Minua on aina kiehtonut se, että keskiajalla kirjat olivat käsinkirjoitettuja, kauniisti kirjoitettuja, piirroksin ja värikuvin somistettuja.
Kirjurit olivat tärkeitä. Kun Kustaa Vaasa tuli kuninkaaksi, hän halusi, että mahdollisimman monet Turunkin koulun oppilaista ryhtyisivät kirjureiksi.
Kirjureista oli pulaa. Kustaa Vaasa saattoi vaatia ketä ryhtymään kirjurikseen, vaikkpa jotain ulkomaiden lähettilästä.
Ei ole ihme, että Lucia Olavintyttären isä joutui vuosikausiksi Kustaan kirjuriksi.Hänellä oli hieno käsiala. Hän vapautui velvollisuudestaan vasta sitten, kun moitti näkönsä huonontuneen. Hän hankki myöhemmin silmälasit, mutta piti sen salassa Kustaalta, jotta sai elää rauhassa äitinsä talossa, Kuuselan kartanossa, opettaa lapsiaan ja harjoittaa lempiharrastustaan, kirjojen kopiointia ja kuvittamista. (Lucia ja hänen perheensä ovat kuvitteellisia henkilöitä.)
Kuvassa on sivu muistikirjasta, jota kokosin kirjoittaessani ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti