Medieval town -adventtikalenteri

Medieval town, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Adventtikalenterini, yksi monista. Kerään niitä.
Rothenburg: I'd like to visit this town.

Jyrkät portaat

Jyrkät portaat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näkymä Dubrovnikissa toukokuussa 2010. Tämä kaupunki on meren ja muurien suojaama ja säilytti itsenäisyytensä koko keskiajan.




kapeat kadut

Dubrovnik lautasessa

Dubrovnik, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaupunki, Dubrovnikin kuva

Kuusi

Kuusi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuusi on tärkeä ja läheinen suomalaisille, mutta on ollut nähtävästi muillekin. Sitä oli jo keskiajalla mm Tallinnassa ja Riikassa.

Suomessa sanotaan: Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Jo keskiajalla, ainakin 1500-luvun puolella koristeltiin kaupungin keskellä oleva kuusi joulun ajaksi.

Sitä en tiedä, kasvoiko kuusi siinä pysyvästi vai tuotiinko sen metsästä torille niin kuin tehdään nykyajan kaupungeissa. 1500-luvun loppuun ja 1700-luvulle asti joulua vietettiin vasta tammikuun puolella, sillä käytettiin juliaanista ajanlaskua.

Tukholman keskiaikamuseon sisäänkäynti sillan alla

Oli hyvin vaikeaa löytää Tukholman keskiaikamuseo (Strömparterre, Norrbro). Monet paikalliset ihmisetkään eivät tienneet, missä se on. Vihdoin löytyi joku, joka neuvoi: Sisäänkäynti on tuolla sillan alla. Sillalla oli hissi, mutta se ei toiminut. Laskeuduimme portaita laajalle terassille, jossa oli myös valkoisten telttakatosten alla toimiva ulkoilmakahvila.

Keskiaika-aiheiset viirit liehuivat museon ovella. Valtava hevoskastanja oli kukassa, sää oli aurinkoinen. Museo oli ilmainen. Menimme maan alle, laajaan uudistetuun museoon. Sinne on rakennettu kokonainen pienoistori, jonka ympärillä on erittäin aidontuntuisia rakennuksia. Kukko tepastelee erään talon ruohikkokatolla, käsityöläiset ovat työssä pajoissaan, munkki kitkee yrttimaataan. Hologrammin nainen työskentelee hämärässä huoneessa.

Hyvin kiinnostavia olivat pienoismallit, joiden avulla saatiin mahtumaan paljon tietoa pieneen alaan. Uskon, että ne kiinnostavat kovasti myös lapsia, samoin tietenkin liikkuminen keskiajassa. Museohan sijaitsee keskiaikaikaisen kaupungin paikalla. Nähtävissä on osa Kustaa Vaasan aikaista kaupunginmuuriakin.

Tukholman keskiaikamuseo ja Turun keskiaikamuseo täydentävät toisiaan. Keskiaika herää eloon niissä.

Lontoon siat

Panorama of London by Claes Van Visscher 1616

Tekstinäyte/lukunäyte kirjastani Kyynärän mittainen tyttö:
Lontoo loppukesällä 1559

Lontoo paukkui ja rätisi. Rummut pärisivät ja koirat haukkuivat. Katukaupustelijat huutelivat ”kuumia piiraita”, ”appelsiineja ja sitruunoita Espanjasta”, ”nauhoja, neuloja, sormikkaita”.

Lontoo tuoksui mausteille ja jänispaistille. Se lemusi oluelle, hielle, pilaantuneelle kalalle, etikalle, parkituille nahoille ja ulosteille. Kadut olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä, samettiin pukeutuneita rikkaita ja rääsyihin kietoutuneita köyhiä. Kaikilla näytti olevan kova kiire jonnekin paitsi niillä, jotka nukkuivat kadulla kivi päänalusenaan.

Lontoolaiset mutustelivat koko ajan jotain syötävää kadulla kävellessään, vähintäänkin omenoita ja pähkinöitä. Lucia ja William katselivat heitä kateellisina. Siat tonkivat tyytyväisinä ruuanjätteitä kaduilta.
Talot kohosivat kapeiden katujen molemmin puolin kolmi-, neli-, jopa kuusikerroksisina. Katoilla oli koristeelliset savupiiput tiilestä.

Talojen ylemmät kerrokset olivat ulompana kuin alemmat, kunnes vastakkaisten talojen yläkerrokset olivat niin lähellä, että naapurit olisivat voineet kätellä toisiaan.

Talot näyttivät huojuvan tuulessa. Lucia pelkäsi, että ne kaatuvat hänen päälleen.

(ote kirjasta Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. 2004. Lasten Keskus)

Pakinaperjantai 'Sika'

Kulttuurikerrostumia Varikonniemessä

Rosanne kaivaa Varikonniemessä. Piirros Matti Amnellin luonnoslehtiöstä, jota hän on skannannut ja laittanut Flickriin.Kuva suurempana

Rosanne Lamarre on koulutukseltaan arkeologi ja entistäjä. Sorbonnessa opiskellessa hänen erikoisalanaan oli merovinkien aika. Tästä syystä hän innostui kovasti, kun pääsi mukaan Varikonniemen kaivauksiin. Piirroksessa näkyy vasemmalla alueella 800-luvulla sijainnut kaupunginmuuri ja oikealla sataman rantalaiturin jäännöksiä. Vesitse päästiin sieltä Novgorodiin, Ruotsiin ja kauemmaksikin.

"Suomen vanhin kaupunki on Hämeenlinnan Varikonniemessä 1987-1989 esiin kaivettu maamme vanhin esihistoriallinen kaupunki, joka on peräisin noin 800-luvulta (viikinkiaika alkaa 900-luvulla). Kaivauksissa on löytynyt kaupungin ympärysmuuri, joka on peräisin 800-luvulta ja on siis huomattavasti vanhempi kuin Hämeen linna. Kaivaukset on rajattu 5,5 ha:n suuruiselle alueelle, jossa on säilynyt noin 30 000 asutuskerroksia. Kaupunki on ilmeisesti tuhoutunut 1300-luvun alussa, kun novgorodilaiset hyökkäsivät. Ensimmäinen selvä Turkua koskeva asiakirjamaininta on päivätty 24.2.1229. Turun tuomiokirkko vihittiin vuonna 1300."

Asuminen Varikonniemellä rautakaudella. Linkistä löydät mm piirroksen 1300-luvun talosta, sellaisena kuin arkeologi sen näkee. Klikkaa kuvaa, ja näet pienoismallin koottuna. Siinähän on kaksi huonetta!

Hämeenlinnan historiaa

Pont Aven 2

Keskiaikaisia taloja Pohjois-Ranskassa
Kuva: Matti Amnell

Ristikkotaloja Pohjois-Ranskasta

Keskiaikaisia taloja Pont Avenista.
Kuva: Matti Amnell

Keskiaikainen talo Pariisissa

Matti Amnell, katso kuvaa suurempana

Suklaata ja keskiaikaa

Voiko olla mitään hauskempaa suklaan ja keskiajan ystäville? Näin tämän rasian Fazerin ikkunassa, kun olin mieheni kanssa iltakävelyllä keskustassa. Tässä yhtyvät kaksi suurta intohimoani, joten täytyy rientää ostamaan. Toivon, että suklaassa ei ole soijaa. Jos on, lahjoitan suklaan muille ja otan rasian itselleni.

Myöhemmin: Täytyy tyytyä pelkkään kuvaan. Suklaarasiota ei myydä, vaan ne ovat pelkkiä koristeita. Niitä voi tilata, mutta rasian ja käsin tehtyjen suklaatryffeleiden hinta on niin huimaava, että jätän koko ajatuksen ostosta pois mielestäni.

Keskiajan lumoissa Tallinnassa

Photo: Matti T Amnell
Old Tallinn is one of my favourite towns. I visited it first time in 1990, when it was still under Soviet occupation. You'll find my other writings on Tallinn by clicking the labels in this post or in the sidebar.

Vanha Tallinna on eräs lempikaupunkejani. Tämä kuva on otettu silloin, kun olin ensi kerran Tallinnassa eli vuonna 1990, jolloin Tallinna oli jo vapautumassa pitkästä miehityksestä. Löydät muut kirjoitukseni Tallinnasta klikkaamalla joko alla olevia hakusanoja tai oikeanpuoleisessa sivupalkissa olevia hakussanoja.

https://amnellinlucia.blogspot.fi/2017/07/keskiajan-ateriza-tallinnassa.html
Mitä Lucia ja Margareta söivät Tallinnassa?

Mitä minä söin Tallinnassa? Tietysti saman keskiaikaisen reseptin mukaan valmistettua ruokaa.

Medieval food in Tallinn

Lopuksi joitakin linkkejä, jotka siirsin Kyynärän mittainen tyttö -blogista (An Ell-Sized Girl -blog), jonka jouduin lopettamaan aikoinaan Vuodatuksessa nettihäiriköiden vuoksi.

The Historic Centre of Old Town of Tallinn

Tallinna/Vanha kaupunki

Keskiajalla: katto

Pala olkikattoa kuvattu Zagrebin kaupunginmuseossa. Ihmiskunnan vanhin tapa suojata asumusta lienee ollut sen peittäminen luonnosta löytyvällä materiaalilla, kuivilla oljilla, kaisloilla, kanervilla jne. Wikipedian Thatching -artikkeli ja sen ruotsinkielinen versio kertovat eri kulttuurien käyttämistä kattotyyleistä (esim. Japani).

Sekä Kyynärän mittainen tyttö että Pako Tallinnaan sisältävat kuvia olkikattoisista taloista, jotka kuvittaja Matti Amnell on piirtänyt kunkin ajan ja paikan mukaisiksi.



Virolainen kalastajien talo. Esikuvana ovat olleet Rocca al Maren ulkomuseossa Tallinnassa olevat talot. Kävin kuuntelemassa Espoon työväen opistolla luentosarjan 1500-luvun Espoosta ja luennoitsijan mukaan suomalaisetkin talot olivat samantyylisiä kuin vastaavat talot Ruotsissa ja Virossa, jossa niitä on ollut myöhään.




Englannin vanhan Suomaan lähellä jonkin matkaa Cambridgestä oleva talo, jossa Lucia Olavintytär ja hänen kidnappaajansa yöpyvät. Olkikattoisia taloja on sekä 1500-luvun kuvissa että nyky-Englannissa.

Tämän päivän Englannissa olkikattoinen talo on suosittu sivistyneissä piireissä, sillä siinä on historiaa. Vakuutusyhtiöt eivät pidä olkikatoista, sillä ne syttyvät helposti tuleen. Näin viimeksi hienon olkikattoisen englantilaisen talon Hiltonissa Cambridgen lähellä. Olkikatto näyttää läheltä sekavalta, ja sitä suojataan nykyään reunoilta kanaverkolla tms. Kauemmaksi näky on juhlallinen ja samalla kodikas.

Keskiajalla: kaivo

Kuva: Anna Amnell
Kuvauspaikka: The Zagreb City Museum, hieno museo, jossa saa kuvata ilman salamaa ja jalustaa.

Keskiajan ystävän piparkakkutalo

Tämä talo on esillä Helsingin Esplanadin varrella olevassa kahvilassa, mutta tällaisen voi kuka hyvänsä keskiajasta kiinnostunut laittaa itselleen. Talon etuosaa voi vielä muokata samaan tyyliin, mitä ovat esimerkiksi Tallinnan viehättävät keskiaikaiset talot tai pienoismalli, joka on esillä Turun Aboa Vetus -näyttelyssä.



Lai 40 Tallinna

Kuvat: Anna Amnell

Keskiaika ja joulukalenterit

Silloin tällöin näkee joulukalentereita, joissa on keskiaikainen kaupunki. Näin Rothenburgia esittävän kuvan erään helsinkiläisen kaupan ikkunassa. Onkohan se juliste vai joulukalenteri?

Bremen 1985

 

Kuva: Matti Amnell
Muita kuvia Saksasta vuodelta 1985 on Matti Amnellin Flickr-albumissa. Poikani skannaa vanhoja dioja ja negatiiveja.

Vanha Tukholma

 

Turistina keskiajan Tukholmassa. Poikani skannaa vanhoja negatiiveja ja dioja. Löytyy kiinnostavia kuvia. Tämä on vuodelta 1985, jolloin olimme Kanadasta käsin Euroopan matkalla.

Näin tutustuin Tallinnaan

Kuva: Matti T. Amnell

Oli kevät vuonna 1990 ja olin ensi kertaa käymässä Virossa. En ollut käynyt koskaan aikaisemmin yhdessäkään Neuvostoliiton miehittämässä maassa enkä myöskään Neuvostoliitossa. Seisoessani tuossa Toompean mäellä ja katsoessani Tallinnaa, tajusin millainen aarre oli ollut koko ajan vähän matkan päässä Helsingistä, aito keskiaikainen kaupunki. Minä rakastuin vanhaan Tallinnaan.

Olimme palanneet puolitoista vuotta aikaisemmin Suomeen oltuamme Kanadassa siirtolaisina yhdeksän vuotta. Torontossa tunsin monia Itä-Euroopasta paenneita ihmisiä. He olivat kertoneet, millaista siellä oli ollut. Mielestäni selkäni takana oleva samean likainen kiviseinä vaikuttaa symboliselta. Se oli kuin ne ankeat vuosikymmenet, jolloin Viro ei ollut vapaa. Mutta keväällä 1990 oli jännitystä ilmassa.

Oli ihmeellistä olla mukana historian muutoksessa. Se aivan väreili ilmassa. Heti satamassa näki, että oltiin vielä neuvostomaassa. Erään rakennuksen seinän peitti suunnaton Leninin kuva. Ryntäsin ottamaan siitä valokuvan, sillä tiesin, että se saattaisi kadota millä hetkellä hyvänsä. Viron oma lippu oli jo salossa eräässä hallintorakennuksessa.

Elämä oli ulkonaisesti suunnattoman köyhää. Kaupoissa oli vain leipää ja kuhmuisia säilykepurkkeja. Oli vaikeaa löytää ostettavaa sillä rahalla, jota olimme vaihtaneet vahingossa liikaa, Suomen rahassa erittäin vähän. Mutta oli jotakin, joka kertoi ihmisistä, jotka elivät henkisesti rikasta elämää. Kodeista kuului pianonsoittoa avoimista ikkunoista. Tehtaista kotiin palaavat miehet ostivat kukkia kadun varrelta. Käsityöliikkeessä oli tyylikkäitä villaisia polvisukkia, joita ostimme tuliaisiksi tyttärelle ja miniälle. Ne olivat taideteoksia. Noina muutamana päivänä heräsi kunnioitukseni virolaisia kohtaan. Enhän ollut tiennyt heistä mitään.

Olin Viron matkalla mieheni ja hänen kollegoittensa kanssa. Meillä oli erikoislupa käydä minibussilla myös muualla kuin Tallinnassa. Osa ryhmästä meni Tarttoon, mutta minä menin mieheni kanssa Viljantiin. Mieheni halusi nähdä, millainen oli paikka, josta oli kirjoitettu hänen äitinsä laulama lastenlaulu virsun ja oljenkorren matkasta.

1991 eli seuraavana vuonna ilmestyi ensimmäinen kirjani. Se kertoi sortovuosista, jolloin suomalaiset pojat pakenivat Amerikkaan säästyäkseen joutumasta Venäjän armeijaan. Vastaavaa oli tapahtunut Virossa 1990-luvulla. Sitten Viro vapautui. Mahdottomalta näyttänyt oli käynyt mahdolliseksi.

Lisäys keväällä 2008:

Haastattelin matkalla joitakin virolaisia opiskelijoita. Eräs heistä oli Erik Salumäe. Erik on nyt lakimies, kansanedustaja Viron parlamentissa ja monella tavalla aktiivinen Viron yhteiskunnassa. Erik Salumäe.


Pirkko Pekkarinen: Viron nuorten uusi kevät. – Askel. 1990: 6-7, s. 14-15.

Oma kirjani keskiajan Tallinnasta, Pako Tallinnaan, ilmestyi vuonna 2006 nimellä Anna Amnell, jota oli alkanut käyttää jo vuonna 1999.


Lisäys 2018 . Kirjoitin matkan innostamana lehtijutun Virosta. Siihen aikaan käytimme vielä sukunimeäPekkarinen

Keskiajan Tallinna

Tallinnan Lai-katu 40:n pienoismalli.


Keskiajan Tallinnasta löydät paljon tietoa Katajalan historiablogin keskiaikasivuilta.

Muita Vanhan Tallinnan taloja tässä blogissa.