteisestä savipadasta kukin omalla puulusikallaan. He noukkivat puukkojensa kärjillä lintupaistia suoraan padasta, joka oli nostettu pöydälle laakean kiven päälle, pilkkoivat lihan puukolla pöydän päällä, imeksivät luita ja nuolivat sormensakin.
Talonpojan tuvassa käytiin yöpuulle heti aterian jälkeen, sillä kynttilöitä piti säästää.

Lucia ja Luka 2013, katkelmia luvuista ”Nahkalakanat ja höyhenpeitteet ”ja ”Yö talonpojan tuvassa”

Tukholman keskiaikamuseon sisäänkäynti sillan alla

Oli hyvin vaikeaa löytää Tukholman keskiaikamuseo (Strömparterre, Norrbro). Monet paikalliset ihmisetkään eivät tienneet, missä se on. Vihdoin löytyi joku, joka neuvoi: Sisäänkäynti on tuolla sillan alla. Sillalla oli hissi, mutta se ei toiminut. Laskeuduimme portaita laajalle terassille, jossa oli myös valkoisten telttakatosten alla toimiva ulkoilmakahvila.

Keskiaika-aiheiset viirit liehuivat museon ovella. Valtava hevoskastanja oli kukassa, sää oli aurinkoinen. Museo oli ilmainen. Menimme maan alle, laajaan uudistetuun museoon. Sinne on rakennettu kokonainen pienoistori, jonka ympärillä on erittäin aidontuntuisia rakennuksia. Kukko tepastelee erään talon ruohikkokatolla, käsityöläiset ovat työssä pajoissaan, munkki kitkee yrttimaataan. Hologrammin nainen työskentelee hämärässä huoneessa.

Hyvin kiinnostavia olivat pienoismallit, joiden avulla saatiin mahtumaan paljon tietoa pieneen alaan. Uskon, että ne kiinnostavat kovasti myös lapsia, samoin tietenkin liikkuminen keskiajassa. Museohan sijaitsee keskiaikaikaisen kaupungin paikalla. Nähtävissä on osa Kustaa Vaasan aikaista kaupunginmuuriakin.

Tukholman keskiaikamuseo ja Turun keskiaikamuseo täydentävät toisiaan. Keskiaika herää eloon niissä.