Olen monesti miettinyt, millainen maamme olisi, jos Juhana olisi saanut elää vanhemmaksi kuin 55-vuotiaaksi. Juhana ja hänen puolalainen vaimonsa kannattivat uskonnonvapautta, joka vallitsi sen ajan Puolassa. Siellä sai olla katolinen ai protestantti. oli myös paljon juutalaisia. Puolaa hallitsi kuninkaan rinnalla laaja aatelisto, joten siellä oli sen parlamentarismia, ei yksinvaltiutta., Kaarle-herttuan järjestämiä hirvittäviä verilöylyjä Turussa, Viipurissa ja Linnköpingissä eli suomalaisten ja ruotsalaistebn lailliselle kuninkaalle Sigismundille uskollisten johtomiesten teloittamisia ja kansan pakottamista luterilaisuuteen ei olisi tapahtunut.
Juhana III oli oppinein Ruotsin kuningas teologian alalla päinvastoin ankaran kiihkoileva salakalvinstinen setänsä Kaarle, joka yllytti talonpojat nuijasotaan ja omakätisesti mestasi minunkin esi-isiäni, jotka olivat uskollisia Sigismundille, jolle olivat vannoneet uskollisuudenvalan kuten virkamiesten tuli tehdä. Olisi ollut rauhallisempi maailma. Suomessa olisi ollut entisenlainen vanha ja oppinut aatelisto, joka oli tottunut puolustamaan isänmaataan. Eihän ollut ketään puolustamassa suomalaiia Isonvihan aikaan. Historia jossittelu on hauskaa, mutta myös surullista, sillä tuntuu monesti siltä, että väärät ihmiset jäävät eloon, hyvät johtajat kuolevat liian aikaisin.