Seuraavana päivänä Lucia keri lankaa äidin pidellessä vyyhteä. Lucia ajatteli koko ajan Helsinkiin lähtöä ja oli niin hajamielinen, että lankakerä vierähti vähän väliä lattialle. Mirri kävi silloin aina kerän kimppuun, kunnes äiti nosti Mirrin syliinsä ja laittoi sen ulos.
– Eihän tässä tule mistään mitään sinun kanssasi. Ei kai auta muu kuin päästää sinut sinne Helsinkiin, äiti sanoi. – Jospa opit siellä jotain uutta. Sinun pitää itsekin olla esimerkkinä kauppiaan tytölle, kun hän on sinua nuorempi. Hän ei ole nähnyt maailmaa niin kuin sinä, Lucia.
– Ei Margaretakaan ole mikään tynnyrissä kasvanut tyttö, Lucia sanoi. – Hän on asunut Tallinnassa ja käynyt Lyypekissä.
– Eipä toki, äiti myönsi. – Mutta sinä olet ollut maailman äärillä.
– Ei Englanti ole maailman äärillä, Lucia sanoi nauraen, sillä hänen äitinsä ei ymmärtänyt mitään kartoista päinvastoin kuin Lucia ja hänen veljensä, joille isä oli opettanut kartat ja taivaan tähdet.
– Oli miten oli. Kauppias Martti Lyypekkiläinen toivoo, että opetat hänen tyttärelleen ulkomaan tapoja ja luutunsoittoa, jotta tyttö pääsee hyviin naimisiin.
(Ote kirjastani Pako Tallinnaan 2006)
Tarinamaanantai: Kerijä
Mielenkiintoista tarinointia.
VastaaPoista