Historiallinen romaani on kuvittelua todellisuuden rajoissa

Olaus Magnus Historia om de nordiska folken. Bok 4 - Kapitel 17 - Om barnadop bland skogsbygdens folk. - Utgivningsår 1555.

"Come with me, I want to show you something," Rhona Martin: Writing Historical Fiction (ja muuta asiaa kirjoittamisesta.)

Ja Lucia kontissa teinien laskiaisohjelmaa katsomassa Turun linnassa 1563:

Toinen huoveista nosti Lucian istumaan toisen huovin selkään tuohikonttiin. – Kurkistele tuosta isosta raosta, hän neuvoi Luciaa. – Meiltä katkaistaan kaula, jos joku nappaa sinut ja myy torilla.

Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013

Merirosvojen vankina 1500-luvulla

Merirosvojen vankina 1500-luvulla
Valkoiset orjat. Pohjois-Afrikaan orjakauppiaat, YLE/Arena

Lucia ja Hannu pelkäävät, että merirosvot hyökkäävät laivan kimppuun, kun he pakenevat Wittenbergiin kesällä 1563:

– Mitä riepuja täällä on? Lucia ihmetteli penkoessaan matka-arkkua. Siellä oli haalistuneita nukkavieruja vaatteita, jotka olivat täynnä reikiä.

– Laitamme nämä rievut päälle, jos merirosvot hyökkäävät laivan kimppuun, selitti Hannu. – Isä sanoi, että merirosvot ottavat panttivangeikseen vain rikkaita ihmisiä, joiden sukulaisilla on varaa maksaa lunnaita.

– Minut he saattavat ottaa ryysyistä huolimatta, Lucia sanoi synkkänä. – He tietävät, että kuninkaalliset ostavat meikäläisiä lahjaksi vaimolleen ja lapsilleen koiranpennun sijasta. Torillakin maalaiset halusivat koskettaa minua. Se tuo heidän mielestään onnea. Minä en halua joutua leluksi enkä maskotiksi enkä markkinoille häkkiin ihmisten töllisteltäväksi.

– Minä en taas halua joutua soutamaan kaleeria, Hannu sanoi. – Jos merirosvot hyökkäävät, ime sormeasi niin kuin pikkuvauva ja pidä minua kädestä kiinni, Hannu neuvoi.  – Minä aion näyttää vähä-älyiseltä, Hannu sanoi väännellen naamaansa hassuihin ilmeisiin ja innostui yhä enemmän, kun Lucia nauroi. 

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013

Kansallismuseon puutarhanportti

Kansallismuseon puutarhanportista näkyy Finlandia-talo.




Kansallismuseonalakerran ikkuna

Tornierkkeri

Tornierkkeri Kansallismuseon takana.

Keskiajan leivonnaisia ja jälkiruokia

Herkkuruokian ääressä Tallinnassa.

Kokeile keskiajan reseptejä (engl): leivonnaisia ym. Samassa sivustossa kaikkea renessanssista.
Huom! sivun alaosassa historialinkkejä, jotka olen tarkastanut juuri.

Kännykkään puhuva enkeli

Pyhän Johanneksen katedraalin katolla hollantilaisessa s-Hertogenboschissa on keskiaikaisen katedraalin katolla enkeli, jolla on farkut ja joka puhuu kännykkään.(Kuva Wikipediasta ks linkkki) Keskiaikaisten veistosten joukossa oleva enkeli on moderni luomus, eräs kuvanveistäjä Ton Mooyn veistoksia. Kännykässä on vain yksi nappula: suoraan Jumalalle.

Tämä veistos on keskiajan henkeen tehty. Katedraalien korkeuksissa on monenlaista nähtävää, joka oli laitettu sinne monista syistä. Yksi syy oli varmaankin katedraalinrakentajien viihdyttäminen, sillä rakentaminen kesti usein kymmeniä, joskus jopa sata vuotta. Kattokourukoristeissa on myyttisiä otuksia ja outoja eläimiä ja ihmisiä, joiden suista sadevesi ryöppyää kauas, jotta se ei vahingoita katedraalin rakenteita.

Katedraali näkyi kauas, siksi osa patsaista oli hyvin suuria. Ylhäällä olevat patsaat saatettiin antaa aloittelijoiden tehtäväksi, sillä yksityiskohtia ei entisaikoina nähty kauaksi. Patsaissa saatettiin ikuistaa sukulainen, ystävä tai vihamies. Samaa perinnettä on käytetty esimerkiksi Toronton uusgoottilaistyylisen University Collegen koristelussa: rakentaja on laittanut sinne muotokuvansa.



Photo: Matti Amnell
 Patsaat kertoivat myös pyhimysten hierarkiasta. Ne asetettiin samanhenkisten seuraan, sopivaksi seuralaiseksi aterialle tai keskusteluun. Keskiajan ihmeelllinen maailma raottuu hiukan katedraalien koristeluista.

Mutta miksi jotkut kauneimmista enkeli- ja pyhimyspatsaista on asetettu katedraalin huipulle? Enkelten iloksi.