Kun järjestelin viimesyksyisen Pietarinmatkan kuvia, löysin bysanttilaistyylisen Verikirkon ikonien joukosta varhaiskeskiajan ritarinasuisen pyhimyksen kuvan. Tällainen asu oli esimerkiksi frankkien valtakunnan aikaan eli 500-800 j.Kr.. En tunne ikonimaalaamisen historiaa enkä siksi voi sanoa, ketä maalaus tarkoittaa.
Sivut
- Etusivu
- Firenzestä Turkuun
- Kyynärän mittainen tyttö. Kirja-arvosteluja
- Anna Amnellin Lucia Olavintytär -kirjat Celia-äänikirjoina
- Pako Tallinnaan. Kirja-arvosteluja
- Lucia ja Luka 2013. Esittely. Kirja-arvosteluja
- Kotisivublogini
- Anna Amnell's historical novels
- Lastenkulttuurisivuni
- Nuorisokirjailijat/Anna Amnell UUSI!
- Historiska äventyrsromaner
- Matti Amnell kuvittaja
- Lucia Olavintytär -kirjat. Kirja-arvostelut
- Haastattelut
- Tornitalo/My Gate House
- Photos
- Blogisisko-blogi
- Aurora-kirjat
- Aurora-blogi
- Aurora-kirjat
- Lucia-books (info)
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Varhaiskeskiajan ritarin vaatetusta Verikirkossa
Kun järjestelin viimesyksyisen Pietarinmatkan kuvia, löysin bysanttilaistyylisen Verikirkon ikonien joukosta varhaiskeskiajan ritarinasuisen pyhimyksen kuvan. Tällainen asu oli esimerkiksi frankkien valtakunnan aikaan eli 500-800 j.Kr.. En tunne ikonimaalaamisen historiaa enkä siksi voi sanoa, ketä maalaus tarkoittaa.
Tunnisteet:
frankit,
miehet,
Pietari,
pukuhistoria,
vaatteet,
varhaiskeskiaika,
Verikirkko
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Ratsastaja metsässä
Tästä kuvasta tuli heti mieleen keskiaika. Silloin kansa kulki pitkiäkin matkoja kävellen tai veneellä vesitse. Varakkaammat ja kuninkaan lähetit kulkivat ratsain.
Idea kirjaani Kyynärän mittainen tyttö (2004) tuli TV-ohjelmasta, jota satuin vilkaisemaan ohikulkiessani. Siinä lyhytkasvuinen nainen ratsasti maastossa. Mieleeni välähti laaja 1500-luvun maisema, jossa hyvin pienikokoinen tyttö ratsasti vihreä viitta ja meripihkanvärinen pitkä tukka liehuen. Tämä lyhyt välähdys oli kuin elokuvan pätkä, oikeastaan paljon elävämpi, sillä tunsin ilman raikkauden, metsän tuoksun ja tuulen. Näin keskiaikaiset talot ja avarat pellot.
Kirjan ratkaiseva tapahtuma, Lucian ryöstö , tapahtuu, kun Lucia on ratsastamassa.

Joka aamu Lucia ratsasti niittyjen poikki, Suursuon ja Isonmetsän ohi ja Sammakkolammen ympäri. Kierrettyään lammen Lucia ja Läpsä ratsastivat aina käymäjalkaa ja antoivat hevostensa levähtää ennen loppukiriä kotiin.
Lucia tunsi, kuinka Kuisma odotti malttamattomana pääsyä loppulaukkaan ja varsinkin leivänkannikkaa, jonka se saisi kotipihalla. - Läpsä, nyt heti kilpaa kotiin! Lucia komensi, mutta Läpsä hyppäsikin pois Ruskon selästä.
- Läpsä, mitä sinä sieltä maasta etsit, kun olet noin kumarassa? Kohta olet kaksinkerroin niin kuin Kerjäläis-Riitu.
Läpsä ei sanonut mitään, vaan alkoi rassata satulavyötä.
- Mikä sille nyt tuli? Lucia kysyi kärsimättömänä.
- Kunpa tietäiskin, Läpsä sanoi ja pälyili ympärilleen. Sitten kaikki oli yhtä mylläkkää.
Metsästä ratsasti kovaa laukkaa kaksi miestä. Lyhyt mies oli käärinyt punaisen päähineen hiipan suunsa eteen. Hän kävi ällistyneen Läpsän kimppuun.
Pitkällä miehellä oli musta viitta ja kasvoilla nahkanaamio. Naamiomies sieppasi Lucian Kuisman selästä. Lucia potki ja rimpuili, huusi, itki ja kiroili, mutta mikään ei auttanut. Naamiomies laittoi Lucian säkkiin. Lucia ja Läpsä olivat joutuneet rosvojen kynsiin.
Lukunäyte ja Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö.
Idea kirjaani Kyynärän mittainen tyttö (2004) tuli TV-ohjelmasta, jota satuin vilkaisemaan ohikulkiessani. Siinä lyhytkasvuinen nainen ratsasti maastossa. Mieleeni välähti laaja 1500-luvun maisema, jossa hyvin pienikokoinen tyttö ratsasti vihreä viitta ja meripihkanvärinen pitkä tukka liehuen. Tämä lyhyt välähdys oli kuin elokuvan pätkä, oikeastaan paljon elävämpi, sillä tunsin ilman raikkauden, metsän tuoksun ja tuulen. Näin keskiaikaiset talot ja avarat pellot.
Kirjan ratkaiseva tapahtuma, Lucian ryöstö , tapahtuu, kun Lucia on ratsastamassa.

Joka aamu Lucia ratsasti niittyjen poikki, Suursuon ja Isonmetsän ohi ja Sammakkolammen ympäri. Kierrettyään lammen Lucia ja Läpsä ratsastivat aina käymäjalkaa ja antoivat hevostensa levähtää ennen loppukiriä kotiin.
Lucia tunsi, kuinka Kuisma odotti malttamattomana pääsyä loppulaukkaan ja varsinkin leivänkannikkaa, jonka se saisi kotipihalla. - Läpsä, nyt heti kilpaa kotiin! Lucia komensi, mutta Läpsä hyppäsikin pois Ruskon selästä.
- Läpsä, mitä sinä sieltä maasta etsit, kun olet noin kumarassa? Kohta olet kaksinkerroin niin kuin Kerjäläis-Riitu.
Läpsä ei sanonut mitään, vaan alkoi rassata satulavyötä.
- Mikä sille nyt tuli? Lucia kysyi kärsimättömänä.
- Kunpa tietäiskin, Läpsä sanoi ja pälyili ympärilleen. Sitten kaikki oli yhtä mylläkkää.
Metsästä ratsasti kovaa laukkaa kaksi miestä. Lyhyt mies oli käärinyt punaisen päähineen hiipan suunsa eteen. Hän kävi ällistyneen Läpsän kimppuun.
Pitkällä miehellä oli musta viitta ja kasvoilla nahkanaamio. Naamiomies sieppasi Lucian Kuisman selästä. Lucia potki ja rimpuili, huusi, itki ja kiroili, mutta mikään ei auttanut. Naamiomies laittoi Lucian säkkiin. Lucia ja Läpsä olivat joutuneet rosvojen kynsiin.
Lukunäyte ja Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö.
Tunnisteet:
hevonen,
Kyynärän mittainen tyttö,
lukunäyte,
ratsasataminen,
ratsastus
Lohikäärme Ljublanassa
Lohikäärme esiintyy hyvin Sloveniassa ja Kroatiassa patsaina, maalaukisina, koristeina sekä legendojen ja satujen hirviöinä.
Tunnisteet:
dragon,
lohikäärme
torstai 25. heinäkuuta 2013
Tilaa:
Kommentit (Atom)



