Renessanssiasuni kaulus

Renessanssiasuni kaulus, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Puku on pilalla, sillä kellariin tuli vesivahinkoja. Vain kuvat ovat jäljellä.


 

hiha




baretti ja hihansuu




Värit näyttävät oudoilta tässä kuvassa.




Ilman alushameita mekko roikkuu surkeana.:) Mutta väri on oikea. Tässä näkyy helmaa kertävä nauhakin. Tämän asun ompelemisessa oli kova työ.

Renessanssikuningas ja minä museossa

Renessanssikuningas ja minä Louvren museossa

Teen paljon tutkimustyötä kirjojani varten. Ensimmäisten kirjojen ideat syntyivät silloin, kun olin Kanadassa vapaa toimittaja. Työ vei kaiken aikani, mutta antoi samalla paljon uutta tietoa. Muistan yleensä hyvin yksityiskohtia, mutta teen myös muistiinpanoja ja otan runsaasti valokuvia. Ennen piirsin museoissa. Nykyän tallennan tutkimusmateriaalin yksityisiin blogeihini.

Työn ohella kirjoittamista

Suomeen palattuani aloin kirjoittaa työn ohella. Oli vaarallista uppoutua liikaa kirjoittamiseen: pidin kerran saman tunnin kahteen kertaan. Tunnin loppupuolella huomasin aikuisopiskelijoitteni hymyilevän erityisen ystävällisesti. He kertoivat arvanneensa, että kirjoitin uutta kirjaa.

Tuo ei käynyt päinsä. Täytyi pitää kirja sisällään. Mutta se muhi siellä, ja toinen kirjani valmistui kesälomalla harvinaisen nopeasti. (Aurora ja Pietarin serkut) Yleensä teen tarkat suunnitelmat rakenteesta, juonesta ja henkilöitten historiasta paperilla/tietokoneella.

1500-luku

Italian matkalla kuvattuja majolica lautasia

Kiinnostus renessanssiin alkoi Italiassa Uffizin taidegalleriassa sillä hetkellä, kun näin Firenzen gallerian ikkunasta. Millaisia olivat ihmiset, jotka loivat tuollaista täydellistä kauneutta? Millaista oli elää siihen aikaan pohjolassa? Mikrohistoria kiinnostaa minua.

Kyynärän mittainen tyttö

Idea kirjaan Kyynärän mittainen tyttö syntyi vasta10 vuotta myöhemmin, kun näin ohimennen TV:stä lyhytkasvuisen naisen ratsastamassa metsässä. Samassa välähti mielessäni kuin oma sisäinen TV-ohjelmani, jossa 1500-luvun tyttö ratsasti renessanssipanoramassa viitta ja punainen tukka hulmuten. Ehkä maisema oli samanlainen kuin se, jonka näin pizzaravintolan parvekkeelta Loretossa. Olin mennyt mieheni kanssa sinne sattumalta, kun myöhästyimme junasta, jonka piti mennä Faenzaan. Kuinka paljon sattuma vaikuttaa kirjallisuuteen?

Eideettiset kuvat

Ensimmäinen kirjakin sai alkunsa eideettisestä kuvasta. Olin käymässä torontolaisessa kartanomuseossa valmistellessani lehtijuttua Viktorian ajasta. Eteen osui jalustalla oleva kuningatar Viktorian rintakuva. Näin silmänräpäyksessä kuin hologrammina vaalean tytön pyyhkimässä pölyhuiskalla pölyjä siitä. Kuka oli tuo tyttö?(Aurora, vaahteralakson tyttö).

Ymmärrätte varmaankin, että näin ei kirjoiteta paljon kirjoja.:)

Kuvassa on Frans I (1494-1547)

Lukudiplomit: Kyynärän mittainen tyttö hyvässä seurassa

Vesiväriluonnos Hämeen linnan pyöreästä tornista, josta puhutaan 1500-luvun kirjoissani.  Sitä rakennetaan kirjan Kyynärän mittainen tyttö kirjan alkaessa. Vesiväriluonnos: Matti Amnell (Jr)

Joskus pääsee erityisen hyvään seuraan. Jos haluat nähdä missä kirjani ovat lukudiplomikirjoja, kirjoita  esimerkiksi Googleen hakusana "kyynärän mittainen tyttö lukudiplomi" tai "Amnell lukudiplomi".

Keskiajan ihmiset ja peseytyminen

Seuraavassa kirjassani eräs päähenkilöistä on kylvyssä 1500-luvulla. Parasta valmistaa epäuskoisia lukijoitani. Ranskalainen keskiajan tutkija ja kirjailija Jeanne Bourin (1922-2003) kirjoittaa 1200-luvun Pariisia kuvaavassa romaanissaan Toukokuun rakkaus (La chambre des dames, 1979):

”Kiiltävän katajapuisen kylpyammeen pohja ja reunat oli aina peitetty paksulla nukkakankaalla, jotta siitä ei tarttuisi tikkuja. Amme tuotiin kolme kertaa viikossa makuuhuoneen viereisestä kamarista nelikulmaisen vuoteen päähän, jota joka puolelta ympäröivät koristekuvioiset verhot. Palvelijattaret varoivat kastelemasta tuorein yrtein peitettyä lattiaa kaataessaan ammeeseen etukäteen keittiössä lämmitettyä ja sangoissa kannettua vettä, jota renki oli juuri tuonut yläkerran porrastasanteelle.”  (Suomennos Annikki Suni)

Pariisilaisen kultasepän vaimo Mathilde voi astua kylpyyn. Kultaseppä itse menee joka päivä lähimpään saunaan ottamaan höyrykylvyn tai haalean pesun ennen partansa ajattamista.

 http://fr.wikipedia.org/wiki/Jeanne_Bourin
Liisa Seppänen kertoo väitöskirjassaan myös Euroopan ja Suomen saunoista.