Vanhat kirjat ovat hauraita. Onnneksi niitä on säilynyt, sekä kirjapainossa painettuja että käsin kirjoitettuja ja kopioituja. Niistä saamme tietää, miten menneisyyden ihmiset elivät. Keskiaikainen kirja museossa. Dubrovnik.
Makroviikon 'Hauras' on tiistaina 17.2. 2015
käsinkirjoittettua
Kivikin on haurasta. Mahtavat rakennukset sortuvat, ja niistä jää jäljelle vain osia. Split, Diokletianuksen palatsin raunioita.
Palatsin raunioita on käytetty rakentamiseen. Hotelli raunioituneen palatsin seinässä kiinni.
Kun saavuimme Splitiin, saimme kuulla, että hotellihuoneemme ei ollutkaan vapaa sairastapauksen vuoksi. Hotellinjohtaja oli järjestänyt meille huoneen toisesta, kalliimmasta hotellistaan samaan hintaan. "Tulette hämmästymään", hän lupasi. Me hämmästyimme tosissaan: hotelli oli rakennettu keisari Diokletianuksen palatsin raunioiden keskelle, meidänkin huoneemme seinään oli jätetty näytteeksi 1700 vuotta vanhaa kiviseinää. Neljännen kerroksen ikkunasta näkyi osa palatsin raunioita ja suurta aukiota. Splitin vanha kaupunki on nimittäin rakennettu Diokletianuksen massiivisen palatsin sisälle.
Haurauteen, särkyneisyyteen liittyy traagisuuden lisäksi usein myös kauneutta. Pula, Kroatia , roomalaisen amfiteatterin ja kaupungin raunioita Pulassa, Kroatiassa.
Krk:n saarelle johtava karu niemi (Klikkaa kuva suureksi)
Luonto on haurasta. Dalmatin rannikko ja Adrianmeren saaret ovat karuja ja puuttomia, sillä Venetsian tasavalta kaatoi siellä satoja vuosia puita rakentaakseen rikkaan kaupungin ja loistavan laivaston:
"Venetsialaisten
esi-isien oli pakko paeta hunneja.
Hunnien kuningas Attila oli hirvittävä, hän ei edes puhunut
ihmisäänellä, vaan haukkui niin kuin koira. Attila ja hänen miehensä hävittivät
kaiken, mikä tuli heidän eteensä. Ruohokaan ei kasvanut siellä, missä hänen miehensä
ratsastivat. Venetsialaisten esi-isät
pakenivat suurelle suoalueelle, jossa oli lukemattomia pieniä saaria ja
särkkiä. Siellä oli runsaasti kaloja ja muita mereneläviä. Ilma oli mustanaan
vesilinnuista.
He kantoivat
kotikaupungeistaan patsaita ja katukiviä selässään. He kaatoivat puita ja rakensivat
paalukylän. Kun aikaa kului, he kaatoivat kokonaisia metsiä kaukaisista maista ja kuljettivat puut
lautoilla uudelle kotiseudulleen. He iskivät maahan yhä paksumpia paaluja ja
rakensivat niiden varaan entistä hienomman kaupungin.
Heidän ei tarvinnut
kyntää eikä kylvää, mutta he kokosivat satoa, sillä he toivat mausteita idästä
ja möivät niitä pohjoisten maiden asukkaille ja saivat siten kaiken, mitä
halusivat. Missään ei ole sellaisia rikkauksia kuin Venetsiassa."
Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013, sivut 70-71.
Vanhojen kirjojen lehtiä on käsiteltävä varovaisesti
VastaaPoistaSananmukaisesti silkkihansikkain, jos mahdollista. Kävin yliopistolla harrastuksen vuoksi 1500-luvun historian kurssin nimeltä Renessanssin tiede. Professori antoi meidän opiskelijoiden nähdä ja pitää käsissämme 1500-luvun kirjoja, joita hän oli perinyt tietääkseni sukulaiseltaan. Oli ihmeellistä nähdä noita kirjapainotaidon alkuaikojen teoksia.
PoistaVanhat kirjat ovat alkaneet kiehtoa minuakin.
VastaaPoistaRakastan kirjoja. On ollut vaikeaa luopua niin monista kirjoista pienempään asuntoon muuton vuoksi. Mutta eihän kaikkea tarvitse omistaa. Onneksi on museot ja näyttelyt.
PoistaTaannoin kun vierailin Roomassa puolison kanssa, suurimman vaikutuksen teki juuri nuo antiikin rakennelmat. Ne olivat odotuksista huolimatta isompia ja massiivisempia. Ehkä insinöörin mieltä innoittaa sekin että niissä on tarvittu todella paljon sellaista tietoa ja taitoa jota tänäpäivänä ei ehkä osata arvostaa yhtä paljon. Kuinka moni 2000-luvun rakennus kestää 2000 vuotta? Komeat hauraat sinulla. Tykkäsin.
VastaaPoistaRooma on ihmeellinen kaupunki, kun tuntuu että kohtaa joka askeleella historiaa. Onneksi Rooma on säilynyt niinkin hyvin.
PoistaIhania tuollaiset hotellit, joissa on jotain erikoista, jäävät ihan erilailla mieleen kuin ketjuhotellit. Mielikuvituskin alkaa laukata!
VastaaPoistaSe oli ainutlaatuinen, unohtumaton kokemus. Kroatia oli muutenkin jotain uutta, ikivanhaa, joka oli ollut kätkettynä vuosikymmenet ja joka on nyt kaikkien nähtävissä maailman tultua vapaammaksi.
PoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaKroatia oli minulle täydellinen yllätys. En tiennyt siitä aikaisemmin mitään, mutta kun sisareni poika oli siellä työkomennuksella, olin mieheni kanssa hänen vieraanaan kahdesti, yhteensä yli kukauden ja kiersimme lähiseutuja lähinnä junalla. Luonto on kaunis, Istria, Adrianmeri ja rannikot, historian läsnäolo kaikkialla.
PoistaMielenkiintoinen näkökulma aiheeseen! Vanhojen kirjojen sivut todellakin ovat hauraita!
VastaaPoistaMielenkiintoinen on myös tuo hotelli, jossa pääsitte majoittumaan. Onpas hienoa, että vanha historia on otettu osaksi uutta eikä hävitetty pois!
Diokletianuksen "eläkemökki", linnoituspalatsi on ryöstetty vuosisatoejn aikana. Sieltä kannettiin kiviä rakennuksiin ja katuihin. Nyt siitä on osa jäljellä. Se oli linnoitus, sen huomasi, kun kapusi portaita, ne oli tarkoitettu pitkäsäärisille sotilaille. Siinä on antiikin kauneutta, ja tällä Rooman keisarin virasta itse elälkkeelle jääneellä miehelllä oli puutarha. D, on tunnettu viimeisistä suurista kristittyjen vainoista.
PoistaTässäpä haurautta monesta mielenkiintoisesta näkökulmasta. Heti ei tule ajatelleeksi että esim. kivikin voi olla haurasta!
VastaaPoistaSitä ajatttelee, että jokin on kivenkovaa.:)
PoistaLukuihmisenä pidän kuvistasi kirjan hauraudesta.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Vanhojen kirjojen säilyttäminen on vaikeaa..
PoistaVanhat kirjat ovat mielenkiintoisia ja niissä on oma hyvä tuoksunsa.
VastaaPoistaVanhat hauraat kirjat ja esineet kertovat historiastamme jostain kaukaa
VastaaPoistaOnneksi meillä on joitain jäljellä. Uskon, että jossain Vatikaanin kirjaston hyllyllä voi olla jotain, mistä emme tiedä mitään. Turussa on ollut niin paljon tulipaloja.
PoistaOli monenlaista haurasta:) Ajattelin ensin asiakirjoja ja kirjeitä, mutta ne hauraimmat taitavat olla ullakolla 50 km päässä.. Kiven haurautta ei monesti tule ajateltua, mutta hienosti olit senkin tähän oivaltanut. Ainutlaatuiset kuvat ja niiden historiaa:)
VastaaPoistaVarsinkin tuo Diokletianuksen palatsi on minulle symboli kiven ja vallan hauraudesta.
Poista