Valoa pimeyteen

Kun päivänvaloa tai kuunvaloa ei ollut, toivat keskiajan kotiin ja sen ympäristöön valoa kynttilät, avotakan tulenloimu, öljylamppu, soihdut ja tervapadat. Iltaisin oli yleensä hyvin pimeää. Ovet suljettiin ja pysyttiin kotoa.

Piirakan sisästä pompsahti esiin tyttö

Lukunäyte ( Joulu, Elisabetin hovi, Lontoo)

Joulua ennen hovissa oli metsästysretkiä, naamiaisia ja tanssiaisia. Joka kerta piti olla entistä parempaa tarjottavaa. Kuninkaalliselta leipurimestarilta olivat menossa unet ja terveys, sillä hän ei keksinyt enää mitään uutta, ei vaikka hakkasi itseään kapustalla päähän.

Nuori kuningatar Elisabet oli tavallista hermostuneempi. Hän heitti kengällä vanhaa hoviherraa ja sylkäisi toisen päälle, kun tämän puvun väri ei häntä miellyttänyt.
--

Kuninkaallisen leipurimestarin oli määrä valmistaa jotakin niin erikoista, että se saisi nuoren kuningattaren hymyilemään ja unohtamaan edes hetkeksi huolensa. Silloin kaikista tuntuisi, että joulu on tulossa.

Leipurimestari ei keksinyt kuitenkaan mitään uutta ja oli siksi niin pahalla tuulella, että ajoi leipälapion kanssa kisälliään takaa pitkin linnan käytäviä.

- Älkää lyökö, mestari, poika anoi. - Minä tiedän jotakin, joka nostaa teidät kunnian kukkuloille. Ruusun ja ruukun ruokatuvassa laulaa ja soittaa kuvankaunis punatukkainen tyttö. Hän on vain kyynärän pituinen. Näin pieni, näytti kisälli.
- Ja nyt sen vasta kerrot, leipurimestari sanoi vihaisena ja potkaisi kisälliä takamuksille.
---

Lucia kylvetettiin hyvälle tuoksuvassa vedessä, ja hänet kammattiin. Hänelle tehtiin kuningattaren ja hovinaisten vanhoista vaatteista hienoja asuja, joissa oli silkkiä, samettia, koruompeleita ja kultanappeja. Hänelle hankittiin pienikokoinen luuttu, ja hän joutui harjoittelemaan aamusta iltaan.
--

Juhlapäivä tuli. Lucian hiukset pestiin taas. Hänen kasvoilleen levitettiin kanamunanvalkuaista ja jauhoja, jotta hän olisi tarpeeksi kalpea. Hänet puettiin kultakankaiseen mekkoon ja kuljetettiin pitkin marmorikäytävää.

William sai olla mukana kulkueessa. Hän oli saanut erään hovipojan vanhat vaatteet, ja hän näytti kovin hienolta. Sitä Lucia ei enää kuitenkaan nähnyt, sillä hänen yläpuolellaan oli kaareva läpikuultava katto. Hänet oli laitettu istua kyyhöttämään jättipiirakan sisään niin kuin mustarastaat Williamin laulussa.

Päällimmäisenä oli rapea ontto kuori ja jossain kankaan alla oikea piiraskin. Lucian sylissä oli luuttu, ja hänen ympärillään räpisteli parvi valkoisia kyyhkysiä.

Ulkopuolelta alkoi kuulua soittoa, sillä hovimusikantit olivat liittyneet mukaan leipurin kulkueeseen. Sitten kuului puheensorinaa, naurua ja taputusta. Soittajat alkoivat soittaa uutta säveltä, ja joku rikkoi piirakankuoren Lucian yläpuolelta. Valkoiset kyyhkyset lensivät heti ulos.

Oli Lucian vuoro. Hän nousi seisomaan piirakan keskeltä. Kaikki muut äänet hiljenivät, kuuluivat vain ne sävelet, jotka Lucia näppäili luutustaan.

Lucia alkoi laulaa italiaksi onnettomasta rakkaudesta. Hän ei katsonut ympärilleen. Hän unohti ankaran soitto-opettajan, hän unohti jopa sen, että oli kaukana kotoa.

Laulu kumpusi jostain salaperäisestä lähteestä, jota hän ei ollut tiennyt itsessään olevan. Kun hän oli lopettanut, hän huomasi, että kuningatar Elisabet seisoi hänen vierellään.

(Ote kirjastani "Kyynärän mittainen tyttö" 2004 Lasten Keskus)

Voiko ihminen olla kyynärän mittainen?

Anthonis van Dyck: Kuningatar Henrietta Maria ja Sir Jeffrey Hudson (1619–1682)

Minulta on kysytty usein: Voiko kukaan ihminen olla kyynärän mittainen? Kyllä voi.
Erittäin lyhytkasvuisiin katsotaan kuuluvan niiden ihmisten, jotka ovat 60-90 cm pitkiä. Preussin kyynärän mittainen (n.80 cm)Lucia Olavintytär olisi keskikokoinen siinä joukossa. Monesti sanotaan myös, että Lucian seikkailut ovat "epäuskottavia", mutta todellisuudessa nämä entisajan lyhytkasvuiset olivat kuuluisuuksia, joilla oli jännittävä ja monivivahteinen elämä.

Eräs kuuluisimmaista lyhytkasvuisista miehistä oli englantilainen alle 50cm cm pitkä Jeffrey Hudson, joka syntyi aatelistilan karjanhoitajan perheeseen, annettiin herttuan kotiin ja sieltä kuningasperheeseen, jossa hänet koulutettiin ja aateloitiin. Hän oli erinomainen ratsastaja, oli mukana sodassa ja kaksintaistelussa. Hän joutui kahdesti merirosvojen vangiksi ja vietti toisella kertaa yli 10 vuotta Pohjois-Afrikassa orjana. Hän palasi Englantiin metrin pituisena eikä palannut enää hoviin, sillä olot olivat levottomat ja katoliselle Sir Jeffrey Hudsonille epäedulliset.

Meksikkolainen Lucia Zarate (1864-1890) on lyhyin tunnettu ihminen (17 tuumaa eli alle 50 cm pitkä ja paino viisi paunaa eli alle kolme kiloa). Hän oli älykäs ja miellyttävä nainen. Hän ansaitsi suuren omaisuuden esiintymällä sirkuksessa. Ihmiset eivät uskoneet häntä todelliseksi, ennen kuin hän puhui ja lauloi. Meksikkolainen taiteilija on luonut taideteoksia Luciasta. Lucia Zarate kuoli vilustuttuaan matkustaessaan junassa, joka juuttui lumihankiin ja joutui seisomaan kauan paikallaan.

Olen lukenut Lucia Zaratesta vasta kirjoitettuani kaksi kirjaa Lucia Olavintyttärestä, mutta tiesin, että on ollut hyvin lyhytkasvuisia ihmisiä ja on edelleen.

Kuuluisia lyhytkasvuisia henkilöitä

Tarinamaanantai 48: Pulpetti

Lucia tiesi, että kuninkaalliset kirjurit kirjoittivat alinomaa sormet musteessa kuninkaan sanelemia äkäisiä kirjeitä joka puolelle valtakuntaa. Silloin tällöin tuli Tukholmasta kirje Lucian isällekin.

Siihen piti vastata vikkelään, muuten kuningas suuttui ja lähetti entistä vihaisemman kirjeen. Isä kirjoitti juuri nytkin kuninkaalle, rapisteli sulkakynällä kirjoituspulpettinsa ääressä.

Olavi Pietarinpoika kirjoitti kuninkaalle aina ilman silmälaseja, haparoivalla käsialalla. Jos kuningas tietäisi, että silmälasien avulla Olavi osasi nykyään kirjoittaa yhtä kaunista käsialaa kuin ennenkin, hän saattaisi vaatia Olavia tulemaan takaisin Tukholmaan.

Kun Olavi oli ostanut Saksasta nuo ihmeelliset hiotut lasinpalat, hän oli tuntenut olevansa kuin sokea, joka oli saanut näkönsä takaisin. Hän oli alkanut taas kopioida pergamentille vanhoja kirjoja niin kuin nuorempana ollessaan Saksassa luostarissa. Hän oli opettanut Lucian ja pojat värittämään kuvia. Lucia oli siinä erityisen taitava.

Vaikka oli saatavana kirjapainossa painettuja kirjoja, monet halusivat yhä käsinkirjoitetun, kauniilla kuvilla koristetun kirjan. Olavi kävi myymässä kirjojaan Rostockissa ja Lyypekissä asti.

- Taasko kuningas pyytää palveluksia? äiti kysyi.

Isä ei vastannut, vaan laittoi silmälasit nenälleen ja tutki tarkkaan kirjettä, jonka oli juuri kirjoittanut. Sitten hän laittoi sulkakynän telineeseen ja sulki mustepullon. Hän sirotteli hiekkaa kirjoituksen päälle, siristi silmiään ja puhalsi hiekan paperista lattialle.

Hän luki kirjeen läpi vielä kerran, taitteli sitten paperin huolellisesti, sulatti lakkaa kynttilän lämmössä ja sulki sillä kirjeen. Lopuksi hän painoi sormuksella vaakunansa sinetiksi kuumaan vahaan.

(Tekstinäyte kirjastani "Kyynärän mittainen tyttö". 2004)
Kuva: Matti Amnell

Hauskoja mappeja renessanssin ystäville

 

Nämä kansiot sopivat Lucia Olavintyttären aikaan.

Renessanssiluuttu

Cezar Mateus. Home Page

Luuttumusiikki