Palaankohan vielä 1500-lukuun

Monta vuotta elin näissä maailmoissa.

Pako Tallinnaan valmistumassa

Eräs kirjakaapeista oli makuuhuoneen nurkassa. Kuvassa oleva maalaus -Sofonisba Anguissola: Chess Game 1555 - kuvaa 1500-luvun puolivälin tyttöjä kuten Lucia-kirjanikin. Maalaukset ja musiikki ovat olleet hyvin tärkeitä aikauden tunnelman luojia. (Joulukuu 2005)

Kirjoitin kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa samassa asunnossa kuin Aurora-kirjatkin eli mieheni tilavassa virka-asunnossa. Vaikka minulla ei olut erityistä työhuonetta, tilaa oli paljon kirjoille.  Noissa vanhan ajan asunnoissa on pitkiä käytäviä, isoja eteisauloja, isoja huoneita.
Kokosin kutakin kirjaprojektia varten tarvitsemani kirjat, kartat ja muun aineiston muutamiin kirjahyllyihin. Muut kirjani olivat eri puolilla asuntoa aikakauden tai aihen mukaisessa järjestyksessä. Historiallisen romaanin kirjoittaminen vie paljon aikaa ja paljon tilaa. Olen kirjoittanut suurimman osan kirjoistani työn ohella, ja aineiston pitää olla kotona. Se merkitsee kirjojen ostamista Suomesta ja ulkomailta. Olen tietenkin käyttänyt myuös kirjastoja, joista saa kotilainoja.

Lucia Olavintytär - kansiot

Näissä kauniissa renessanssiaiheisissa kansioissa on tiedot 1500-luvun kirjoistani. Lucia 1-3.

Aloin tutkimukset Lucia 3: a varten jo vuonna 2006, heti toisen kirjan ilmestytty, mutta sitten tuli pitkä tauko, kun sisareni sairastui syöpään ja kuoli seuraavana vuonna.
Lucia kirjat ilmestyivät vuosina 2004, 2006 ja 2013.

Kirjoitin vuonna 2006 blogissani Vuodatuksessa, josta siirsin Bloggeriin jo 2011:



     Uusi kirja, uudet kansio tutkimusta varten. Työ alkoi jo vuonna 2006.



2006:
(Siirrän aineistoa yksityisestä blogista tänne, vuodelta 2006)
Olen flunssainen. Olenhan lukenut jo nämät kirjat, mutta aloitan nyt niistä uudestaan. Kuten työpöytäkuvasta näkyy, edessäni on myös Riitta Pylkäsen Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620, jonka ostin Arohongan antikvariteetista jo kolme vuotta sitten. Gardbergin kirjoja on kaksikin. Noita kumpaakin voin alleviivata. Pirjo Tuomisella on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja 1500-luvun tunnelmaa.

Sain vihjeen joistakin Turku -tutkimuksista. Olin laittanut tänne jo linkin Turun varhaishistoriasta, mutta kirjasivua ei siinä näkynyt.

Nyt pitäisi keskittyä kokonaan tutkimaan Turkua.

(siirretty Vuodatuksesta 3.11.2006)

Kirja ilmestyi vuonna 2013: Lucia ja Luka.

Sulkakynä

Markus kirjoittaa sulkakynällä, ja leijona seuraa vierestä. 1500-luku. On kylmää, ja Markuksella on peite lämmikkeenä. Hänellä on kätevä lukuteline ja pieni ikkuna, josta tulee valoa. Asu vaikuttaa mukavalta. Se on ehkä samettia.

Evankelista Markus ja leijona on suosittu aihe varsinkin Etelä- Euroopassa patsaina ja maalauksina. Venetsian Pyhä Markuksen tori on tunnettu turismin kohde.

Turun kirjamessut 2013: Anna Amnell sunnuntaina

I see New York and the Statue of Liberty, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuva: Marja-Leena Rosola

Kuva on otettu hetkellä, jolloin me vaihto-oppilaat näimme laivan kannelta New Yorkin ja Vapauden patsaan ensi kertaa elämässämme. Olin AFS (American Field Service) -vaihto-opppilas koko vuoden 1950-luvun lopulla. AFS= AFS Intercultural Programs. AFS- Suomi http://www.afs.fi/

Turun kirjamessut 2013 Sunnuntai Suomen Nuorisokirjailijat A/18
Vaihto-oppilas: Kirjailijoiden vaihto-oppilaskokemuksia Amerikassa.
12.30 Vaihto-oppilas: Anna Amnell (koko vuosi AFS-vaihto-oppilaana) Haastattelijana Tuija Lehtinen.
Olen kertonut AFS-vaihto-oppilasvuodestani Kotisivublogissani ja Blogisisko-blogissani (useita kirjoituksia)

Keskustelen kirjailija Katja Krekelän kanssa kirjoittamisesta
Fiilaten ja höyläten: Keskusteluja kirjoittamisen kiroista ja iloista:
14.30 Fiilaten ja höyläten: Anna Amnell ja Katja Krekelä. Haastattelijana Jade Lehtinen.



Uusin kirjani Lucia ja Luka ei ehtinyt kirjamessuihin. Lucia kurkistaa pinssissä.

Renessanssikuningas ja minä museossa

Renessanssikuningas ja minä Louvren museossa

Teen paljon tutkimustyötä kirjojani varten. Ensimmäisten kirjojen ideat syntyivät silloin, kun olin Kanadassa vapaa toimittaja. Työ vei kaiken aikani, mutta antoi samalla paljon uutta tietoa. Muistan yleensä hyvin yksityiskohtia, mutta teen myös muistiinpanoja ja otan runsaasti valokuvia. Ennen piirsin museoissa. Nykyän tallennan tutkimusmateriaalin yksityisiin blogeihini.

Työn ohella kirjoittamista

Suomeen palattuani aloin kirjoittaa työn ohella. Oli vaarallista uppoutua liikaa kirjoittamiseen: pidin kerran saman tunnin kahteen kertaan. Tunnin loppupuolella huomasin aikuisopiskelijoitteni hymyilevän erityisen ystävällisesti. He kertoivat arvanneensa, että kirjoitin uutta kirjaa.

Tuo ei käynyt päinsä. Täytyi pitää kirja sisällään. Mutta se muhi siellä, ja toinen kirjani valmistui kesälomalla harvinaisen nopeasti. (Aurora ja Pietarin serkut) Yleensä teen tarkat suunnitelmat rakenteesta, juonesta ja henkilöitten historiasta paperilla/tietokoneella.

1500-luku

Italian matkalla kuvattuja majolica lautasia

Kiinnostus renessanssiin alkoi Italiassa Uffizin taidegalleriassa sillä hetkellä, kun näin Firenzen gallerian ikkunasta. Millaisia olivat ihmiset, jotka loivat tuollaista täydellistä kauneutta? Millaista oli elää siihen aikaan pohjolassa? Mikrohistoria kiinnostaa minua.

Kyynärän mittainen tyttö

Idea kirjaan Kyynärän mittainen tyttö syntyi vasta10 vuotta myöhemmin, kun näin ohimennen TV:stä lyhytkasvuisen naisen ratsastamassa metsässä. Samassa välähti mielessäni kuin oma sisäinen TV-ohjelmani, jossa 1500-luvun tyttö ratsasti renessanssipanoramassa viitta ja punainen tukka hulmuten. Ehkä maisema oli samanlainen kuin se, jonka näin pizzaravintolan parvekkeelta Loretossa. Olin mennyt mieheni kanssa sinne sattumalta, kun myöhästyimme junasta, jonka piti mennä Faenzaan. Kuinka paljon sattuma vaikuttaa kirjallisuuteen?

Eideettiset kuvat

Ensimmäinen kirjakin sai alkunsa eideettisestä kuvasta. Olin käymässä torontolaisessa kartanomuseossa valmistellessani lehtijuttua Viktorian ajasta. Eteen osui jalustalla oleva kuningatar Viktorian rintakuva. Näin silmänräpäyksessä kuin hologrammina vaalean tytön pyyhkimässä pölyhuiskalla pölyjä siitä. Kuka oli tuo tyttö?(Aurora, vaahteralakson tyttö).

Ymmärrätte varmaankin, että näin ei kirjoiteta paljon kirjoja.:)

Kuvassa on Frans I (1494-1547)

1500-luvun elämää: ABC

ABC, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Esineitä joita ostin museosta.

Historia ja minä

Kirjailijan työhuone, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lue Kirjailijan työhuone

Sulkakynä, muste, kirjoittaminen

sulkakynä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minua on aina kiehtonut se, että keskiajalla kirjat olivat käsinkirjoitettuja, kauniisti kirjoitettuja, piirroksin ja värikuvin somistettuja.

Kirjurit olivat tärkeitä. Kun Kustaa Vaasa tuli kuninkaaksi, hän halusi, että mahdollisimman monet Turunkin koulun oppilaista ryhtyisivät kirjureiksi.

Kirjureista oli pulaa. Kustaa Vaasa saattoi vaatia ketä ryhtymään kirjurikseen, vaikkpa jotain ulkomaiden lähettilästä.

Ei ole ihme, että Lucia Olavintyttären isä joutui vuosikausiksi Kustaan kirjuriksi.Hänellä oli hieno käsiala. Hän vapautui velvollisuudestaan vasta sitten, kun moitti näkönsä huonontuneen. Hän hankki myöhemmin silmälasit, mutta piti sen salassa Kustaalta, jotta sai elää rauhassa äitinsä talossa, Kuuselan kartanossa, opettaa lapsiaan ja harjoittaa lempiharrastustaan, kirjojen kopiointia ja kuvittamista. (Lucia ja hänen perheensä ovat kuvitteellisia henkilöitä.)

Kuvassa on sivu muistikirjasta, jota kokosin kirjoittaessani ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaani.

Kirjat

Kirjat olivat kauniita keskiajalla

Lucia III, työ alkanut

     Uusi kirja, uudet kansiot. Työ alkoi jo vuonna 2006. Kirja ilmestyi vuonn 2013: Lucia ja Luka.



(Siirrän aineistoa yksityisestä blogista tänne, vuodelta 2006)
Olen flunssainen. Olenhan lukenut jo nämät kirjat, mutta aloitan nyt niistä uudestaan. Kuten työpöytäkuvasta näkyy, edessäni on myös Riitta Pylkäsen Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620, jonka ostin Arohongan antikvariteetista jo kolme vuotta sitten. Gardbergin kirjoja on kaksikin. Noita kumpaakin voin alleviivata. Pirjo Tuomisella on paljon mielenkiintoisia yksiityiskohtia ja 1500-luvun tunnelmaa.

Sain vihjeen joistakin Turku -tutkimuksista. Olin laittanut tänne jo linkin Turun varhaishistoriasta, mutta kirjasivua ei siinä näkynyt.

Nyt pitäisi keskittyä kokonaan tutkimaan Turkua.

(siirretty Vuodatuksesta 3.11.2006)

Kirjan kirjoittaminen kuin palapelin kokoamista

Englannin vanha Suomaa. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Kyynärän mittainen tyttö (2004)
Näin vuonna 1995 maaliskuussa The Times -lehdessä valokuvan soutajista joella, veneen, suolta vaikuttavan alueen, korkean ruohiston ja taustalla keskiaikaisen katedraalin.  Leikkasin kuvan lehdestä ja kiinnitin sen seinälle. Kirjoitin - tai ainakin mietin jo - kirjaa lyhytkasvuisesta tytöstä, joka joutuu seikkailluihin. Näin mielessäni soutuveneen, jossa häntä kuljetetaan Suomaalla.

Aloin lukea kaiken minkä löysin tästä alueesta, sen eläimistä, sen kasveista, sen historiasta  ja siitä ihmeellisestä asiasta, että alueella olevan Ouse-joen reitti vaihteli, sillä sen deltalla oli jatkuvia tulvia. Mistä satamasta mentiin Ouse-jokea myöten Suomaalle vuonna 1559?  Sitten löysin matkaoppaan, jonka sisareni poika oli ostanut lukioaikanaan Cambridgessä kielikursseilla ollessaan ja jättänyt kirjahyllyymme. Siitä löytyi täsmällinen tieto, ja reitti selvisi: King's Lynn ja Ouse-joki.

Olin jo kirjoittamassa tätä kirjaa, kun meillä tuli sattumalta käymään Helsingissä vierailulla ollut englantilainen kirkonmies. Selvisi, että hän asui The Fens -alueella, purjehti Ouse-joella, josta kirjoitin, ja oli alueella sijaitsevan keskiaikaisen Elyn katedraalin kunniakaniikki. Hän kertoi paljon tuosta alueesta ja joesta, josta kirjoitin. Näin syntyivät kirjaani luvut Englannin vanhasta Suomaasta. Poikani piirsi kirjaan kuvan, joka on suurin piirtein samasta kohdasta kuin The Times-lehden kuva.

Tämä seutu on vaikuttanut muun muassa Narnia-kirjoihin. CS Lewis asui Cambridgessä, vanhan Suoalueen reunassa, ja  on luonut Narnia-kirjoihinsa suolla elävän henkilön Puddleglumin. Tämä hahmo perustuu vanhaan sanontaan, että Suomaalla asuvilla on räpylät varpaiden välissä.

Tämä seutu tulee esille myös Elisabet I -elokuvissa, sillä eräs hänen aikansa kapinallisista, Norfolkin herttua, oli sieltä kotosiin. Samalta seudulta marssivat Elisabetin isän aikana katoliset kansanjoukot, jotka vastustivat luostarien lakkauttamista. Aiheesta on loistava historiallinen romaani, jota ei tunneta Suomessa ( HFM Prescott: The Man on a Donkey).

Oli luonnollista, että juuri tältä seudulta kotoisin oleva mies, kirjani Janus, suunnitteli tihutöitä Elisabetin pään menoksi. Luciasta oli määrä tulla yksi väline Elisabetin poistamiseksi valtaistuimelta. Salaliittolaisten suunnitelma meni sekaisin, kun nuori Juhana-herttua tuli Lontooseen kosimaan Elisabetia veljelleen ja saapui hoviin, jonne Luciakin oli päätynyt. Ihmeellinen vuosi 1559, jolloin suomalaisten ja englantilaisten historia kohtaa toisensa.. Se sopi kirjaani täydellisesti.

Suuri osa kirjasta syntyi alitajunnasta kaikkien aikaisempien ehkä jo tietoisesta muistista haihtuneiden ainesten perusteella ja osa huolellisella suunnittelulla. Tarvittiin myös lukuisia puhelinsoittoja, muun muassa englantilaiselle rannikkovartijalle, jolta sain tietoja nousuvedestä Ouse-joella. Suomalainen suotutkija tarkisti lopuksi nuo luvut.

Vanha Suomaa, the Fens oli ennen laaja suoalue, mutta se on ojitettu ja kuivattu. Seudulla on edelleen jäljellä alueita, joissa on paljon lintuja ja erikoisia kasveja.

Keskiajan nainen kirjoittaa

Christine de Pizan kirjoittaa pöytänsä ääressä.
Christine de Pisan (1364-1430) oli saanut hyvä koulutuksen ja jäätyään leskeksi hän elätti lapsensa ja itsensä kirjoittamisella.

Jos ihmettelet Lucia Olavintyttären hyvää kielitaitoa, muista että keskiajallakin oli oppineita naisia. Heidän isänsä oli järjestänyt myös tyttärilleen mahdollisuuden oppia.

Kirjoitan juuri jatko-osaa Lucia Olavintyttären seikkailuihin:

"Lucia otti tuvan avotakasta tulen päreeseen, meni allapäin omaan huoneeseensa ja sytytti päreellä työpulpettinsa päällä olevan kynttilän.
--

Hän oli kiintynyt tähän pieneen kamariinsa, jonka isä, pikkuveli Hannu ja naapurin väki olivat rakentaneet hänelle juhlatuvan kylkeen. Lucia avasi ikkunaluukun, ja ulkoa tulvi valoa pienenpienten värillisten lasiruutujen läpi. Toisina päivinä talvinen valo oli niin kirkasta, että se heijastui vastapäisen seinän hirsiin ja lattialla olevaan ryijyyn.

Tänne hän sai tulla lukemaan ja piirtämään aina kun halusi. Useimmiten hän väritti nykyään kuvia, joita hänen isänsä oli piirtänyt kopioimaansa käsikirjoitukseen. Lucia sekoitti värejä ja alkoi värittää koristeellisia isokokoisia alkukirjaimia, kiemuroita, outoja eläimiä ja kukkia, korkeita vuoria, linnoja ja musikantteja huiluineen ja luuttuineen.

--Ajatuksissaan Lucia eli kuvien ja laulujen maailmassa, kaukaisissa maissa, joista oli kuullut monia tarinoita.

Lucian toisessa maailmassa oli hehkuvan värisiä kukkia, suihkulähteitä, valkotornisia linnoja, peuroja, jotka kumartuivat juomaan purosta raikasta vettä, punapurjeisiä laivoja, jotka purjehtivat maailman toiselle laidalle, trubaduureja, talonpoikia jotka lauloivat kyntäessään maata, hyvälle tuoksuvia hedelmiä, satakielen laulua, riikinkukkoja, jotka laahasivat värikästä pyrstöään ja levittivät ne joskus hänen ilokseen laajaksi viuhkaksi ja jopa nousivat lentoon.

--Siellä oli musiikkia, jonka tahdissa neidot ja ritarit tanssivat piirissä vihreällä nurmella. Lucia värisi eläessään ajatuksissaan toista elämää."
(Ote tekeillä olevasta jatko-osasta kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan. Kirja ilmestyi vuonna 2013 nimellä "Lucia ja Luka". Teksti on hiukan muuttunut lopullisessa versiossa.)

Kaunista kirjoitusta 1300-luvulta

Kaunista keskiaikaista kirjoitusta löytyi Kemppisen blogista. Teksti on Kemppisen kollegan keskiaikaisen lakimiehen Bartolus de Saxoferron kirjasta. Bartolus oli niin arvostettu, että sanottiin "nemo bonus iurista nisi bartolista" (Kukaan ei ole hyvä juristi, ellei hän ole bartolisti".

Vanhoja kirjoituksia voi lukea nykyään netistä.

Lucia odottaa jatkoa tarinalleen

Muutimme viime syksynä pienempään asuntoon, ja nukekkotiharrastus on jäänyt. Portinvartijan mökki (gate house) on kaapissa ja Lucia Olavintytär -nukke istuu sen vieressä jättiläisenä niin kuin Liisa Ihmemaassa.

Lucian sylissä on Pegasos(Πήγασος, Pégasos, lat. Pegasus), runoratsu, joka saa Lucian uskomaan, että hänen tarinansa jatkuu. Ja jatkuuhan se. Ensimmäisessä kirjassani Lucia joutui vangiksi tornitaloon ja seikkaili Lontoossa, toisessa hän oli Vanhassa Helsingissä ja Tallinnassa. Kolmas tarina vie vielä kauemmaksi. Odota, se on tulossa. Kirjoitan sitä. Täällä lisää

Pakollinen tauko kirjoittamisessa

Odotan jo kärsimättömäst, että paha kausiflunssani olisi ohi. Olin juuri hyvässä vauhdissa kirjoittamassa kahta kirjaa yhtä aikaa. Ei ole huolta siitä, että ne sekoittuisivat toisiinsa, sillä toinen on jatko-osa Lucia Olavintyttären seikkailuihin ja toinen jatko-osa Aurora-kirjoihin, jotka kertovat melkein yli 350 vuotta myöhemmistä tapahtumista. Aurora-kirjat ilmestyivät 1990-luvulla. Ne kertovat 1900-luvun alun Suomesta ja Kanadasta.

Elämää 1500-luvun Englannissa

BBC History Magazinen toukokuun numero kertoo, että 1400-1500 -luvuilta on säilynyt hyvin vähän yksityisiä muistiinpanoja, tuskin niitä paljon kirjoitettiin Englannissakaan, sillä vaikka ihmiset osasivat lukea, he eivät osanneet kirjoittaa. Lukeminen ja kirjoittaminen olivat erillisiä taitoja siihen aikaan. Pitkään luettiin ääneen muille ja yksinkin, "äänetön" lukeminen kehittyi vasta myöhemmin.

Luettavaa oli kuitenkin yllättävän paljon, sillä 1400-luvulla oli saatavissa paperia ja 1500-luvulla alkoivat toimia kirjapainot. Artikkeli mainitsee, että esimerkiksi Pottin kappelissa Cheshiressä oli testamenttilahjoituksen vuoksi kokonaista 20 kirjaa, joita saattoi lainata ja kopioida itselleen. Siellä oli mm kirja hyvistä tavoista. Neljän mailin päässä tästä kirjastosta asui kartanonherra Humphrey Newton, joka "piti päiväkirjaa" 20 vuoden ajan.

Humphrey Newton (1466-1536) merkitsi vuodesta 1497 lähtien muistikirjaan elämänsä merkkitapauksia ja taloudenhoitoon liittyviä yksityiskohtia. Muistikirjasta löytyy jopa rakkausruno, jonka hän kirjoitti vaimolleen Ellenille. Mitä kirjoitti Humphrey runossaan? Hän vakuuttaa uskollisuutta vaimolleen ja toivoo samaa häneltä. Ellen oli kesyttänyt hänen sydämensä ja Humphrey vannoi, ettei koskaan hylkää Elleniä.

Humphreyn ja Ellenin järjestetystä avioliitosta muodostui rakkausavioliitto, jota kesti 46 vuotta, mikä on hyvin paljon aikana, jolloin ihmisten elinikä oli lyhyt. Ellen synnytti 11 lasta, mikä oli tavallinen määrä siihen aikaan. Seitsemän lapsista eli aikuisiksi, ja Ellen ja Humphrey saivat lapsenlapsia.

Newtonien eliaikana olivat Englannin hallitsijoina Ruusujen sodan jälkeen Tudorit Henrik VII ja hänen poikansa Henrik VIII, jota juhlitaan monin tavoin tänä kesänä Englannissa.

Kirjoittaminen 1500-luvulla

Sulkakynää oli leikattava usein, mustetta piti valmistaa joka kerta uudestaan mustepulverista, jota sai apteekista. Mustepulveri sekoitettiin öljyyn ja sen annettiin seista yön yli. Muste lähti pois sitruunamehulla. Kuninkaan kanslioissa ja muissa vastaavissa paikoissa mustetta tehtiin suuria määriä.

Mustepulveri oli nimeltään Substanz. Kirjoituspaperi oli karkeaa, ja siihen oli vaikea kirjoittaa.
1500-luvun kirjaimet olivat hyvin kauniita. Kirjoitustyyli vaihtui 30-50 vuoden välein.

Muissa maailmoissa 2

Keskiaika ja varsinkin 1500-luku vievät mukanaan. Pöydällä on liina, jossa on yksisarvinen.




Leivon piparkakkutaikinasta kivikirkkoja ja linnoja. Juon teetä Shakespeare-mukista ja syön karkkeja renessanssiaiheisista rasioista.








Seinillä on lautasia, joissa on kuvia 1500-luvun kaupungeista.






Siispä painan pääni tyynylle, jossa on keskiaikaisen koiran kuva. Jospa lukisin uutta kirjaa, jossa on reseptejä keskiajalta. Ehkä en, sillä silloin 1500-luvun mallia oleva mekko ei sovi enää päälleni. Suljenko silmäni ja suunnittelen, mihin seikkailuun kyynärän mittainen Lucia joutuu seuraavaksi?

Miten kirjoittaa historiallinen romaani?

Voisi ajatella, että ihanteellinen henkilö historiallisen romaanin kirjoittajaksi olisi vaikkapa Umberto Eco, joka on tutkinut vuosikymmenet historiaa ja päättää sitten kirjoittaa romaanin jostakin hänelle tutusta aikakaudesta. Eco onnistuu erinomaisesti. Hänen kirjansa ovat todellisia historiallisia romaaneja, mutta tutkija-kirjailija saattaa unohtaa, että romaani on romaani eikä tieteellinen tutkimus.

Useimmat historiallisten romaanien kirjoittajat vain kiinnostuvat jostakin aikakaudesta ja alkavat tutkia sitä. Jokin idea, jokin menneisyydessä elänyt henkilö tai mielikuvituksen synnyttämä henkilö alkaa tulla mieleen niin usein, että hänet haluaa kirjoittaa eloon.

Kirjailijan täytyy tuntea kirjansa henkilöiden maailma mahdollisimman hyvin, jotta hän voi liikkua siellä vaivattomasti. Joskus kuluu vuosikausia ennen kuin tuntee itsensä valmiiksi kirjoittamaan. On täytynyt lukea paljon kirjoja, tutkia museoita, matkustaa kirjan tapahtumapaikkoihin, jos se on mahdollista.

Minulle on ollut paljon apua siitä, että valmistan albumeja, joihin kokoan postikortteja, valokuvia, lehtiartikkeleita, omia museoissa tekemiäni piirustuksia, prässättyjä kukkien ja puiden lehtiä, kangastilkkuja. Ostan kirpputoreilta ja joskus kaupastakin esineitä, jotka liittyvät tähän aikakauteen. Kuuntelen luuttumusiikkia, käyn luennoilla yliopistossa ja kansalaisopistoissa, kokeilen reseptejä ja luen sen aikakauden ihmisten kirjoittamia kirjoja.

Kiinnostuin renessanssista ja nimenomaan 1500-luvusta jo vuonna 1991, mutta ensimmäinen kirjani siitä ilmestyi vasta vuonna 2004. Tietenkin kirjoitin noiden kymmenen vuoden aikana muutakin, lehtijuttuja ja neljä muuta kirjaa. Ja olinhan minä opetustyössäkin puolet siitä ajasta. Mutta koko ajan säilyi kiinnostus 1500-lukua kohtaan ja keskittyi lopulta tiettyyn vuoteen ja tiettyyn henkilöön, jonka mielikuvitukseni oli synnyttänyt, kyynärän mittaiseen Luciaan, joka asuu suuren metsän laidassa Suomessa, mutta joutuu maailmalle seikkailuihin.