Katariina Jagellonica
Juhana-herttuan puoliso Katariina Jagellonica oli antanut rukkaset Iivana Julmalle.
"Kostonhaluinen Iivana halusi ryöstää Juhanan vaimon koristeeksi pitoihinsa, joista kerrottiin mitä oudoimpia tarinoita. Makeiset, piparkakut ja piiraat tarjottiin kullatuilta puunoksilta. Paistetut jättiläiskalat aseteltiin kultavadeille kidat ammolleen muistuttamaan siivet levällään olevia lohikäärmeitä. Ne näyttivät syöksyvän pitopöytien ääressä istuvien kimppuun niin kuin Iivana raivonpuuskissaan."
Useita yrityksiä Katariinan ryöstämiseksi tapahtui. Kirjassani Lucia ja Luka on yksi kuvitteellinen ryöstösuunnitelma, johon olisi joutunut mukaan myös fiktiivinen 17-vuotias Lucia Olavintytär.
Ryöstö olisi ollut täysin mahdollinen, ja ihmisryöstäjät olisivat vieneet "Katariinan ja Lucian yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml. Siellä asui mahtava
hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin koristettuun
brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies, joka oli rakentanut suuren
valtakunnan ja jonka sanat soljuivat kuin hunaja, mutta järki oli sekoamassa.
Kansa sanoi Iivanaa Rääkkääjäksi."
"Moskovassa käyneet
kertoivat, että Iivanaa pelkäsivät kaikki muut paitsi hänen
imettäjänsä, ikivanha nainen, jonka kasvot olivat uurteiset kuin puun kaarna. Lempeän
puolisonsa kuoleman jälkeen Iivana ei rakastanut enää muita kuin
metsästyshaukkaansa Adragania."
Iivana Julma (1530-1584) hallitsi samaan aikaan kuin Englannin Elisabet ja Ruotsin Kustaa Vaasan pojat Eerik ja Juhana. Lucia ja Luka -kirjassani Iivana on tärkeä sivuhenkilö, joka vaikuttaa päähenkilöitten kohtaloon. (Lainaukset tästä historiallisesta nuortenkirjastani (sivut 73-74)
Olin Moskovassa vierailulla kaksi viikkoa sukulaisen luona, kun tämä asui siellä silloisen virkansa vuoksi. Moskova oli siihen aikaan kodikas ja rauhallinen ja vanha keskusta tuntui venäläisten klassikkoromaanien kaupungilta.
