Merirosvojen vankina 1500-luvulla
Valkoiset orjat. Pohjois-Afrikaan orjakauppiaat, YLE/Arena
Lucia ja Hannu pelkäävät, että merirosvot hyökkäävät laivan kimppuun, kun he pakenevat Wittenbergiin kesällä 1563:
–
Mitä riepuja täällä on? Lucia ihmetteli penkoessaan matka-arkkua. Siellä oli
haalistuneita nukkavieruja vaatteita, jotka olivat täynnä reikiä.
– Laitamme nämä rievut
päälle, jos merirosvot hyökkäävät laivan kimppuun, selitti Hannu. – Isä sanoi,
että merirosvot ottavat panttivangeikseen vain rikkaita ihmisiä, joiden
sukulaisilla on varaa maksaa lunnaita.
– Minut he saattavat
ottaa ryysyistä huolimatta, Lucia sanoi synkkänä. – He tietävät, että
kuninkaalliset ostavat meikäläisiä lahjaksi vaimolleen ja lapsilleen
koiranpennun sijasta. Torillakin maalaiset halusivat koskettaa minua. Se tuo
heidän mielestään onnea. Minä en halua joutua leluksi enkä maskotiksi enkä
markkinoille häkkiin ihmisten töllisteltäväksi.
– Minä en taas halua
joutua soutamaan kaleeria, Hannu sanoi. – Jos merirosvot hyökkäävät, ime
sormeasi niin kuin pikkuvauva ja pidä minua kädestä kiinni, Hannu neuvoi. – Minä aion näyttää vähä-älyiseltä, Hannu
sanoi väännellen naamaansa hassuihin ilmeisiin ja innostui yhä enemmän, kun
Lucia nauroi.
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti